Koronasta toipumista ja akilleen kuntouttamista

Korona-toipilaana. Makuaistini ei onneksi kärsinyt sen suurempia vahinkoja. Kuva: Sari Taipale.

Korona on monta kertaa laittanut suunnitelmani uusiksi. Tällä kertaa sairastuin tähän pirulaiseen, ja heinäkuun alkupuolelle kaavailemani ratatreenit ja muut harjoitukset jäivät haaveeksi. Ehdin kuitenkin juosta puolimaratonin aikuisurheilijoiden MM-kisoissa Tampereella (World Masters Athletics).

Jos oli pakko sairastua koronaan, ajoitus oli lähes täydellinen. Olin ajatellut viettää muutaman kevyemmän viikon puolimaratonin jälkeen ja keskittyä kuntouttamaan vasemman jalan akillesta.

Jalassa on ollut tuntemuksia jo pitkin kevättä. Nilkat ja pohkeet ovat olleet myös järkyttävät kireät. Olen kuitenkin pystynyt juoksemaan, sillä pahimmat tuntemukset ovat olleet aamuisin heti sängystä nousemisen jälkeen, kun lihakset ovat ”kylmät” ja paikat jäykät. Liike laittaa aineenvaihdunnan toimimaan ja helpottaa yleensä tuntemuksia.

Lääkäriltä ohjeet kuntoutukseen

Kävin Italian sporttileirin jälkeen näyttämässä jalkaa lääkärille, jolta sain hyvät kuntoutusohjeet ja lähetteen fysioterapeutille. Kuntoutuksella onkin nyt tärkeä rooli, jotta saan mm. vahvistettua pohkeen lihaksia ja venytettyä kireitä kalvoja sekä jännettä.

Olin varautunut henkisesti jopa juoksutaukoon, mutta sellaiselle ei ollut tarvetta. Korona toki piti huolen siitä, että harjoitteluun tuli joka tapauksessa reilun viikon mittainen paussi.

Kun alkuvitutuksesta selviää, huilitauot ovat loistava mahdollisuus miettiä syksyn tavoitteita, suunnitella tulevia treenejä ja miettiä, missä on fokus. Toipuminen ja akilleen kuntouttaminen ovat tietenkin ykkösenä listalla. Samoin on myös maltillisen harjoittelun aloittaminen.

Aioin keskittyä voiman lisäämiseen niin pohkeissa kuin muissakin juoksijalle tärkeissä lihaksissa. Eikä varmaan tekisi pahaa ottaa juoksun rinnalle jotain toista lajia, kuten soutua, ainakin jossakin määrin.

Sen sijaan piikkareiden tilaamisen ja lyhyille ratamatkoille treenaamisen joudun siirtämään tuleville kesille. Tavoitteenani on juosta syksyllä maraton, joten toipumisen jälkeen tulen keskittymään maratonharjoitteluun.

Ennen sairastumistani ehdin juosta puolimaratonin. Kuva: WMA Tampere.

Terveydellä ei juosta

Ykkösteesini kilpakuntoilijana on pitkään ollut se, ettei terveydellä juosta. Vuosien saatossa olen muutaman kerran lipsunut harmaalle alueelle eli aloittanut harjoittelun esimerkiksi hieman liian aikaisin flunssan jälkeen. Yhden kympin kisankin olen juossut toipilaana, eikä se ollut järin fiksua. Enkka kuitenkin tuli. Yleensä toipuminen kuitenkin pitkittyy ja saattaa tulla ikäviä jälkioireita. Olen onneksi välttänyt vakavat jälkitaudit.

En minä hoopouttani juoksemaan säntää. Välillä on vain hieman vaikea tunnistaa, milloin on syytä vielä malttaa ja milloin voi aloittaa harjoittelun. Onneksi tähänkin löytyy apuja asiantuntijoilta. Esimerkiksi Terveurheilija-sivustolla on hyvät ohjeet, miten palata harjoitteluun koronan jälkeen: (https://terveurheilija.fi/terveydenhuolto/covid-19/).

Jos kärsii jalkavaivoista, kannattaa myös suunnata katse varpaisiin ja tarkistaa, millaisilla kengillä juoksee. Itselläni on useat lenkkarit samaan aikaan kierrossa, ja voin sanoa, että kengissä en säästele. Kun lääkäri suositteli peruskestävyyslenkeille lenkkareita, joissa on korkea droppi, kävin ostamassa sellaiset. Sillä on todellakin väliä, millaisilla kengillä juoksee.

Jonkinlaisena löysänä neuvona voisin sanoa, että jos jokin vaiva ei ota parantuakseen, kannattaa suunnata lääkäriin. Tuntemuksia tulee ja menee, mutta jos jokin jää vaivaamaan tai vain pahenee, siihen kannattaa suhtautua vakavasti. Vammat ja vaivat eivät yleensä parane juoksemalla.

Terveellisiä kilometrejä itse kullekin!

Pahinta koronassa oli väsymys. Nukuin huomattavasti normaalia enemmän, ja päiväunet ovat toipilaanakin perussettiä. Kuva: Sari Taipale.