Alkukesän tv-sarjojen top 3

Chernobylin autioitunut ydinvoimala-alue katastrofin jälkeen. Kuva: Trey Ratcliff.

1. Paras

"Chernobyl" on viisiosainen minisarja, joka alkaa vahvasti, eikä tämä linja petä. Yhdysvaltalais-brittiläinen draamasarja valottaa ansiokkaasti, mitä tapahtui vuonna 1986 Chernobylin ydinvoimalaonnettomuudessa. Katastrofia, joka olisi voinut olla vielä järkyttävämpi ilman neuvokkaita, älykkäitä ja kaikkensa antavia asiantuntijoita, kuvataan useista eri näkökulmista. Koskettavimpia kohtaloita ovat palomies Vasily Ignatenkon ja hänen vaimonsa Ljudmilan, näillä henkilöillä on vastineet myös todellisuudessa.

Sarjan pääosissa ovat ydinfyysikko Valeri Legasov (Jared Harris), energiaministeriön johtaja Boris Stsorbina (Stellan Skarsgård) ja valkovenäläinen fyysikko Uljana Homjuk (Emily Watson). Tämän kolmikon työn seuraaminen onnettomuusalueella on jännittävämpää ja raadollisempaa kuin yhdenkään jännityssarjan parivaljakoiden. Homjuk on kuvitteellinen hahmo, mutta Legasovilla ja Stsorbinalla on esikuvat todellisuudessa.

Sarjan antia ovat miljöö ja kuvauspaikat, jotka luovat uskottavat raamit. "Chernobyl" onkin kuvattu Liettuassa, Ignalinan voimala on ollut yksi kuvauspaikka. "Chernobyl" kuvaa loistavasti myös, kuinka "punakone" toimi, miten syvälle valheiden verkot ulottuvat, miten ihmiset ovat tottuneet elämään systeemissä ja pelastamaan oman nahkansa. Onneksi löytyy myös niitä, joille valtiota tärkeämpää on totuus.

Moniulotteisuutta sarjaan tuovat näkökulmat, joista ydinonnettomuutta kuvataan. Tilaa annetaan mm. nuorelle miehelle, joka joutuu ryhmänsä kanssa tappamaan eloonjääneitä eläimiä koirista kissoihin ja lehmiin. Tämän HBO:n sarjan vahvuus on myös sen lyhyys, viisi jaksoa riittää syväluotaamaan tapahtumat ja kohtalot. Sarjaa on ehditty jo kritisoimaan mm. siitä, että sen mukaan radioaktiivisuus siirtyisi helposti ihmisestä ihmiseen, vaikka näin ei todellisuudessa ole. (Ks. hs/kulttuuri/13.6.2019)

2. Oudoin

"Stranger Things" edustaa lajityyppiä, jota harvemmin suosin. Tämä Netflixsin alkuperäissarja sijoittuu sekin 1980-luvulle, kuvitteelliseen Hawkinsin kaupunkiin Yhdysvalloissa. Tapahtumat saavat alkunsa, kun 12-vuotias Will katoaa. Poikaa alkavat etsiä niin hänen kaverinsa, perheensä kuin poliisitkin. Pikkukaupungin vetelän oloisesta poliisipäälliköstä (David Harbour) kuoriutuukin jaksojen edetessä melkoinen toiminnan mies, jolla on sydän paikallaan. Merkittävä rooli on myös Elevenillä (Jane Hopper), tytöllä, jolla on yliluonnollisia voimia.

En ole koskaan erityisemmin pitänyt Winona Ryderista näyttelijänä, mutta hän tekee loistavan roolin Willin sekopäisen oloisenä äitinä, joka on sitkeämpi kuin yksikään purukumi tai sidostesukka. Willin kaverit Mike, Lucas ja Dustin ovat erimielisyyksistään huolimatta lojaaliuden perikuvia, todellisia ystäviä. Willin veljen Jonathanin (Charlie Heaton) rooli kasvaa myös ensimmäisen tuotantokauden loppupuolella.

Palaan vielä lajityyppiin, joka yhdistää scifiä ja kauhua - en yleensä tykkää, mutta tämä sarja on sen verran hyvin käsikirjoitettu ja tehty, etteivät rinnakkaistodellisuudet, hirviöt ja yliluonnolliset kyvyt haittaa. Scifin ja kauhun rinnalla kuvataan tarkasti amerikkalaista elämänmenoa hyvine ja huonoine puolineen. Esimerkiksi yhdessä lempikohtauksessani Jonathan kritisoi terävästi amerikkalaista porvarielämää.

3. Takuuvarma

"Vera Stanhope" on yksi lempidekkarisarjoistani. Eikä vähiten siksi, että pääroolissa nähdään epäsovinnainen, työlleen omistautunut ja tyly rikosylikomisario, joka asuu keskellä ei mitään ja muistaa välillä kaataa itselleen viskin jos toisenkin. Terävän älyn ja kielen omaava Stanhope (Brenda Blethyn) ei juuri loista yksityiselämän saavutuksillaan.

Ylen Areenassa pyörii parhillaan yhdeksännen tuotantokauden jaksoja. Kaksiosaisissa tarinoissa pysyy hyvin kärryillä, vaikka välillä pilkkisikin sohvalla. Tapahtumat sijoittuvat Iso-Britannian Newcastlen maisemiin. Apunaan Veralla on pätevä poliisikunta, vaikka uusi patologi saattaakin aiheuttaa muutaman harmaan hiuksen.