Liikuntaa, relaamista ja kartanotunnelmaa


Pyöräilijät ovat tuttu näky Otepään teillä.


Viron Otepää on toimiva matkakohde aktiivilomailijalle. Vietin viisi liikunnallista mutta rentoa päivää juoksukamujeni kanssa tämän pikkukaupungin tarjonnasta ja tunnelmasta nauttien. Kiitosta saa kaunis luonto, mutta tasokkaita ruokaravintoloita voisi olla enemmän.

Matkustamme Tallink Siljan lautalla Tallinnaan. Pari tuntia laivalla kului mukavasti aamupalabuffassa ja kaupoissa. Löysin lempiripsivärini, jota olin etsinyt useamman kerran lentokentiltä. Kaikki kosmetiikkani ei suinkaan ole luksusta, mutta panostan hyvään meikkivoiteeseen ja ripsariin. Verovapaissa kaupoissa ostoslistani on siis lyhyt mutta selkeä.

Tallinnasta on reilu pari sataa kilometriä Otepäähän. Autolla matka taittuu nopeasti muutamassa tunnissa. Otepää tunnetaan etenkin hiihdon maailmancup-kisoista. Kaupungissa asuu vajaa pari tuhatta ihmistä, ja sen keskusta on todella pieni. Otepää herää eloon myös kesällä. Siellä järjestetään muun muassa triathlon-kisoja, kesäkuun puolivälissä on seuraava puolimatkan kisa. Pyöräilijöitä suhaakin maantiellä ja uimarit märkäpuvuissaan ovat yleinen näky Pyhäjärven (Pühäjärve) rannalla.


Kylpylä kartanon mailla

Majoitumme Pyhäjärven kylpylään, joka sijaitsee samannimisen järven rannalla. Paikalla on ollut ritarikartano jo 1300-luvulla. Nykyinen päärakennus on valmistunut 1949. Se rakennettiin toisessa maailmansodassa tuhoutuneen kartanon paikalle. Vuonna 1975 valmistui lisärakennus ja 2003 vapaa-ajankeskus. Kylpylä onkin viehättävän sokkeloinen ja sitä ympäröi kaunis ja hyvin hoidettu puisto. Nurmikolla pörrää aamusta iltaan ainakin yksi ruohonleikkurirobotti. Epäilen, ettei se nuku koskaan, paitsi käydessään latauksessa.

Kylpylä on hyvä kohde aktiivi- tai hemmottelulomasta kiinnostuneille. Lähimaastot sopivat niin juoksijoille kuin pyöräilijöillekin - mutta mäkiin kannattaa varautua. Uima-allas- ja saunaosasto ei tarjoa yletöntä luksusta, mutta toimii hyvin. Erityisesti itseäni viehättää se, että altaat ovat ison siiven toisessa kerroksessa, jossa on isot ikkunat. Porealtaassa rentoutuessa luonnon valo tulvii kaakeleille ja vedenpinnalle. Rakennuksesta löytyy myös mm. keilahalli, kuntosali ja muita sisäliikuntatiloja. Myös erilaisia hemmotteluhoitoja voi varata manikyyristä pedikyyriin ja rentouttavaan hierontaan.


Näkymä rannalta kylpylään päin.


Pateeta ja pastaa - GMP on paras!

Kylpylässä on myös oma pubi ja tornikahvila. Lisäksi naapurissa noin 300 metrin päässä on GMP-Clubhotel, jossa on erinomainen ravintola. Tornikahvilan pieni olut on Suomen hinnoissa, mutta vehreä lehtipuumaisema vesineen on näkemisen arvoinen. Kipuan ylimpään kerrokseen ja nautin hieman liian lämpimän juomani lempeässä kesätuulessa pienellä ulkoterassilla.


Juoksukamuja tornikahvilan terassilla


Syömme torstai-iltana päivällisen GMP:ssä. Ravintola osoittautui jo edellisenä kesänä kaupungin parhaimmaksi. Tilaan alkuruuaksi maksapateeta marjoilla. Annos on kaunis, pieni ja maku kurkottelee kohti taivaita - jos pitää maksasta. Pääruuaksi otan lohipastaa. Se ei ole rekkakuskin aterian kokoinen, mutta alkuruuan kanssa juuri sopivan täyttävä. Minua viehättää myös se, ettei pasta lillu kermassa ja että kala on laadukasta. Jälkiruuan jätän välistä, mutta kehuja muilta saavat muun muassa suklaakakku sekä Vana Tallinn -kahvi.

Perjantain lounaan syön kylpylän pubissa. Kreikkalainen salaatti on edullista peruskamaa, alkoholiton olut toimii ruuan kanssa. Pubi tarjoaa lounasta edulliseen hintaa, ja on ihan hyvä vaihtoehto, jos ei jaksa lähteä etsimään muualta syötävää. Otepään ravintolatarjonta on melko suppea, ja osa paikoista on ainakin kesäkuun alussa kiinni. Lisäksi keskustaan on kylpylästä pari kilometriä.


Maksapateeta ja marjoja.


Helle hellii ja hiki virtaa

Otepäätä hellii helle jo torstaina, kun saavumme kaupunkiin. Nautin siitä, että illalla saa istua terassilla kesämekossa, eikä tuuli saa ihoa kananlihalle. Takki on mukana aivan turhaan. Koska olemme juoksuleirillä, joudumme päivittäisissä treeneissämme huomioimaan lämmön. Perjantain reipas lenkki menee run like hell -meiningillä, mutta ajattelen sen vain buustaavan kuntoa. Hotellihuoneissa ei ole ilmastointia, mikä on tällaiselle hellejaksolla melkoinen miinus - itse tosin tykkään lämmöstä.


Helteessä juostessa kannattaa muistaa suojakertoimet ja vesi. Kuva: Lilli Grönroos.


Perjantai-iltapäivällä otan hetken aurinkoa rannalla. Pienen järven vesi tuntuu jopa kaltaisestani arkajalasta kutsuvan lämpimältä. Minun lisäkseni rannalla on jonkun verran lapsiperheitä ja muutama vanhempi eläkeläinen.

Illalla syömme päivällisen Otepään keskustassa Ugandi Resto -ravintolassa. Terassilla on mukava istua, ja osa ruuista tulee melko nopeasti, mutta osa meistä joutuu odottamaan annoksiaan kohtuuttoman kauan. Hanakalja on myös lämmintä, mutta onneksi pyynnöstä löytyy kylmää pullo-olutta. Muistan taas, että jos ravintola mainostaa itseään pitseriana, olisi varminta tilata pitsa. Pasta Bolognese on kotitasoa, ravitsevaa mutta ei mitenkään erityistä. Vana Tallinn -kahvi ei petä tänäkään iltana.

Otepään keskustassa on myös viehättävä pieni kahvila Elsa, jota voi suositella erityisesti leivonnaisten ystäville. Elsa tarjoaa myös keittolounasta ja erikoiskahveja. Paikka henkii vanhan ajan tunnelmaa.








Karhu on kaupungin nimikkoeläin

Otepää tarkoittaa karhunpäätä. Karhun kuvia ja figuureja tuleekin vastaan vähän siellä ja täällä. Kaupungissa voi törmätä myös ex-hiihtäjä Andrus Veerpaluun sekä kuvissa että livenä. Veerpalu viettää kesiään Otepäässä ja ilmeisesti hänellä on paikassa joitakin omistuksiakin.


Tämä Veerpalun kuva on keskustassa urheilukentän lähellä.


Lauantai-iltana syömme GMP:ssä. Takuuvarma valinta. Jätämme kuitenkin jälkiruuat välistä ja menemme hotellille keilaamaan. Saamme käyttöömme neljästä radasta kolme. Keilaaminen onkin hauska tapa viettää rentoa iltaa yhdessä.

Otepään keskustasta löytyy peruskaupat ja apteekit. Proteiinipatukoita en kaupasta löytänyt, mutta juomia ja rahkoja löytyy. Hotellihuoneissamme ei ole kuitenkaan jääkaappeja, joten mitään kylmää vaativia eväitä en osta. Keskustassa on myös terveyskeskus, joka näyttää kovin hiljaiselta ainakin sunnuntai-iltapäivänä.


Keskusaukion laidalla oleva vaaleanpunainen rakennus on kaupungintalo.





Pitkä lenkki ja Sangasten linna

Sunnuntaina teemme aamupäivällä pitkän kiihtyvän lenkin. Itselleni kilsoja kertyy peräti 25. Juoksemme Pyhäjärveä ympäri, yksi kierros on reilut 10,5 kilometriä. Maasto on mäkistä. Osan matkaa juoksemme kevyenliikenteenväylällä ja osan maantien laitaa. Liikennettä on kuitenkin melko vähän, joten reitti on turvallinen.

Tänä kesänä paarmoja on kimpussamme yllättävän vähän. Näemme kuitenkin muutaman sammakon ja yksi meistä jopa ketun. Käki kukkuu, ja omaa pitkistä vetäessäni fiilistelen näkemäni ja kuulemaani. Luonto tarjoaa rauhaa ja pääsen jopa hetkeksi eräänlaiseen flow-tilaan. Pitkiksen loppu on kuitenkin melko rankka, sillä aurinko lipuu pilvestä, teen neljän kilometrin maratonvauhtisen noston ja olen ainoastaan iloinen, kun se loppuu.

Koska Otepää on aika nopeasti nähty, otamme iltapäivällä autot alle ja ajamme Sangasten linnalle. Linnaa alettiin rakentaa 1874, ja siihen pääsee tutustumaan viiden euron sisäänpääsymaksulla. Olen itse niin väsynyt pitkästä lenkistäni, että ostan Vana Tallinn -jäätelön ja sometan eteishallin sohvalla. Ihan pienesti kurkkaan isoon saliin ja kasvihuoneeseen.







Pitsaa ja unta 

Sunnuntaina syömme illalla Pizzeria Meranossa. Tilaan pienen pitsan, mitään muuta ruokaa ei ole edes tarjolla. Olen syönyt parempaakin pitsaa, mutta tarjoilu on yllättävän nopeaa ja kyllähän rasva ja hiilari täyttävät. Pohja on sopivan ohut, mutta kinkkukuutiot maistuvat teolliselta.

Aktiiviloma oli tehnyt tehtävänsä sunnuntai-iltaan mennessä. Olen jo kymmenen jälkeen nukkumassa ja vedän tuhdit yöunet. Maanantain aamulenkin juoksemme osittain varjoisassa metsässä, ja haastan itseni juoksemaan mahdollisimman hiljaa. Kilometrejä en sen suuremmin laskenut, mutta epäilen juosseeni reissulla noin 75 kilsaa.

Maanantaina alkaa paluu kotiin. En ole ihan maatani myynyt, sillä ennen juhannusta pakkaan taas laukkuni ja matkustan toiselle aktiivilomalle, tällä kertaa Italian Alpeille.



Otepään juoksulerin jälkeen katse siirtyy kohti Italian Alppeja. Kuva: Karoliina Vuohtoniemi.


Harjoitusohjelma leirillä

- To: tutustumislenkki 40-75 min.
- Pe: aamulenkki 25 min. Reipasvauhtinen juoksutreeni veryttelyineen. Pilates/voimatreeni.
- La: aamulenkki 30-35 min. Juoksutekniikka ja kiihdytysjuoksuja veryttelyineen.
- Su: pitkä lenkki, jonka lopussa reipasvauhtinen parin kilsan nosto. (yht. 120-140 min.)
- Ma: aamulenkki 50-55 min. Kehonhuolto ja rentoutus.

Lähes jokaisen lenkin jälkeen teimme myös yhteiset venyttelyt, yleensä puiston puiden varjossa. Kävimme myös omatoimisesti uimassa/vesijuoksemassa treenien jälkeen/välissä, koska vesi nopeuttaa lihasten palautumista.










Kommentit