Lepoa ja leffoja: "Jokeri" ja "Roma"

"Jokeri" kertoo "Batman"-leffoista tutun hahmon tarinan. Kuva: Pixabay.

Viikonloput ovat paitsi hyvää aikaa treenata, myös levon ja palautumisen paikka. Olenkin aikaisemmin kirjoittanut, että katson mielelläni tv-sarjoja. Niiden maailmaan uppoutuminen vie ajatukset pois arjen asioista. Kerrassaan loistava tapa rentoutua ja saada jopa ajattelemisen aihetta!

Välillä hyviä tv-sarjoja on vähän vaikea löytää. Ja ihan mitä tahansa skeidaa en suostu katsomaan. Perjantai-iltana päädyinkin valitsemaan Netflixistä leffan, jota sisareni oli kehunut. Yhdysvaltalaisen Todd Phillipsin ohjaama elokuva kertoo "Batman"-elokuvista tutun Jokerin tarinan. Pääosassa nähdään Joaquin Phoenix, jonka roolisuoritus menee ihon alle. Hän saikin roolistaan parhaan miesosan Oscarin. "Jokerin" ensi-ilta oli 2019.  

Leffan alku on kuitenkin vetämätön, ja hetken aikaa mietin, katsonko edes oikeaa elokuvaa. Kärsivällisyys kuitenkin palkitaan elokuvan edetessä.

Taustalla yhteiskunnan ongelmat

Tapahtumat sijoittuvat "Batman"-tarinoista tuttuun Gotham Cityyn, jonka esikuvana pidetään New Yorkia. Gotham Cityn infrastruktuuri rakoilee, rotat valtaavat katuja, työpaikat katoavat ja ihmisten välinen eriarvoisuus kukoistaa. Arthur Fleck alias Jokeri työskentelee klovnina, mutta saa erinäisten tapahtumien jälkeen potkut, jotka käynnistävät tapahtumat.

Fleck asuu äitinsä kanssa. Tämä kutsuu poikaansa Happyksi. Epävakaa äiti on onnistunut kaatamaan poikansa niskoille ikuisen ilon tuottajan roolin, mikä lienee yksi Arthurin taakka. Fleckin mieli oireilee, hän ei saa apua ja on myös yksinäinen.

Ruusuja ja risuja

Elokuva on saanut kehuja ja kritiikkiä. Jotkut katsojista ovat kokeneet leffan liian väkivaltaiseksi tai jopa väkivaltaan kannustavaksi, mistä en ole samaa mieltä. Elokuvan kertoo mielestäni jälleen kerran yhden traagisen tarinan siitä, miten käy, kun ihmistä hakataan, hyväksikäytetään ja pilkataan vuodesta toiseen. Jossain vaiheessa mitta täyttyy, ja seuraukset ovat kammottavat.

Pikemminkin sanoisin niin, että leffa näyttää sen, miten väkivalta luo aina väkivaltaa, eikä siitä seuraa mitään hyvää. Se, että osa Gotham Cityn asukkaista inspiroituu klovneista ja alkaa osoittamaan mieltään yhteiskunnan epätasa-arvoisuutta ja välinpitämättömyyttä kohtaan, ei ole väkivallan ihannoimista.

Alun perin sarjakuvahahmo ja sittemmin leffasankari, Yön ritari Batman vilahtaa tässä leffassa vain pienenä poikana eli Bruce Waynenä. Leffa on Jokerin stoori, ja se onnistuu tuomaan hienosti aivan uudenlaisen ulottuvuuden fiktiiviseen Batman-supersankaritarinaan.

Kotiapulaisen tarina

Sunnuntai-iltana vuorossa oli Alfonso Cuarónin leffa "Roma" vuodelta 2018. Tätäkin elokuvaa sisareni oli kehunut, ja tiesin sen kuuluvan myös Barack Obaman suosikkileffoihin. Sisareni oli kuvannut elokuvaa hidasrytmiseksi, joten en hämmentynyt "Roman" verkkaista alkua. Leffa on myös mustavalkoinen, mikä automaattisesti luo siihen tunnun menneestä maailmasta.

"Roman" tapahtumat sijoittuvatkin 1970-luvun Meksikoon, pääkaupungin Méxicon Roma-nimiseen kaupunginosaan. Tämä leffa kertoo puolestaan nuoren kotiapulaisen Cleon (Yalitza Aparicio) tarinan. Meksikon yhteiskunnalliset tapahtumat opiskelijamielenosoituksineen jäävät elokuvassa taustalle.

Elokuva alkaa kuvalla laattalattiasta. Vähitellen selviää, että joku pesee lattiaa. Kamera tuo esille Cleon ja perheen koiran, jota kotiapulainen usein pitää pannasta kiinni ja joka tekee tarpeensa kyseiselle laatoitukselle.

Netflixin äärellä. 

Perheen rooli

Cleo työskentelee nelilapsisessa keskiluokkaisessa perheessä. Samassa taloudessa asuu myös isoäiti. Hyvin varhaisessa vaiheessa selviää, että perheen vanhemmilla on omat ongelmansa, joista lapset yritetään pitää erossa. Elokuvassa on myös tilannekomiikkaa, kuten perheen äidin autoilut. Mutta äitipä selviää näistäkin tilanteista voittajana.

Kotiapulaisen työ alkaa aamulla ja päättyy myöhään illalla. Cleo on kuitenkin kuin yksi perheenjäsen, joka laittaa lapset illalla nukkumaan ja antaa heille suukkoja kuten kuka tahansa vanhempi. Cleon onni on, että arkisista riidoista huolimatta hän työskentelee perheessä, joka todella välittää hänestä.

Kultainen leijona ja kolme Oscaria

Elokuva perustuu osittain Cuarónin omiin kokemuksiin ja on kunnianosoitus hänen lapsuudenperheensä kotiapulaiselle. Elokuva palkittiin Kultaisella leijonalla Venetsian elokuvajuhlilla, ja se sai myös kolme Oscaria.

Suosittelen elokuvaa kaikille niille, jotka uskovat ihmisten väliseen hyvään erimielisyyksistä huolimatta. Jotka uskaltavat rakastaa lapsia, vaikka nämä eivät ole heidän omiaan, jotka tykkäävät mustavalkoisesta estetiikasta ja nostalgisesta tunnelmasta. Jos kaipaat jamesbondimaista äksöniä, tämä ei ole sinun leffasi. Myös naiset ovat tässä elokuvassa vahvassa roolissa.