Kadun varjoisalla puolella - kova treeniviikko ja helle

Kannattaa käydä useamminkin, varsinkin helteellä. 

Heinäkuun varmasti yksi helteisin viikko osuu yhteen kesän kovimman treeniviikkoni kanssa. Tosin joudun muuttamaan jo alkumetreillä suunnitelmiani, koska edellisen perjantain hellekymppi Hämeenlinnassa ja noin 26 kilsan pitkis sunnuntaina nostivat palautumistolpat niin korkealle Polar Flow'ssa, että olisi ollut sulaa tyhmyyttä aloittaa kova viikko heti maanantaina. Myös oma keho ja mieli viestivät samaa: lepoa, lepoa!

Siirrän aloituksen tiistaille, nautin hyvän pitsan, pari olutta sekä jalkapallon MM-finaalin iltapalaksi sunnuntaina. Maanantaina paistattelen päivää, laiskottelen, luen ja käyn illalla pilateksessa palauttamassa mieleen powerhousen ja lapatuen.

Polar Flow'n sunnuntain tolppa hipoo rajaa erittäin rasittunut.
Samaa kertoo kehoni, joten kovan viikon aloitus siirtyy maanantaista tiistaille.

Ensimmäinen päivä 

Lähden aamulenkille kahdeksan jälkeen, nappaan pari dekkaria kainaloon ja palautan ne samalla kirjastoon. Jo kahdeksan jälkeen on lämmintä, joten etsin varjoisia kadunpätkiä. Ensimmäiset kaksi kilsaa menevät heräämiseen, mutta sen jälkeen meno tuntuu mukavalta.

Juoksen suunnitellut viisi kilsaa ja palaan kotiin aamupuurolle ja kahville. Vaihdan hikiset lenkkivaatteet puhtaisiin, pakkaan kamat reppuun ja lähden salille tekemään perusvoimaa. Viikko-ohjelmassani on kaksi erilaista salitreeniä, joissa on liikkeitä koko kropalle. (Aikaisemmin olen tehnyt ns. kaksijakoista viikko-ohjelmaa, jossa on ollut oma treeni jaloille ja oma treeni yläkropalle. Uuden ohjelman idea on jakaa tasaisemmin ns. jalkapäivän kuormaa.)

Paratiisin portit aukeavat:

ihana viileys,

ihanat varjot.

Illalla kevyt kymppi. Lähden vähän ennen seitsemää juoksemaan. Ensimmäiset kaksi kilsaa ovat raskaita. Valitsen puolihuolimattomasti reitin, jolle ilta-aurinko porottaa. Kun pääsen Keskuspuistoon, paratiisin portit aukeavat: ihana viileys, ihanat varjot. Keskuspuisto ei petä koskaan! Kroppa on lämmennyt ja juoksu on kevyttä.

Iltakympin aikana minut pysäytetään kaksi kertaa ja kysytään tietä. Naiselle, jolla oikea ja vasen ovat harva se päivä sekaisin, selkeä reitin neuvominen on hieman haasteellista. Sepustukseni jälkeen osoitan vielä kädellä "oikeaa" suuntaa linnunteitse. (Toisin kuin voisi luulla, osa juoksevista tyypeistä on kaikkea muuta kuin kartalla. Kuulun tähän ryhmään. Reipas poninhäntä, lenkkarit ja värikäs juoksupaita eivät takaa luotettavaa reittiopastusta. Onnea te kaikki kyselijät, jos osasitte perille ohjeillani. Minä olisin googlettanut. Ja niin varmaan tekin lopulta teitte.)

Toinen päivä eli Riikan päivä

Aamupalalettu - en ehtinyt kuvata.

Naisten viikko alkaa. Keskiviikkona nimipäivää viettää mm. Riikka. Herään kuuden jälkeen. Lenkkikamat päälle ja kohti Kauppatoria, jossa on jokakesäinen lettuaamiainen Ontrailin harjoituspäiväkirjalaisten kanssa. Vaikka kello ei ole seitsemää, on lämmin. Valitsen jälleen niin varjoisan reitin kuin mahdollista. Aamupala motivoi, ja reilun kolmen kilsan pätkä alamäkineen menee kahvista unelmoidessa. (Aamukilsat täyttyvät, kun juoksen täydellä vatsalla kotiin - kävelen tosin pitkän ylämäen Hakiksesta Torkkelinmäelle.)

Iltaharjoituksena ja viikon ensimmäisenä tehotreeninä on Helsingin Juoksijoiden eli oman seurani kesätreenit Eläintarhan kentällä. Teemme verkat Keskuspuiston viileydessä ja palaamme kentälle juoksemaan varsinaisen harjoituksen. Dynaamisten venyttelyiden, lantionalueen aktivoinnin ja aukivetojen jälkeen ryhmitymme lähtöviivalle. Teemme 10-12 kertaa 400 metrin vedot noin vitosen kisavauhdilla. Palautus vetojen välillä on 90 sekuntia.

Tunnen lähes primitiivistä vihaa

kaikkia päähineitä kohtaan.

Lähden vitosen enkkavauhdilla liikkeelle. Saan peesiini sisareni, ja kaksikkona juoksemme samaa vauhtia. Polarin sykemittarini alkaa vedellä viimeisiä, mikä aiheuttaa pientä säätöä. Kellon painike jumittuu ja samalla oma pääkin, mutta sisareni kellon mukaan mennään pari vetoa palautteluineen. Polarini alkaa toimia. Kiristämme hieman vauhtia. Yhteistreenien valttina on lähes poikkeuksetta seura, niin tänäänkin. Olisin ehkä löysäillyt ja jättänyt vedot kymmeneen, mutta kun juoksukaveri haluaa tusinan täyteen, tulee itsekin jatkettua.

Tunnen lähes primitiivistä vihaa kaikkia päähineitä kohtaan, sillä ne uhkaavat riistää minulta vapauden tunteen. Laitan kuitenkin nöyrästi lippalakin päähän. Ennen vetoja viilennän kylmällä vedellä kasvot, niskan ja raajat sekä kastelen samalla myös lippiksen.

Inhokki, mutta lähes välttämätön helteellä.

Kolmas päivä eli Sarin päivä

Torstai on toivoa täynnä ja myös mm. Sarin nimipäivä. Onnea systeri! Lähden aamupalan jälkeen kevyelle kasille, joka ei tunnu kevyeltä. Jalat ovat alussa kankeat ja raskaat ja kevenevät lenkin edetessä vain vähän. Edellisten päivien kilsat tuntuvat. Kolmen kilsan jälkeen teen muutaman aukivedon eli aukkarin, joka rikkoo tasaisen junnaavaa etenemistäni ja avaa vähän paikkoja. Teen loppulenkin aikana vielä muutaman aukkarin.

Suomen kesä on siinä vaiheessa,

etten enää etsi kadun aurinkoista puolta. 

Kutosen kohdalla hikoilen kuin se kuuluisa sika ja tajuan, että jatkossa kasillakin on hyvä/suorastaan pakko juoda välillä. Annan itselleni luvan kävellä muutaman ylämäen. Jatkan kauppaan, ostan palautusjuoman. Kotona hikoilen lisää ja juon vettä. Suomen kesä on siinä vaiheessa, etten enää etsi kadun aurinkoista puolta. Ja pyykkikone on paras keksintö ikinä!

Juoksu on laji, jonka luonteeseen kuuluvat hien lisäksi muut eritteet. Piti siitä tai ei. Homma vaan nyt yksinkertaisesti ei suju, jos pitää pitää sisällään jotain, mikä olisi tulossa ulos. Helteellä tarkkailen vessakeikkojani tai niiden puutetta. Keskiviikkoiltana vetojen jälkeen tajusin pelkästään siitä, ettei tarvitse käydä vessassa, että olisi syytä juoda jotain (oli kyllä ihan janokin). Virtsan väri kertoo nesteen tarpeesta. Maallikon neuvo: jos se on tummaa, juo lisää.

Juoksu on laji,

jonka luonteeseen kuuluvat hien lisäksi muut eritteet.

Päiväunien jälkeen olo on vähän heikko, juon vettä ja syön karjalanpiirakan. Otan viilentävän suihkun. Olo paranee. Olen varannut illaksi yin-joogan, siihen saakka pysyn tiiviisti sisällä varjossa.

Jalat tuolille ja pää varjoon!

Neljäs päivä eli Marketan päivä

Perjantaina nimipäiväänsä viettää mm. Marketta. Aamun ensimmäiset sanani ovat: "Loistavaa, siellä sataa!" Banaani ja kahvia aamupalaksi. Kahden kilsan kevyt juoksu Eläintarhan kentälle. Treeninä on 10 kertaa 150 metrin hapottomat vedot. Palautteluna vedon jälkeen 250 metriä "mummohölkkää" ja sitten taas uusi veto. Loppuverkkana pari kilsaa kotiin. Palautusjuoma kaupasta.

Vetotreenin idea on tuoda monipuolisuutta juoksuharjoitteluun. Tässä treenissä vetojen pitää pysyä hapottomina. Kun maratonharjoittelua on useampi vuosi takana, monipuolisuuden merkitys kasvaa. En jaksaisi motivoitua tekemään samoja treenejä kesästä toiseen. Vaihtelu virkistää.

Kun maratonharjoittelua on useampi vuosi takana,

monipuolisuuden merkitys kasvaa.

Pikantin lisän harjoitteluun ovat tuoneet tänä vuonna pilates ja jooga. Myös saliohjelmani vaihtuu tasaisin väliajoin, yleensä siinä vaiheessa, kun osaan molemmat salitreenini unissani ja en enää pysty lisäämään painoja.

Juoksutreenin jälkeen syön aamupuuron ja juon lisää kahvia. Pakollinen some- ja nettitauko. Vasta sitten lähden salille tekemään viikon toisen punttitreenin.

Perjantaiaamuna Eltsun kenttä oli lähes tyhjä. Sateen jälkeisessä säässä oli suuri ilo juosta hapottomia vetoja - oikeasti!

Viides päivä eli Hannan päivä

Nimppareita viettää mm. Hanna. Ja minulla on edessä viikon toinen tehotreeni eli reipas lenkki. Vuosia sitten inhosin tätä vauhtikestävyysalueella tehtävää treeniä. Mutta kun opin juoksemaan sen oikeilla sykkeillä ja vauhdeilla, reippaasta lenkistä on tullut yksi lemppareistani. (Juoksen reippaan lenkin maratonvauhdilla ja -sykkeillä. En ole vetänyt näitä numeroita taikurin hatusta, vaan ne ovat maratontestin tuloksia. Ks. lisää: tmipasipaallysaho.wordpress.com.)

Lauantaiaamuna sataa vettä - noin tuhannen Esterin toimesta. Istun nojatuolissa ja selaan puhelimen sadetutkaa ja säätiedotuksia. Ukkostakin luvassa ja lähes koko maassa näyttäisi kohta salamoivan. Jos eilen olin iloinen pisaroista, tänään niitä on liikaa. "Vittu, mikä sää", totean.

Reippaasta lenkistä on tullut itselleni lähes pyhä toimitus ja suhtaudun sen juoksemiseen ehkä turhankin vakavasti. Tiedän kuitenkin, että omassa maratonharjoittelussani säännöllisesti juostu reipas lenkki on yksi tärkemmistä treeneistä. Kevyistä voi joustaa, ei tästä.

Reippaasta lenkistä on tullut itselleni

lähes pyhä toimitus.

Alku ei ole lupaava. On vain pakko lähteä ulos sateeseen, sillä pelkään ukkosen nousevan, enkä halua juosta kilpaa salamoiden kanssa. Ensimmäiset pari kilsaa verkkaan kertakäyttösadatakki päällä. Kunnes se liimautuu reisiin. Sadekin vähenee. Runnon takin bussipysäkin roskikseen.

Kolme kilsaa tulee täyteen baanalla Pasilan kohdalla. Kun pitäisi aloittaa treeni, sykemittarini ei enää käynnisty. Palaa päreet lopullisesti ja kiroan itseäni, kun en ole käynyt ostamassa uutta mittaria. Vituttaa niin paljon, että potkaisen jotakin metallitolppaa. Sen verran järki toimii, että vetäisen vasemmalla jalalla, oikeassa on välillä arkuutta jalkapohjassa.

Eihän se auta. Enemmän auttaa juoksuseuralaiseni, joka antaa oman mittarinsa käyttööni. Hän tietää, miten tärkeä treeni ja sen tiedot minulle ovat. Tämä herrasmies laittaa toisin sanoen minun harjoitukseni omansa edelle. Kitisen vielä jotakin, ja aika hiljaisissa tunnelmissa lähdemme tekemään kumpikin omaa treeniämme.

Pitäisi ehkä käydä suihkussa vaatteet päällä

aina ennen hellelenkkejä.

Huono alku ei kuitenkaan pilaa varsinaista harjoitusta. Kellon näytössä näkyy vain vauhti ja juostu matka. Päätän olla laittamassa sykkeitä edes näkyville. Juoksen tuntemukseni mukaan ja meno tuntuu helpolta. Kaatosade on muuttunut lempeäksi tihkuksi. On hyvä olla ja mennä. Jossakin kohtaa aurinko lämmittää ja huomaan, miten päästä varpaisiin litimärkä kroppa viilentää oloa. Pitäisi ehkä käydä suihkussa vaatteet päällä aina ennen hellelenkkejä.

Juoksen kymmenen kilsaa. Viimeiset kolme tuntuvat vähän raskaammilta. Niissä syke yleensä nousee näillä lämmöillä pelkästään nestevajauksen takia. Vitutus on hellittänyt, lenkki on yksi kesän parhaita reippaita. Kävelen kauppaan, ostan vissyn ja verkkaan kolme kilsaa kotiin.

Jälkitoimet. Käyn ostamassa uuden sykemittarin. Kiitän herrasmiestä, sanon, että arvostan. Yritän muistaa, etten harjoittele olympialaisiin. Enkä enää usko sääennusteisiin.

Ei enää hermojensahausta. Ostin uuden sykemittarin.

Kuudes päivä eli Leenan päivä

Pitkän lenkin päivä. Parinkymmenen kilometrin lenkin juoksen vielä kohtuullisen helposti yksin, mutta sitä pitemmille lenkeille tarvitsen kipeästi seuraa. Tänään on treffit oman seuran treenaajien eli Helsingin Juoksijoiden kanssa Herttoniemen metroasemalla. Tarkoitus on juosta ensin Laajasalon suunnassa lenkki ja kiertää sen jälkeen Vanhankaupunginselkä. Matkaa yhteislenkille tulee noin 20 kilsaa.

Laajasalossa kierrämme rantoja varjoisilla hiekkapätkillä. Pysähdymme välillä juomaan ja veskiin. Kilometrit karttuvat yhdessä pulisten. Vanhankaupunginselkää kiertäessä on enemmän aurinkoisia pätkiä, ja jaksan ihmetellä hien määrää. Muistutamme toinen toisillemme juomisen tärkeydestä. Kovan viikon kilsat tuntuvat väsymyksenä pitkiksen edetessä, mutta juuri nämä ovat niitä kehittäviä kilsoja. 

Olen suhtautunut hieman skeptisesti rannemittaukseen,

mutta se toimii täysin

moitteettomasti neitsytmatkallaan.

Kokeilen pitkikselläni ensimmäistä kertaa sykkeen mittaamista ranteesta. Tämän mahdollistaa uusi Polarini. Olen suhtautunut hieman skeptisesti rannemittaukseen, mutta se toimii täysin moitteettomasti neitsytmatkallaan. Muilta käyttäjiltä kuulen, että esim. nopeissa vedoissa rannemittaus ei tahdo pysyä menossa mukana, joten silloin kannattaa käyttää sykevyötä. 

Kilsoja kertyy itselleni reilut 26, kun mukaan tulee omat siirtymät. Tuttuun tapaan hikisenä kauppaan ja vissyhyllylle. Talvella kiroan kauppojen viileyttä, mutta tänään S-marketin "kylmyys" on tervetullutta. Kiertelen juomahyllylle pakasteosastoiden välistä. Vissyn jälkeen kotiin ja perusetti: palkkari, venyttelyt, suihku, ruokaa ja päiväunet. 

Pitkän lenkin jälkeinen brunssi. Syön kuulemma kuin "rekkakuski".

Seitsemäs päivä eli Olgan päivä

Seitsemäntenä päivänä hän lepäsi - mutta ei levännytkään. Poikkeuksellisesti tässä kovassa viikossa ei ole yhtään lepopäivää, yleensä niitä on yksi. Tämä johtuu kesävapaasta ja sen mahdollistamasta levosta. Arkisin en tällaiseen viikkoon yksinkertaisesti kykenisi. (Päivittäisiin rutiineihini kuuluvat myös kunnon venyttelyt, hyvä lounas, päiväunet, riittävät väli- ja iltapalat sekä tietenkin paljon kahvia.)

Harjoittelussani on viikko- ja vuositasolla selkeä rytmitys. Kahden kovan viikon jälkeen on kevyt viikko, jolloin on ainakin kaksi lepopäivää ja kilsoja ei lasketa. Tehot ovat alhaalla. Joskus olen tehnyt kolmekin kovaa viikkoa putkeen, mutta arjen kanssa kuormaa on ollut liikaa. Kilpailut ja maratonit keventelyineen ja ns. ylimenokausineen rytmittävät treeniä vuositasolla.

Käyn juoksemassa aamupäivästä vielä reilun kasin, joka tuntuu yllättävän kevyeltä. Olga juhlii, ja minä hurraan kevyen viikon alkamista!

Ai niin, viikkokilsat. Sata (100) - Saankohan nyt sankariviitan tai vähintäänkin pokaalin?