Talvella treenaan sitkeyttä

Pakkasella saa hienot ripset!

Juoksen läpi vuoden eli en pidä talvellakaan juoksutaukoa. Helsingissä jokunen talvi on ollut viime vuosina niin "lämmin" ja lumeton, että olosuhteet ovat olleet talvijuoksuun varsin otolliset. Mutta onneksi eteläänkin tulee välillä kunnon talvi, mikä tarkoittaa lunta ja pakkasta ja sitä, että juoksemisesta tulee asteen verran haastavampaa.

Talvella juokseminen vaatii hyvät varusteet. Juoksin monta vuotta ilman nastakenkiä, mutta muutama riskialtis jäisellä pätkällä lipsuttelu muutti mieleni. Kun juoksen tuhansia kilometrejä vuodessa, on ehkä ihan aiheellista panostaa myös nastakenkiin. Kitkoja en ole kokeillut, joten en osaa sanoa niistä mitään.

Pukeutumisessa suosin kerroksia. Kun pakkasta on yli kymmenen astetta, kaivan kaapista talvijuoksutrikoot. Kun pakkasta on lähemmäs 20, laitan trikoiden päälle vielä kevyet tuulipuvun housut tai menen treenaamaan juoksumatolle tai sisäradalle. Tehotreenit teen talvella pääasiassa sisällä. Pohjoisbaanan kevyenliikenteenväylällä on erikoistalvikunnossapito, joten myös siellä pystyy juoksemaan vauhtikestävyysalueen treenejä.

Tehotreenit juoksen talvella usein sisällä, kuten Esport Arenalla.

Monet sukat matkassa

Hyödynnän myös työmatkojani juoksuun. En tykkää istua busseissa tai raitiovaunuissa, vaan käytän mieluummin lihasvoimaani. Tänä talvena haastavinta ei suinkaan ole ollut lähteä lumeen ja pakkaseen vaan vesisateeseen ja loskaan, mikä seurasi mukavasti alkanutta talvea. Loskakeleillä reppuun pitää muistaa pakata useammat sukat, jos meinaa juosta iltapäivällä kuivilla sukilla kotiin. 

Kun aamukuudelta tihruttaa vettä ja kaunis luminen maisema on muisto vain, vaatii pientä asennesäätöä kuunnella nastojen rapinaa asvalttia vasten. Työpaikkani sijaitsee noin 100 kilometriä Helsinkiä pohjoisemmassa, joten myös keliolosuhteissa saattaa olla yllättävän isoja eroja. Pasilassa voi olla sulaa ja pohjoisemmassa liukkaat väylät.

Toisinaan minulla on vaatetta liikaa päällä, mutta mieluummin näin. Juna-asemalla hytiseminen liian kevyessä takissa ja ohuissa trikoissa kuluttaa hermoja.

On ihanaa laittaa kuivat puhtaat sukat jalkaan junassa ja nostaa jalat penkille.

"Juoksijat tehdään talvella"

Olen monesti miettinyt, että talvella etenkin työmatkojen juokseminen lisää sitkeyttäni. Lähden pääsääntöisesti pimeällä ja tulen kotiin päivän laskettua. En näe edes lonkeronväristä taivasta vaan ehkä kossukolanvärisen horisontin. 

Treenaaminen on talvella myös raskaampaa, sillä lumessa, jäällä tai sohjossa lenkkeileminen on ihan toista kuin kuivalla baanalla juokseminen. Myös monet vaatekerrokset tekevät olosta jotenkin jähmeän.

Toisinaan, kun rahjustan viimeisiä kilsoja kotiin, kuvittelen olevani maratonin viimeisellä kympillä, jolloin kaikki kestävyys on kaivettava esille. Samaa mielikuvaa käytin muutama viikko sitten pitkällä lenkillä, kun treeniväsymys painoi, lenkkari suti lähes jokaisella askeleella nastoista huolimatta, oli liikaa päällä ja nilkat kipeinä jännittämisestä.   

Joku on joskus sanonut, että juoksijat tehdään talvella. Ainakin oma sitkeyteni kasvaa näillä vähän vaativimmilla siirtymillä. Mutta odotan jo sitä, kun aurinko sulattaa viimeisetkin jäät ja asvaltti on taas sulaa. Talvella tehty työ siirtyy toivottavasti kevyeksi kevätjuoksuksi.