 |
| Mehdi Dehbi tekee karismaattisen roolin sarjassa Messiah. Kuva Wikimedia: Georges Biard |
Katson valikoidusti tv-sarjoja. Jos joku ei miellytä, en yleensä anna kahta jaksoa enempää aikaani. Joskus yksikin jakso riittää. TV-sarjojen katsominen on itselleni yksi tapa rentoutua. Toisinaan television katsominen on puhdasta eskapismia ja viihtymistä. Parhaimmillaan sarjat ruokkivat ajatteluani ja laittavat pohtimaan, aivan niin kuin hyvä kirja tai elokuva. Listaan oheen muutaman viime aikojen tuttavuuden.
Koukuttava
Netflixin kohuttu uutuussarja Messiah puraisi heti. Ensimmäisten minuuttien jälkeen tiesin, että tämä sarja on todennäköisesti erinomainen tai siis sellainen, joka uppoaa minuun. Messiah on amerikkalainen sarja, mutta se on australialaisen Michael Petronin käsialaa. Sarjan suurin koukku on pääosan esittäjä, belgialainen näyttelijä Mehdi Dehbi. Hän on kuin luotu Al-Massihin rooliin, karismaattiseksi henkilöksi, jolle esitetään usein kysymys, kuka sinä olet.
Tarinassa ovat vastakkain usko ja epäusko/järki. Al-Massih saa nopeasti seuraajia karismaattisen esiintymisensä ja ihmeellisten tekojensa takia ensin Lähi-idässä ja sitten Yhdysvalloissa. Internetin ja some-kanavien ansioista hänestä kasvaa maailmanlaajuinen ilmiö, osa ihmisistä uskoo hänen olevan Messias. Seuraajien lisäksi hänellä on fanaattisia vastustajia, jotka pitävät miestä huijarina ja jopa terroristina.
Al-Massihin haluavat napata sekä CIA:n agentti Eva Geller (Michelle Monaghan) että Israelin tiedustelupalvelun Aviram Dahan (Tomer Sisley). Kuvioon sekoittuu kiinnostavalla tavalla myös pienen texasilaisen kyläpahasen kirkkoherra vaimoineen ja tyttärineen.
Messiah on ehdottomasti helmi, joka kannattaa katsoa. Ja sarja, joka ei anna valmiita vastauksia mutta laittaa ajattelemaan. Ensimmäinen tuotantokausi sisältää 10 jaksoa.
Ahdistava
Tanskalainen rikossarja Rauha maan päälle on ahdistava mutta hyvä. Tanskalaiset osaavat tehdä laatukamaa ja sitä tämäkin Yle Areenalta löytyvä sarja on, vaikka välillä tekisi mieli vaihtaa kanavaa. Tapahtumat sijoittuvat pikkukaupunkiin, jonka rauhaa häiritsee Mike-niminen nuori mies (Morten Hee Andersen), joka on joidenkin mukaan häiriintynyt psykopaatti.
Kun paikallinen virkavalta ei saa miestä kuriin, päättää joukko kaupunkilaisia ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Keskiössä on lääkäri Peter (Claus Riis Ostergaard), joka syyttää Mikeä poikansa tappamisesta. Vaikuttavan roolin Bibinä tekee Lene Marie Christensen. Bibi pitää keskustassa ravintolaa yhdessä miehensä Tomin kanssa ja hän kokee Miken kiusaavan miestään. Kuvioon liittyy myös perhe, jonka poika Kasper hengailee Miken kanssa, isä ja poika, jotka ovat maahanmuuttajia, sekä Peterin kirjailijaveli.
Sarjan ensimmäisiä jaksoja katsoessani koin aina epämiellyttäväksi hetket, kun Mike astuu kameran eteen. Kun lähestytään kahdeksanosaisen tuotantokauden keskivaihetta, asetelmat heiluvat ja mielessä käy, kuka teki ja mitä. Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin ja päinvastoin. Kukaan ei ole enää syytön. Isien ja poikien teot nousevat sarjassa tapetille.
Luminen
Katsoin myös suomalaisen rikossarjan Sorjosen kolmannen tuotantokauden. Olen aloittanut sen joskus aikaisemminkin, mutta silloin puuduin kahteen ensimmäiseen jaksoon. Kolmas tuotantokausi vahvistuu onneksi näiden jaksojen jälkeen, vaikka epäuskottavuuksiakin riittää.
Tykkään kuitenkin Ville Virtasen esittämästä rujosta Kari Sorjosesta, rikostutkijasta joka työskentelee vakavien rikosten erikoisyksikössä VARE:ssa. Vaikka tuntuukin hieman kaukaa haetulta, että tällainen yksikkö olisi juuri Lappeenrannassa, pikkukaupunki miljöineen antaa tiettyä omaleimaisuutta sarjalle.
Kuvauksia on tehty paljon talvella, lunta on paljon ja se narisee kenkien alla. Lähes arktinen maisema sopii Nordic Noir -henkeen. Anu Sinisalo vetää hyvin kovaa poliisin roolia Lena Jaakkolana, Kari vasempana kätenä. Oman kuvionsa sarjaan tuovat Karin ja Lenan tyttäret ja Sorjosen arkkivihollinen Lasse Maasalo (Sampo Sarkola). Sorjosen kaikki kolme tuotantokautta ovat edelleen katsottavissa Yle Areenalla.
Virkistävä
BBC tuottama minisarja Hercule Poirotista oli myös katsomisen arvoinen. Vaikka David Suchet tumminen viiksineen ja pigviinikävelyineen onkin leimannut Poirotin roolia, on virkistävää nähdä Poiron'n roolissä tällä kertaa John Malkovich.
Malkovich tekee ihan hienoa jälkeä vanhenevana salapoliisina, jonka maine on jo joiltakin unohtunut. Myös Skotland Yardissa ovat puhaltaneet uudet tuulet, komisario Japp on jäänyt eläkkeelle ja tilalle on tullut uusi mies. Poirot'n ja komisarion yhteistyö ei alakaan kovin hyvissä merkeissä.
Aikataulukon arvoituksen neljä jaksoa ovat nähtävillä MTV:n C Moressa. Omaa katsomiskokemusta hieman laimensi se, että tunnen stoorin ja muistin muutaman jakson jälkeen, mikä oli murhien punainen lanka. Vaikka kesti hetken tottua Malkovichin Poirotiin, sarja on tutustumisen arvoinen - etenkin jos tykkää Agatha Christien tarinoista.
Kommentit
Lähetä kommentti