Helle sulatti kisanälän

Kuumalla säällä treenaaminen onnistuu, mutta kisaaminen onkin ihan eri juttu. Kuva: Sari Taipale

Vielä huhtikuun lopulla kaipailin juoksukisoja. Kesäkuun alussa kävin juoksemassa puolimaratonin lämpimissä olosuhteissa radan varressa Helsingissä. Oli aika kuumottavaa ja nesteen tarve tavattoman suuri. Selviydyin kuitenkin maaliin ihan kohtalaisella tuloksella.

Suomen kesä on ollut kuumin naismuistiin. Aurinko on porottanut harva se päivä. Kisakalenterini on yleensäkin suviaikaan melko tyhjä johtuen lämmöstä. Tavoitemaratonini ovat lähes poikkeuksetta keväisin ja syksyisin. Olen kuitenkin saattanut käydä kisoissa kesälläkin, siis normaaleina Suomen kesinä. Tämä hellesuvi, jota nyt elämme, on huolestuttavan epänormaali. Ja helle on sulattanut myös kisanälkäni.

Treeni sujuu, kisat eivät 

Kun lämpötila on yli 25, minua ei viivalla nähdä. Elimistöni sietää huonosti lämpöä, ja vaikka olenkin kuluneiden viikkojen aikana sopeutunut lämpöön, kisat ovat liikaa. Pystyn treenaamaan ihan hyvin, koska voin pätkiä vauhtikestävyystreenejä ja juoda välillä. Peruskestävyyslenkeillä voin pysähtyä juomaan vettä ja kastelemaan päätäni. Voin myös hakeutua varjoisille treenipaikoille.

Kisat sen sijaan juostaan määrätyillä reiteillä, määrättyyn kellonaikaan ja määrättyinä päivinä. Kisoissa voi toki jäädä välillä huokailemaan penkereelle juomapullon kanssa, mutta tulokseen se vaikuttaa heikentävästi. Ja vaikka kuinka nesteyttäisin itseäni, aina on nestevajaus, kun maaliviiva ylittyy, jos ylittyy. Kisatuloskaan harvoin tyydyttää, vaikka kuinka suhteuttaisin sen olosuhteisiin. Edellä mainituista syistä hellekisat eivät siis motivoi minua. 

Hellekesän aikana olen löytänyt taas urheilujuoman, jolla on hyvä nesteyttää itseään ennen harjoitusta, sen aikana ja vaikkapa jälkeenkin. 

Helle "buustaa" kuntoa

Olen toki merkannut tuttuun tapaan muutaman mahdollisen kisan kesäkalenteriin – jos sattuisi olemaan viileämpää. Forssan ratakymppi sai jo ruksit päälleen, liian lämmintä lupaa. Jokunen muukin potentiaalinen kisa on mielessä, mutta en ole edes ilmoittautunut. Sää säätelee tällä hetkellä kilpailemistani kuntoani enemmän.

Sanotaan, että helleharjoittelu kohottaa kuntoa, ja tälle on ihan tieteellistäkin näyttöä. Kuten jo kirjoitin, helteessä harjoittelu ei tuota minulle suurta tuskaa, kun olen siihen valmistautunut. Näistä treeneistä saatavat ”buustit” otan mielelläni vastaan. Jos hellekisatkin kohottavat kuntoa, teen silti mieluummin jotain muuta kuin kärvistelen mondolla tai maantiellä.

Kissatkin etsivät kuumalla varjoa, niin minäkin.

"Penkkijuoksijan" roolissa

Vaikka itseäni ei kiinnosta kisaaminen kuumassa, olen seurannut muiden kilpailuja. Viikonloppuna olivat perinteiset NUTS-polkujuoksukisat Lapissa. En ole koskaan seurannut niin intensiivisesti eri matkojen kulkua kuin nyt. Toki asiaan vaikutti se, että eri matkoilla oli paljon tuttuja juoksijoita, joiden etenemistä jännitin kännykkä kuumana. Satasen väliaikoja kyttäsin aamuviiden jälkeen kesäpaikalla kärpäsiä listiessäni.

NUTSin naisten 66 kilometrin maaliintuloa vahtasin keittiönpöydän ääressä niin, etten kuullut mitä minulle puhuttiin. Kun Maija Oravamäki saapui maalisuoralle kevein askelin ja hymyssä suin, olin ihan fiiliksissä. Liikutuin siitä juoksemisen ilosta, jota hänen olemuksensa huokui. Harvoin fanitan ketään, mutta nyt tunnen itseni ihan Maija-faniksi.

Hyvän fiiliksen toivat myös muiden kamujen venymiset ja onnistumiset kovissa olosuhteissa. Itse odotan kuitenkin kiltisti kylmempiä kilpailusäitä.

"Liika aurinko aavikoittaa."