"Pianisti"

Wladyslaw Szpilmanin roolissa nähdään Adrien Brody. Kuva: Georges Biard, Wikimedia.


"Pianisti" on elokuva, jonka katsomisen jälkeen ei tarvitse miettiä, miksi se on tehty. Vaikka toisen maailmansodan kauhuja on käsitelty elokuvissa ja kirjoissa moneen kertaan, tälläkin elokuvalla on paikkansa.

Roman Polanskin ohjaama leffa perustuu puolalaisen Wladyslaw Szpilmanin omaelämäkerralliseen teokseen "Kaupungin kuolema", jossa hän kertoo selviytymisestään natsivallan aikana Puolassa. Szpilmanin juutalainen perhe sen sijaan päätyy keskitysleirille.

Eletään vuotta 1939 Varsovassa. Juutalaisten elämä kaupungissa kaventuu koko ajan. He eivät saa kävellä puistossa tai istua puistonpenkillä, heitä ei kelpuuteta kaikkiin kahviloihin, he eivät saa kävellä jalkakäytävällä, tai voi tulla turpaan. Lopulta Varsovan juutalaiset joutuvat muuttamaan kodeistaan heille rajatulle asuinalueelle, ghettoon.

Samalla kun juutalaisten elintila kaventuu, katsoja ahdistuu minuutti minuutilta enemmän ja enemmän. Elokuva on rakennettu niin, että miehittäjät kuvataan elokuvan alussa äärimmäisen epäinhimillisiksi. Juutalaisten pahoinpitelyt, häväistykset ja tappamiset ovat yhtä arkipäiväisiä kuin kaupassakäyminen. Ei ole väliä, onko uhri lapsi tai vanhus.

Juutalaisten ghetossa ihmisiä kuolee kaduille, ja siihen he jäävät. Elossa sinnittelevät käyttävät kaikki keinonsa saadakseen ruokaa. Kaikki, minkä voi myydä, myydään muutamalla zlotylla. Omaisuudella ei ole enää suurtakaan arvoa, sillä ostaja päättää hinnan. Eikä se ole kova.

Kysyn monta kertaa mielessäni, miten tämä on voinut tapahtua. Ja mietin samaan aikaan, millaisia joukkomurhia omana aikanani on tapahtunut ja tapahtuu.

Elokuva kestää noin 2,5 tuntia, ja meinasin jättää sen kesken ennen kuin tunti oli kulunut - olin niin ahdistunut. Mutta tiesin, että Polanskilla on varmasti sanottavansa, ja jos en katso elokuvaa loppuun, minulle jää siitä ainoastaan tavattoman huono olo.

Wladyslaw, joka työskenteli pianistina Puolan radiossa, käyttää kaikki suhteensa saadakseen apua perheelleen. Mutta mikään ei lopulta auta. Hän on jo menossa perheensä kanssa junaan, jonka määränpää on Treblinkan tuhoamisleiri, kun eräs hänen puolituttunsa repäisee miehen jonosta ja käskee paeta.

Tästä alkaa yhden miehen vuosien pako ja piileskely. Muusikkokontaktiensa ja tuttujensa avulla Wladyslaw piiloutuu asuntoon lähelle saksalaista aluetta. Kun natseja vastaan taistelevia puolalaisia jää kiinni, myös Wladyslaw joutuu moneen kertaan vaihtamaan piilopaikkaansa. Ruoka ei ole itsestään selvää ja mies syö, mitä saa käsiinsä.

"Pianisti"-elokuvan loppupuolella on yksi hienoimpia kohtauksia, jonka olen elokuvissa koskaan kokenut. En kerro siitä enempää, mutta jos katsot leffan, luulen, että tiedät, mitä kohtausta tarkoitan.

"Pianisti" näyttää, miten valtava voi olla ihmisen tahto pysyä hengissä, halu elää. Wladyslaw ei kuitenkaan olisi selviytynyt, jollei hänellä olisi ollut ympärillään niitä, jotka auttoivat, ja olivat valmiita maksamaan avustaan kalleimman mahdollisen hinnan. Elokuvan loppupuolella myös saksalaismiehittäjistä löytyy inhimillisiä piirteitä, mikä tuo uskottavuutta.

Kuten elokuvan nimestä voi päätellä, musiikilla on iso rooli elokuvassa.










Kommentit