Juoksijan monet tavoitteet

Helsinki10-kisassa olin asettanut itselleni liian kovan aikatavoitteen. Juoksen kuvassa keskellä numerolla 3448. Kuva: Peetu Sillanpää

Juttelin viime viikonloppuna juoksututtavani kanssa tavoitteista. Aihe jäi mietityttämään. Millaisia tavoitteita minulla on omalle juoksemiselleni? En edes kysy itseltäni, onko minulla tavoitteita, sillä vastaus on itsestäänselvyys.

Viikon mittaan asiaan pohdittuani huomasin, että minulla on hieman erilaisia tavoitteita: pitkän linjan päämääriä ja sitten vähän lyhyemmälle aikavälille asetettuja "maaleja", joihin myös oma harjoitteluni tähtää. Turha ehkä myöskään kirjoittaa, etten ole mikään fiilisjuoksija. Viisi viimeistä vuotta olen ollut hyvinkin tavoitteellinen kilpakuntoilija.

Pitkän linjan tavoitteet liittyvät vähemmän tuloksiin. Toivon, että voin juosta vielä kymmenenkin vuoden kuluttua ja että olen silloin ikäisekseni hyvässä juoksukunnossa. Toivon, että osaan harjoitella niin fiksusti, että vältän suuremmat vammat ja vaivat, jotka tietävät pitkiä juoksutaukoja. Toivon, että pysyn terveenä, mikä ei ole täysin minun ja juoksuni päätettävissä.

Ravinto, uni ja paino 

Miellän itseni maratoonariksi, joten harjoittelussani keskityn pitkälti tähän tavoitteeseen. Juoksen yleensä kaksi maratonia vuodessa, toisen keväällä ja toisen syksyllä. Maratonharjoittelu ei ole terveysliikuntaa, vaikka juoksulla sinänsä onkin monia terveyttä edistäviä vaikutuksia.

Olen kuitenkin paremmassa fyysisessä kunnossa kuin ikinä aikuisiälläni. Jaksan arjessa enemmän. Juoksun myötä olen viilannut ruokavalioni ja nukkumiseni järkevämpään suuntaan. Nukun noin seitsemän tuntia yössä, millä pärjään hyvin. Joskus aikoinaan tarve oli jopa yhdeksän tuntia, ja siltikin väsytti.

Vähensin myös jokunen vuosi sitten sokerin syömistä: karkkeja, suklaita, sokerisia myslejä ja jäätelöitä. Korvasin nämä terveellisimmillä ruu'illa kuten ruisleivällä, salaateilla ja vähäsokerisilla tuotteilla. Edelleen syön suklaata harva se päivä, mutta muutama pala riittää. 

Pitkän lenkin tai tehotreenin jälkeen pitsa maistuu pirullisen hyvältä zero-cokiksen kanssa.

Kun juoksee säännöllisesti, myös paino pysyy aika samoissa lukemissa. Juoksu on laji, joka kuluttaa tehokkaasti energiaa. Olen aina ollut normaalipainoinen tai jopa laiha, mikä kuuluu omaan identiteettiini. Juoksijana saan myös syödä aika paljon, koska kulutus on kova. Ja sehän on kivaa - nam!

Terveys, sopiva paino, riittävä määrä unta, arjessa jaksaminen sekä muiden "paheiden" jääminen vähemmälle ovat ehkä asioita, joita juoksu edistää. Itselläni ne ovat myös niitä pitkän linjan tavoitteita. Ikää tulee koko ajan lisää, joten kuvittelen kohtaavani vanhenemisenkin paremmin, kun olen hyvässä fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa, minulla ei ole ylipainoa eikä ongelmia yöunien tai "paheiden" kanssa.

Viini on "viisasten" juoma, tylsää, mutta totta.
Ainakin, kun katsoo terveysnäkökulmasta.

Kilpakuntoilijan aikatavoitteet

Lyhyemmän aikavälin tavoitteeni liittyvät kilpakuntoiluun ja tuloksiin. Maraton on niin sanotusti päämatkani ja toivon, että saan ennätyksestäni 3.22.35 vielä niristettyä muutaman minuutin. Sama tavoite liittyy oikeastaan kaikkiin lyhyempiinkin matkoihin. Tuloksissani on mielestäni vielä parantamisen varaa. Toki tässä kohtaa on hyvä olla realisti: minuutit ja sekunnit ovat jo tiukassa eikä mikään tule ilmaiseksi.

Kilpakuntoilijana koen yksinkertaisesti tarvitsevani numeerisia tavoitteita, koska ne motivoivat harjoitteluani. Toki tykkään treenaamisesta jo ihan itsessäänkin, mutta etenkin raskaan duunipäivän jälkeen reipasta lenkkiä juostessani on hyvä välillä palauttaa mieleen, miksi tätä teen. 

Tavoitteet auttavat tekemään myös suunnitelmia ja rytmittämään treeniä. Ei ole mitään järkeä harjoitella koko ajan monotonisesti samalla tavalla tai yrittää pysyä enkkakunnossa. Tavoitemaratonien jälkeen on aina ylimenokausi, jolloin levätään, palaudutaan ja tehdään muita juttuja.

Viime toukokuussa juostun kotiratamaratonin jälkeen maistui kunnon olut.  
Maratonin jälkeen pidän aina ylimenokauden. Kuva Pasi Päällysaho

Unelmasta tavoitteeksi

Jos katson hieman kauemmaksi, haaveilen edelleen myös ultramatkoista, kuten satasen juoksusta. Mutta sadan kilometrin juoksu on pikemminkin haave kuin tavoite - ehkä jonain päivänä unelmasta tulee tavoite. Haluan vielä kuitenkin keskittyä maratoneihin, ja sitten kun sillä saralla ei ole enää ajallisesti parannettavaa, voi olla ultramatkojen aika. Sikäli mikäli vain terveyttä, hyvää juoksukuntoa ja intoa riittää.

Mitään yleviä tavoitteita juoksemiseeni ei liity. Jos minusta tulee parempi ihminen, suurempi ajattelija, taitavampi maalari juoksemiseni myötä, hyvä. Toki epäilen tätä vahvasti. Treenit ja kisat, voitot ja tappiot koulivat ehkä ihmisessä jotakin, tekevät nöyremmäksi tai opettavat esimerkiksi, miten tärkeää on uskoa itseensä ja luottaa tekemiseensä, mutta eivät nämä asiat muutu pysyviksi ominaisuuksiksi juoksemisen myötä. Niitä on harjoiteltava joka päivä ja muuallakin kuin juoksuradoilla.

Tavoitteet ovat kuitenkin tärkeitä, sillä ne viitoittavat suunnan.

Vierivä kivi ei sammaloidu, eikä käytetty tuoli jäädy.
Juoksu pitää liikkeessä ja edistää myös terveyttä.