Loppukesän mietteitä ja syksyn tavoite

Maratontreeni tarkoittaa myös sitä, että harjoitteluvaatteet pestään harva se päivä.

Aloitin jokunen vuosi sitten kirjoittamaan juoksuaiheista blogia, koska pidän kirjoittamisesta ja juoksusta. Kaipasin myös hieman kriittisempiä kirjoituksia juoksugenreen. Etenkin sosiaalisessa mediassa jotkut kirjoitukset saivat ihoni kananlihalle. Esimerkiksi sellaiset ”sankarimyyttiä” ruokkivat tekstit, joissa juoksukisoihin lähdettiin liian heppoisella harjoittelulla ja maaliin punnerrettiin väkisellä oman terveyden kustannuksella.

Olenkin joskus miettinyt, että esimerkiksi maratonin juokseminen pitäisi lailla kieltää, jos harjoittelu ei vastaa matkan vaatimuksia.

Kriittinen palaute laittaa ajattelemaan 

Näiden blogivuosien aikana olen saanut kaikenlaista palautetta postauksistani, enimmäkseen toki myönteistä. Hyödyllisiä ja tarpeellisia ovat olleet ne hyvin perustellut ja vähän kriittisemmät kommentit, joista yksi viimeaikainen on jäänyt erityisesti mieleeni. Kyseinen palaute laittoi minut ajattelemaan omaa juoksuharjoitteluani ja sitä, mitä siitä jaan esimerkiksi sosiaaliseen mediaan.

Kommentin ydin oli se, että kannattaa keskittyä omaan harjoitteluun ja omiin tavoitteisiin. Sen, miten muut harjoittelevat, ei pitäisi olla kovin merkityksellistä. Kirjoittaja totesi myös, ettei hänellä ole edes aikaa roikkua somessa tutkimassa muiden tekemisiä.

Pohdin tätä ensin vähän ja sitten vähän enemmän. Lopulta kävi niin, että pidin puolivahingossa itsekin muutaman päivän some-tauon ja huomasin, miten hyvää se teki. Vaikka minulla ei ole mitään tarvetta demonisoida sosiaalista mediaa, tajusin että elämää on sen ulkopuolellakin. Eikä se mene niin, että jos en jaa juoksuani somessa, lenkki on jäänyt tekemättä.

Olen joskus yrittänyt säästää juoksukengistä, ei kannata!

Some luo paineita

Pohdin aikoinani aika pitkään omaa blogia ja sitä, kuinka paljon haluan kertoa itsestäni ja harjoittelustani. Minulla on ollut joitakin periaatteita, joista osa on pitänyt ja osan olen syönyt kuin suklaapatukan. En ole esimerkiksi halunnut kirjoittaa pelkästään onnenhuuruisista ennätyksistä vaan olen halunnut kertoa myös pettymyksistä ja vitutuksesta. Välillä olen sortunut kevyeen ”sosiaalipornoon”, kuten hehkuttanut, miten onni on juosta. Takapiru on kuitannut minulle tästä etenkin silloin, kun jokin lenkkini on ollut tavallista tuskallisempi ja olen kiroillut kotona.

Kisatuloksiani en ole koskaan salannut, sillä ne ovat kuitenkin kaikkien nähtävillä, ja olen kirjoittanut monta raporttia kilpailuista. Yksi periaatteeni oli kuitenkin pitkään se, etten avaa harjoitteluvauhtejani. Mutta jossakin kohtaa, kun tapahtui kuntoloikka, tuli suuri tarve kertoa myös, miten jokin yksittäinen treeni oli mennyt. Sittemmin olen palannut siihen, että treenivauhtini ovat hyödyllistä dataa lopulta vain minulle itselleni.

Juoksutavoitteiden suhteen olen samoilla linjoilla. Olen toki avannut niitäkin somessa, mutta olen myös huomannut, että se pikemminkin luo itselleni paineita kuin lisää fiilistäni. Jollakin tavalla haluan pysyä oman tekemiseni suhteen nöyränä enkä halua sen suuremmin keulia sen suhteen, mikä voisi olla mahdollista. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö voisi olla realistinen tavoitteideni suhteen tai sitä, että nöyristelisin ja vähättelisin itseäni.

Maratonharjoitelussakin polku on toisinaan mutkainen ja epätasainen.

Omista saavutuksista kannattaa ilota

Olen itse asiassa monesta juoksusaavutuksestani erittäin ylpeä, sillä tiedän, mitä ne ovat vaatineet. Olen myös tarvinnut ne monet epäonnistumiset ja pettymykset, vaikka ne ovat kirvelleet kuin suola avohaavassa. Suurin harjoituksellinen onnistumiseni on ollut se, että olen pysynyt poissa pitkiltä telakkajaksoilta.

Jatkan edelleen blogini kirjoittamista. Jaan myös juoksukuulumisiani sosiaalisessa mediassa, mutta saatan pitää taukoakin välillä – jos maltan.

Kiitos lukijoille palautteista ja kommenteista, ne ovat arvokkaita ja tavattoman hyödyllisiä ja ne motivoivat myös jatkamaan kirjoittamista.

Syksyn juoksutavoitteeni kuittaan muutamalla virkkeellä. Tavoitteenani on juosta erittäin hyvä maraton. Parhaimmillaan se kantaa myös omaan uuteen ennätykseen.

Omenoidenkin pitää kypsyä, jotta ne ovat syötäviä. Hyvät juoksut ja ennätykset vaativat fiksun harjoittelun lisäksi myös aikaa.