Paluu treenirutiineihin

Työmatkasiirtymät junalle, junalta töihin ja toisinpäin hoidan yleensä juosten tai pyöräillen.

Tammikuussa olen vähitellen palannut tuttuihin treenirutiineihin. Kun työt alkoivat pitkän joululoman jälkeen, oli taas aika orientoitua työmatkajuoksuun ja -pyöräilyyn. Lisäksi sovittelin tehotreenit viikon ohjelmaan ja löysin kolon yhdelle salitreenillekin, jonka pystyisin toteuttamaan työpaikan pienellä punttisalilla.

Ensimmäisenä duuniaamuna siirtymien hoitaminen fillarilla oli sen verran jähmeää touhua, että töihin päästessäni päätin, että seuraavana aamuna hoidan matkat pääasiassa juosten. Pakkasta oli lähemmäs 20 astetta, pyörä kulki jähmeästi ja tuntui, että jalat olivat unohtaneet, millaista on pyöräily. Tunnustan: en ole talvipyöräilijä.

Tein maanantaina töiden jälkeen myös viikon ensimmäisen tehotreenin eli puoli tuntia reipasta maratonvauhtista juoksua. Onneksi Helsingissä pakkanen oli laskenut reiluun kymmeneen asteeseen, joten ulkona pystyi juoksemaan kevyttä vauhtikestävyysalueen juoksua. Pohjoisbaanalla oli kuitenkin sen verran luminen alusta, että oli laitettava nastat alle. Talviolosuhteissa ulkona vauhtikestävyysalueen treenejä juostessani en seuraa niin tarkasti vauhtejani, vaan menen sykkeen mukaan.

Talvipyöräilyssä on omat haasteensa... Kuvassa ei ole minun pyöräni, jota säilytän kuivassa varastossa.

Lenkkisauna päivän päätteeksi

Tiistaina sitten tositoimiin: aamulla lenkkivaatteet päälle ja siirtymä junalle ja junalta työpaikalle juosten. Olin duunissa neljä minuuttia ennen töiden alkamista. Siinä ei käydä suihkussa, vaan nopeasti vessassa, ja deodoranttia kainaloon. Onneksi vauhtini näillä siirtymillä on lumesta, jäästä ja juoksurepun painosta johtuen sen verran iisiä, ettei hiki virtaa solkenaan. Tiistain siirtymät kotiin päin juoksin sauna mielessä, sillä ehdin työpäivän päätteeksi taloyhtiömme lenkkisaunaan. Ihana rento hetki lauteilla löylyn lämmössä on luksusta keskellä arkea!

Keskiviikkona toistin tiistain kuviot eli juoksin siirtymät junalle, töihin, junalle ja takaisin kotiin. Näissä työmatkasiirtymissä on se hyvä puoli, että teen päivän aikana kaksi treeniä, toisen aamulla ja toisen iltapäivällä. Tällä tavalla saan helposti kerättyä kilsoja ja kun pääsen kotiin, minun ei enää tarvitse lähteä pk-lenkille.

Tehotreeni porukassa

Torstaina fillaroin siirtymät, ja pyöräkin kulki helpommin, kun pakkanen oli laskenut. Toki tällä kertaa riesana oli paikoitellen kova vastatuuli, mutta viimaa päin polkiessa sisu kasvaa. Aamupäivän aikana ehdin käydä myös kuntosalilla. Jätin jalkatreenin hieman kevyemmäksi, sillä olin illalla menossa oman seurani treeneihin. Ohjelmassa olisi verkkojen jälkeen 10 minuuttia juoksua aerobisella kynnyksellä ja sen jälkeen 10 kertaa 400 metrin nopeammat vedot minuutin palautuksella.

Tykkään välillä treenata itsekseni. Varsinkin korona-aikana olen harjoitellut paljon yksin. Huomaan kuitenkin, miten paljon buustaa se, kun tekee tehotreenin porukassa. Näin kävin torstai-iltanakin. Lisäksi Pohjoisbaana oli harjasuolattu, ja pinta oli sula, mikä tarkoitti sitä, että pääsimme juoksemaan sileillä lenkkareilla eikä liukastumista tarvinnut pelätä.

Treenin jälkeen juoksin verkat kieli keskellä suuta kotiin, sillä muut kevyenliikenteenväylät olivatkin pääkallokelikunnossa. Juuri tähän kohtaan, kun on saanut taas treenirutiineista kiinni, en halua mitään liukastumisesta johtuvaa vammaa.

Lisäpainoviritelmä salilla.

Duunipaikan sali ei ole ihan priimaa, mutta olennaiset asiat sieltä löytyvät.

Pitkän lenkin huuma

Perjantaiaamuna oli hieman unelias olo. Viikon treenit ja duunit alkoivat painaa. Juoksin kuitenkin vielä siirtymät ja sain kerättyä päivän kilsat yllättävän helposti. Oli myös ihana aloittaa viikonloppu, kun olin tehnyt tehotreenit alta pois.

Lauantaina juoksin pitkän lenkin. Sää oli mitä mainioin, ja Pohjoisbaana oli suorastaan unelmajuoksukunnossa. Kun tossu piti, asvaltti oli sulaa ja aurinkokin paistoi, vauhti kiihtyi itsestään, ja juoksin suunniteltua kovempaa, turvallisesti kuitenkin pk-alueella. Reilu 20 kilsaa sujui kuin tanssi, vaikka en osaa edes valssia. Wau, mikä fiilis kaiken sohjoloskatalvipakkaspuuskutuksen jälkeen!

Sunnuntain suunnitelmissa on kevyt noin kympin lenkki. Ja sitten kohti toista kovaa treeniviikkoa. Sehän meneekin jo lähes samoilla rutiineilla!

Joskus junaa odotellessani ehdin myös kunnon kahville, mikä on osa arjen rutiinejani.

Lepääminen on taitolaji

Takapiru on virnuillut minulle koko viikon, kun höyryän duunijuttujani ja treenejäni. Olen vastannut hänelle, että nukuin lähes koko joululoman, joten nyt minulla on virtaa. No, en nyt ihan koko lomaa uinunut, mutta olin kipeä, ja yksi viikko meni levätessä, mikä teki todella hyvää. En ollut kateellinen muille, jotka hiihtivät ja juoksivat ympärilläni, sillä olin itse niin levon tarpeessa, että köllähdin mieluummin katsomaan leffaa kuin lähdin lenkille. Sain loman aikana myös kolmannen koronarokotuksen, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa hieman kohottavasti treenisykkeisiin, joten otin tässäkin kohtaa maltillisesti.

Kun voimat ovat palautuneet ja olo on terve, treenaaminen tuntuu hyvältä ja siitä saa kunnon vasteen. On ihan turha lähteä lenkille, jos ei ole kunnossa. Periaatteeni onkin se, ettei terveydellä juosta, ja tästä yritän pitää kiinni.

Toinen asia, josta pidän kiinni, ovat nämä arjen treenirutiinit. Ihan joka aamu en pue lenkkivaatteitani hymyssä suin päälle ja ihan jokaista loskaista litisevää kilometriä en tervehdi ilolla. Mutta kokonaisuus kantaa – sillä on paljon niitäkin hetkiä, kun on onni juosta!