Lähes sata tuntia mustaa listaa

Diego Klattenhoff, James Spader ja Megan Boone. Kuva: Flickr-kuvapalvelu, Thibault.

Jokunen kuukausi sitten etsin Netflix-sarjaa pahimpaan eskapismin tarpeeseen. Googlettamisen tuloksena päädyin katsomaan yhden jakson yhdysvaltalaista Blacklist-sarjaa. Ensimmäinen jakso ei vakuuttanut. Se sisälsi paljon elementtejä, joita en voi sietää.

Epäilykseni heräävät aina, jos näyttelijät ovat liian kauniita tai komeita. Sarjan naispääosaa esittääkin juuri raskauttavasti hyvännäköinen Megan Boone alias FBI-agentti Elizabeth Keen. Myös hänen kollegansa Donald Ressler (Diego Klattenhoff) on kylmäävän komea.

Miespääsosan rikollisena Raymond Reddingtonina tekee James Spader. Tämä onkin hyvä veto. En sinällään kyseenalaista Reddingtonin herrasmieslookia ja ulkonäköä, mutta kliseiseen mallikuvastoon hän ei istu. Ikääkin on jo, vähän vatsaa ja alkava kaljukin. Karisma liittyy usein muihin ominaisuuksiin kuin pelkkään ulkonäköön. Ja karismaa Spaderilla on.

Hattu kelmin tekee

Juuri Spaderin esittämä Reddington on syy, miksi katsoin vielä toisen jakson. Reddingtonista mieleeni tuli joku henkilö, mutta jouduin katsomaan 86 jaksoa ennen kuin välähti. Tyyppihän on kuin Dallasin J.R. Ewing, mutta huomattavasti sivistyneempi ja empaattisempi. RR:llä ja J.R:llä on muutakin yhteistä: rakkaus hattuihin. Mitä olisi J.R. ilman stetsoniaan - lierihattu on puolestaan RR:n tavaramerkki.

Kunnon kelmillä on aina paikkansa tarinassa kuin tarinassa, mutta onneksi RR:n hahmo on leveämpi kuin J.R. Spader vetää roolinsa hienosti, vaikka noin sadatta jaksoa katsoessani tiedän hänen maneerinsa ja äänenpainonsa eri tilanteissa.

En kuitenkaan katsonut yli 80 jaksoa selvittääkseni, kuka Raymondista tulee mieleen. Koukku on toisenlainen. Mikä on Raymondin ja Elizabethin suhde, miksi yksi FBI:n metsästetyimmistä kriminaaleista antautuu ja suostuu puhumaan ainostaan agentti Keenille? Ja mitä sisältää RR:n musta lista?

Toimintaa ja salaisuuksia

Huomasin pian, että jokainen jakso pitää sisällään yleensä yhden mustalla listalla olevan rikollisen tai kriminaaliyhteisön ja siihen liittyvän tapauksen. FBI:n erikoisyksikkö ratkaisee kunkin "keissin" yleensä yhden jakson aikana. Toki juonteita jää sinne ja tänne, mutta nekin paljastuvat sarjan edetessä. Raymondin salaisuus pysyy kuitenkin turvallisesti tallessa kuin kultaharkko pankkiholvissa.

Elementteihin, joita en yleensä voi sietää, kuuluvat myös ylenpalttinen ammuskelu ja kaahailu eli toisin sanoen toiminta. Vielä enemmän ärsyttää, kun ns. hyvät tyypit välttävät luodit ja pahikset tuntuvat astuvan niiden eteen. Kuolema koittaa useammin vastustajille kuin sankareille. FBI:n kirjaimet takinselkämyksissä ovat nekin harvinaisen isoja ja läsnä jokaisella rikospaikalla. Jotenkin kuitenkin siedän tämän osana sarjaan kuuluvaa äksöniä. Ymmärrän hyvin, että vain harvoin päähenkilö/muuten tärkeä henkilö poistuu varhaisessa vaiheessa ruudusta ruumisarkussa.

Kaikenlaista tärkeää ja vähemmän tärkeää olen oppinut sarjaa katsoessani. Jos haluaa tuhota puhelimen kaikkine tietoineen, se kannattaa laittaa mikroaaltouuniin. Autojen lasit eivät millään pysy ehjinä ammuskelutilanteissa. Niitä menee paljon. Ja FBI-agentit tosiaan puhuvat rannekelloilleen.

Viittaus Robinson Crusoeen

Raymondin oikeakäsi ja luottohenkilö on tumma mies Dembe Zuma (Hisham Tawfiq), jonka Raymond on pelastanut karuista olosuhteista. Tästä kaksikosta seikkailuineen tulee väistämättäkin mieleen Robinson Crusoe ja Perjantai. Osa Blacklistin toimivuutta onkin siinä, että se lainaa paljon jo keksittyä ja olemassa olevaa ja sekoittaa niistä omanlaisen coctailin.

FBI:n erikoisyksiköstä muovautuu tuotantokausien vaihtuessa "pieni tiivis perhe". Sen lojaaliutta koetellaan suunnasta ja toisesta. Tämän "hullunkurisen perheen" jäsenet ovat kukin tavallaan kiinnostavia. Keenin ja Resslerin lisäksi joukkoon kuuluvat FBI:n erikoisyksikön pomo Harold Cooper (Harry Lennix), tekniikkataituri Amar Mojtabai (Amir Anison) ja agentti Samar Navabi (Mozhan Marnò). Oman chilinsä soppaan tuo Elizabethin mies Tom Keen (Ryan Eggold). Lisäksi sarjassa on liuta muita omaperäisiä hahmoja.

Blacklist-sarjan juonen alla kulkevia teemoja ovat uskollisuus, rakkaus ja petos.

Joskus ensi puraisu todellakin pettää. Olen katsonut muutamassa kuukaudessa kaikki viisi tuotantokautta. Se tarkoittaa 133 jaksoa, joista yksi kestää noin 45 minuuttia. Olen viettänyt Blacklistin kanssa siis lähes sata tuntia eli neljä vuorokautta.

Varsin kelvollista eskapismia.