Virtuaalikisat ovat yllättävän motivoivia

Virtuaalikisoissa tulokset ilmoitetaan esimerkiksi sykemittarin tietojen avulla.

Olen hieman yllättynyt siitä, miten virtuaaliset juoksukisat ovat motivoineet itseäni tänä poikkeuksellisena keväänä. Aluksi ajatus oli minusta epäkiinnostava: kuka nyt innostuisi kisoista, joista ei saa virallista tulosta ja joissa ihmiset juoksevat erilaisilla reiteillä ja erilaisissa olosuhteissa. Ajattelin, etten kyllä kisaa, jos en saa virallista tulosta.

Mutta, mutta. Mieleni onkin muuttunut siinä missä kevät on edennyt leskenlehtiin saakka. Kaveri vinkkasi jokunen viikko sitten Facebookissa olevasta Korona-juoksusta, ja samana iltana tallensin sivulle postaukseni ja tulokseni testikympiltä (43.39). Hämmästykseni oli suuri, kun niin moni peukutti postaustani ja kommentoi kannustavasti.

Kyllä, oli kiva saada huomiota, sitähän me itse kukin välillä tarvitsemme, vaikka ei sillä eläkään. Kiinnostukseni kuitenkin heräsi ja pian tutkin innolla erilaisia kisassa mukana olevia matkoja sekä niiden tuloksia. Ensin tosin piti päästä kisan nimen ylitse - itkunauruhymiö...

Epävirallinen enkka vitosella

Myös kaveriporukalla juostava Kisamakkara on olosuhteiden pakosta virtuaalikisa tänä keväänä. Kisamakkaran perinteisessä kisassa juostaan viiden kilometrin lenkki takaa-ajona vakioreitillä. Nyt säännöt hieman muuttuivat, ja saimme itse päättää, missä ja milloin vitosen juoksisimme. Vakuuttava data pitää toki juoksusta esittää.

Minä luukutin oman vitoseni radanvarressa Ilmala - Mäkkylä - Ilmala -reitillä. Vaikka tiesinkin, että kunto on ollut tänä keväänä kohdillaan, 25 sekunnin parannus omaan enkkaan tuli iloisena yllätyksenä. Kellotin vitoseni aikaan 21.11. Yllätyksenä tämä tuli Kisamakkaran järjestäjillekin, ja tällä hetkellä johdan skabaa. Toki näyttöjä voi antaa vielä huhtikuun loppuun saakka.

Vitosen listasin myös Korona-juoksun tuloksiin. Minulle vinkattiin facessa myös Runner's High:n virtuaalikisasta, ja eipä aikaakaan, kun olin jo siinäkin kisassa mukana vitosen tuloksellani.

Hah, tämähän alkoi olla kivaa ja motivoivaa!

Hassen reitillä

Kun kisakalenterini tyhjeni muutamassa päivässä, etsin netistä pienien osallistujamäärien juoksukisoja. Löysin Hassen Tervasaari-hölkkämaratoonin. Kävin tutustumassa reittiin ja järjestelyihin ja päätin, että jos pysyn terveenä, juoksen ainakin puolimaratonin testimielessä.

Reitti on kuitenkin melko haastava kaikkine 360 asteen käännöksineen ja Hakaniemen sillan nousuineen. Ei siis nopein mahdollinen, mutta juostava. Ja kisasta saa virallisen tuloksenkin. Puolimaratonilla reilu viiden kilsan lenkki juostaan neljä kertaa, joten käännökset ja sillalle nousu kertautuvat. Maratonilla reitti juostaan tietenkin kahdeksan kertaa.

Kas, kuinkas sattuikaan, Korona-juoksun tripla-matkasta minulta puuttui enää puolimaraton. Tämä sekä haluni testata Hassen reitti ns. maratonvauhtisena puolikkaana antoivat kummasti kipinää. Ilmoittauduin mukaan.

Testipuolikas ja tripla täyteen

Testipuolikkaani juoksin 4. huhtikuuta. Sää oli lähes optimaalinen. Keväinen aurinko porotti sopivasti ja tuulikin oli kohtalainen. Muun muassa Merihaassa, Pohjoisrannalla ja Tervasaaren huudeilla kulkeva reitti on tuulelle altis, joten eniten toivoin tyyntä aamupäivää.

Mitään yhteislähtöä ei tietenkään näissä olosuhteissa ollut, vaan itse kukin sai aloittaa skabansa klo 9-11, turvavalejä ja muita suosituksia noudattaen. Oma tavoiteaikani oli 1.39.51, joka tarkoittaisi maratonilla 3.20-loppuajan alittamista. Keskivauhti olisi tällöin noin 4.44 minuuttia/kilometri.

Juoksin kaksi ensimmäistä kierrosta melko rapsakkaa vauhtia, kellotin kympin väliajaksi 45.22. En jäänyt kovin paljon puolimaratonin enkkavauhdistani. Kympin jälkeen reitin haastavuus alkoi tuntua reisissä ja mietin, että maratonilla Hakaniemen sillalle nousemiset olisivat akilleenkantapää numero yksi.

Korona-juoksu-look.

Haaveena maraton

Vauhti siis vähän hiipui, mutta missään vaiheessa juokseminen ei ollut mitään sietämätöntä tuskaa. Oli oikeastaan kiva juosta, nauttia auringosta ja nostaa peukkua muille juoksijoille. Toki kaunis sää vaikutti siihen, että varsinkin Pohjoisrannassa oli muutamaa muukin ulkoilija, ja ihan kevyesti hermojani meinasivat kiristää leveästi kuljeskelevat lössit koirineen, niiden hihnoineen, lastenrattaineen ja potkulautoineen.

Kieltämättä mielessä kävi, ettei tässä nyt ihan jokaisella metrillä turvavälit toteudu, mutta se ei johdu todellakaan pelkästään meistä juoksijoista.

Maaliin saavuin hyvävoimaisena aikaan 1.37.22. Reippaasti alle asettamani tavoitteen.

Korona-juoksun tripla eli vitonen, kymppi ja puolikas on nyt juostu. Yhteisaika 2.42.11. Tämänpäiväisen testipuolikkaan jälkeen en ole vielä totaalisesti luopunut siitä, että juoksisin samalla reitillä myös maratonin. Mutta jos meinaisin parantaa omaa enkkaani 3.22.35, jokaisen planeetan pitäisi olla oikeassa kulmassa.

Ja tietenkin minun on pysyttävä kunnossa ja ennen kaikkea terveenä.