Juokseminen ja treenaaminen korona-aikana

Ohjeita Esport Arenan käyttäjille. 

Kohta vuoden päivät koronavirus on jyllännyt keskuudessamme. Aktiivisena juoksijana ja kilpakuntoilijana olen jatkanut treenaamistani näinäkin kuukausina, ja perusharjoitteluni ei ole ihan kamalasti muuttunut. On kuitenkin tilanteita, joita olen joutunut miettimään tarkemmin.

Yksi on sisällä juokseminen ja kuntosalilla käyminen. Viime keväänä ajatuskin siitä, että olisi pitänyt mennä vetämään leukoja ja tekemään etukyykkyjä kuntosalille ruuhka-aikana, puistatti. Minulla ei ollut hajuakaan, millainen kaveri on COVID-19, mutta sen tiesin, ettei se ole reilu eikä kohtele ketään hellin käsin. Pahimmillaan se on tappava. Olen niin itsekäs ihminen, etten halunnut ottaa minkäänlaisia riskejä, joten en myöskään treenannut sisällä.

Työpaikan sali käyttöön

Yksityiset saliketjut pitivät kuitenkin tilansa auki keväälläkin, mutta ohjeistivat käyttäjiään mm. desinfioimaan laitteet, pitämään turvavälit ja pysymään oireisina poissa saleilta. Mutta jo pelkkä korona aiheutti sen, ettei saleille ollut tungosta. Kun saleilla alkoi olla väljempää, myös minä uskalsin taas mennä tekemään punttiohjelmaani. Pyrin kuitenkin välttämään ruuhka-aikoja ja noudattamaan ohjeita.

Lopulta salilla käymiseeni ei tullut mitään ylettömän pitkää taukoa. Syksyllä, kun leppoisan kesän jälkeen koronatilanne taas eskaloitui, aloin käyttää maskia niin töissä kuin julkisilla paikoillakin sekä salille mennessäni ja sieltä lähtiessäni. Ennen joulua tajusin, että meillä on töissä ihan kelvollinen kuntosali, jota olenkin hyödyntänyt viime aikoina. Pääasiassa olen saanut nostaa punttia yksin, pari kertaa on joku kollega ollut hetken aikaa seurana.

Juoksen talvisin matolla, myös korona-aikana.

Talvi ajoi sisälle treenaamaan

Keväällä, kesällä ja syksyllä pystyin tekemään tehotreenit eli vauhtikestävyysalueella juostavat harjoitukset ulkona. Vaikka olenkin nauttinut suunnattomasti valkoisesta talvesta, joka on ulottunut Helsinkiin saakka, se on tarkoittanut sitä, ettei kaikkia tehotreenejä ole voinut tehdä ulkona. Lumi, liukkaat pinnat tai kova pakkanen ovat ajaneet minutkin sisälle juoksemaan.

Monet sisäradat ovat pääkaupunkiseudulla laittaneet ovensa kiinni, kun marraskuun lopulla siirryttiin koronan leviämisvaiheeseen. Yksityisten toimijoiden ei ole kuitenkaan tarvinnut sulkea oviaan, vaikka sitäkin on suositeltu. (Myös viime keväänä suositeltiin esimerkiksi yksityisten salien sulkemista.)

Esport Arena on pitänyt oman 400-metrisen sisäratansa ja kuntosalinsa auki. Tiloissa täytyy toimia korona-ajan ohjeiden mukaan, esimerkiksi maskeja pitää käyttää muulloin kuin treenatessa. Tein itse sen päätöksen, että juoksen osan tehotreeneistäni Espoon sisäradalla. Tähän vaikutti muun muassa se, että minulla on töissä perjantai ”tunniton” päivä eli minulla ei ole lainkaan opetusta. Voin siis käyttää arkiaamupäivän tunnit treenaamiseen, ja tuolloin myös Esport Arenalla on yleensä väljää.

Olen myös käynyt salilla juoksemassa matolla, jos sääolosuhteet ovat olleet huonot. Vältän ruuhka-aikoja, desinfioin laitteet ja käytän maskia salille mennessä ja sieltä poistuessani. Huolehdin mahdollisuuksien mukaan turvaväleistä.

Maski naamalla pukuhuoneeseen.

Miksi päädyin tällaiseen ratkaisuun? Olen ammatiltani kuvataideopettaja. Teen työtä, josta pidän, toisessa kaupungissa, koska kuvataiteen opettajan töitä ei ole ruuhkaksi asti Helsingissä. Matkustan neljänä päivänä viikossa junalla toiseen kaupunkiin ja viime syksystä asti olen työskennellyt lähiopetuksessa. Opettajana noudatan parhaani mukaan saamiani koronaohjeita ja istun junassa maski naamalla. Vältän ruuhkajunia, oppilaita en kuitenkaan voi välttää.

Jos minulta odotetaan työskentelyä lähiopetuksessa eikä minulla ole etätyömahdollisuutta, olen kylmän viileästi ajatellut, että voin myös käydä salilla ja sisällä juoksemassa, sillä pyrin noudattamaan samoja ohjeita kuin töissäkin. En kuitenkaan treenaa maski naamalla.

Riskitöntä elämää ei ole

Tänä aikana en ole saanut mistään viestiä, että olisin altistunut koronavirukselle salilla tai sisäradalla. Töissäni olen altistunut kaksi kertaa. Käyn noin kerran viikossa Espoossa ja viivyn tiloissa pari tuntia, teen yleensä samalla tehotreenin ja kuntasaliharjoituksen. Lisäksi käyn toisella yksityisen toimijan kuntosalilla tekemässä reilun tunnin salitreenin ja noin kerran parissa viikossa juoksemassa. Yhteensä 3-5 tuntia viikossa.

Tämä on se riski, minkä minä otan treenatessani.

En anna itselleni mitään synninpäästöä. Näin minä toimin. Käymme edelleen myös mieheni kanssa perjantaisin yhdessä lounaalla ja viikonloppuisin syömässä ravintolassa. Baareissa olen käynyt korona-aikana harvoin, ja odotan sitä aikaa, että voin huoleta istua kaljani äärellä.

Jos hallituksen linjauksena on ollut hybridistrategia, olen soveltanut sitä itsekin. Eihän se ole ongelmatonta tai ristiriidatonta. Elääkin kuitenkin pitäisi.

Perjantaiaamuisin on väljää, lauantaisin ei.

Moraali määrää 

Oma seurani eli Helsingin Juoksijat on laittanut yhteistreenit jäihin leviämisvaiheen suositusten jälkeen. Minusta linjaus on fiksu ja moraalisestikin oikea. Treenataan sitten yhdessä, kun se on taas turvallista. On turha lähteä kikkailemaan ja kiertämään suosituksia. Se olisi myös mainehaitta.

Mikä sitten erottaa seurat yksityisistä toimijoista? Varmaan se, ettei kyseessä ole yritystoiminta. Ymmärrän sen, että monet yritykset pyrkivät pitämään ovensa auki edes jotenkin, vaikka suositukset olisivatkin toiset. Ei tämä mitenkään ongelmatonta ole, enkä minä tiedä, mikä on oikein.

Monissa asioissa on tulkinnan mahdollisuus, ja näissä kohtaa moraali tulee kuvioihin mukaan. Mitä oma moraali kestää, mitä ei. Kun olin viranomaisen määräämässä koronakaranteenissa, toinen sairaanhoitaja sanoi, että saan ulkoilla ja oikein muistutti asiasta, ja toisen mielestä olisi pitänyt ajaa autolla jonnekin, missä ei ole ketään ja sitten ehkä olisi voinut mennä juoksemaan ulos. Olisi pitänyt välttää naapureitakin porraskäytävässä autolle mennessä. Noudatin ensimmäisen hoitajan ohjeita. Ei meillä ole edes autoa.

Hikiset selfiet sisätreeneistä ovat aiheuttaneet joillekin mielipahaa.

En ole asiantuntija

Viime keväänä varauduimme myös siihen, että tulee ulkonaliikkumiskielto. Mieheni osti soutuergon, ja minä harkitsin juoksumattoa ja laskeskelin sisäpihamme neliöitä, josko siellä voisi juosta. Ei tullut onneksi ulkonaliikkumiskieltoa. Pahimmassa skenaariossa sekin on kuitenkin vielä mahdollista.

Omassa elämässäni en millään pysty noudattamaan kaikkia ohjeita ja suosituksia kirjaimellisesti ja sataprosenttisesti. Joudun käyttämään sitä maalaisjärkeäni ja peilaamaan moraaliini, mitä voin tehdä ja mitä en. Yritän kuitenkin tehdä sen, mitä on ohjeistettu: noudattaa hygieniaohjeita, käyttää maskeja, pitää turvavälejä, olla matkustamatta, käydä koronatestissä ja huolehtia mahdollisista karanteeneista. Koronavilkkukin on ladattu, kertaakaan se ei ole hälyttänyt.

Yritän kuitenkin olla leikkimättä korona-asiantuntijaa, koska en sellainen ole. Yritän olla tuomitsematta ja syyttelemättä toisia, vaikka joltakin puuttuisikin maski tai yskäisy menisi muualla kuin omaan hihaan. Jos joku juoksee sisäradalla ja postaa sitten hikisen selfien nettiin, en syytä häntä ”perseilystä”. Oletan, että hän tietää, mitä tekee ja noudattaa ohjeita. Oppilaita muistuttelen päivittäin muun muassa maskien käytöstä ja käsien pesusta, turvaväleistä. Yritän muistaa ne itsekin.