Takaisin tositoimiin

Viestinvaihto Vantaalla. Kuva: Lilli Grönroos.

Kolme viikkoa Espoon SM-maratonin jälkeen kävin poistamassa "karstat" maratonviestissä Vantaalla. Oma osuus eli noin 10,5 kilometriä meni noin 4,29-vauhdilla, mikä on ihan kohtalaista menoa tässä vaiheessa kautta. Kympin kellotin aikaan 45.02. Syke oli herkässä ja kertoo siitä, että tehotreeneistä on aikaa.

Pidän maratonin jälkeen yleensä noin viikon totaalisen levon treenistä, arkiliikuntaa toki suosin. Sen jälkeen aloitan kevyen lenkkeilyn, mutta en laske kilometrejä, vaan menen fiiliksen mukaan. Tässä vaiheessa juoksen enemmän maltilla kuin innolla. Tykkään treenaamisesta, mutta minulla ei ole juuri koskaan vaikeuksia pitää pientä ylimenokautta tai lepopäiviä.

Kisahammasta alkaa yleensä kolottaa muutama viikko maratonin jälkeen, joten karstojen poistaminen Vantaalla osui erinomaiseen aikaa. Viestiosuus palautti myös mieleen kisavauhtisen juoksun kovuuden ja sen, miksi yleensä kannattaa treenata: juoksu sujuu ja kilsat taittuvat nopeammin, kun kunto on hyvä.

"Nää kaikki ois mun..." Kuva: Soile Prusi.

Kohti San Sebastiania

Mitä sitten? Oma kauteni ei suinkaan päättynyt Espooseen. Kalenterissa on vielä puolimaraton San Sebastianissa marraskuun lopulla. Tavoitteena on jalostaa maratonkunto puolikkaan kunnoksi ja lähteä hakemaan hyvää juoksua Espanjasta.

Olen mieleltäni maratoonari, joten myös treeni- ja kisasuunnitelmissani päätavoite on yleensä aina maraton. Koska Espoo juostiin jo syyskuussa, ehdin vielä palautua ja treenata kohti San Sebastiania. Tänä vuonna siis puolikkaan juokseminen tavoitemielessä näyttää onnistuvan.

Olen juossut kohta kymmen vuotta aktiivisemmin. Tuona aikana olen juossut vain kolme puolimaratonia, joista viimeisin ja nopein oli Jyväskylässä 2017 aikaan 1.36.55. Jos kunto on kohdillaan San Sebastianissa, tavoittena on tietenkin niristää enkkaa paremmaksi.

Olen myös ilmoittautunut veteraanien PM-maastoihin, jotka juostaan marraskuun alussa Vierumäellä. Maastokisat ovat todellista raastoa, mutta ovat hyvä välietappi. Maastoissa ei koskaan voi lähteä parantamaan enkkaa, koska rata voi olla mitä vain eikä ajallisesti verrattavissa jo juostuihin maastokisoihin. Toisin sanoen voin keskittyä optimaaliseen juoksuun.

Lomalla relaan maalla.

Syyslomalla salille

Vantaan maratonviestin jälkeen olen viikon syyslomalla. Lisään hieman kilsoja ja suunnitelmissa on pari kovempaa treeniä sekä saliharjoittelun alottaminen rakenteellisella jaksolla. Kun marraskuussa tulee vuosia mittariin 45, lihaskunnosta huolehtiminen on paitsi oman terveyden myös juoksun kannalta todella tärkeää. Vaikka salitreeni sijoittaminen omaan treeniviikkoon onkin välillä haasteellista, en ole missään nimessä valmis luopumaan siitä. Olen varma, että säännöllinen ja juoksua tukeva punttitreeni on takana myös parantuneissa juoksutuloksissani.

Takaisin tositoimiin palaan kuitenkin vasta neljä viikkoa maratonin jälkeen.  Syyslomaviikollakaan en laske kilsoja ja panostan niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin lepoon. Etenkin päälle tekee hyvää keskittyä muihin juttuihin kuin juoksemiseen. Suunnitelmissa on muun muassa sienestystä eli suppilovahveroiden metsästämistä, leipomista, maalaamista ja dekkareita (muutama murha pitää mielen virkeänä).

Suppilovahveroita.

Perustreeniä ja yläkroppa syyniin

Mitä tositoimet sitten ovat? Omalla kohdallani lisään juoksukilsojen määrää, ohjelmoin viikkoon pari tehotreeniä sekä pitkän lenkin ja mietin, missä kohtaa teen salitreenit, jotta ne eivät kuormita liikaa mm. hermostoa. Treenaan yleensä rytmillä kaksi kovaa viikkoa ja yksi kevyt. Kovilla viikoilla kilsoja kertyy yleensä 70-100 ja kevyillä en niitä laske. Tehotreenit tarkoittavat reipasta lenkkiä (maratonvauhtinen) ja erilaisia vetoja (800 - 2000 m). Kevyellä viikolla teen lyhyitä hapottomia vetoja, joilla saa helposti nopeaa juoksua ilman happoja.

Uutena haasteena on yläkropasta huolehtiminen. Käyn säännöllisesti hierojalla huoltamassa jalat, mutta yläkroppa on jäänyt salitreeniä lukuun ottamatta vähemmälle huomiolle. Ihmisen keho on kuitenkin kokonaisuus, jossa yläkropan toimivuus on tiukasti sidoksissa alakroppaan, joten tässä asiassa yritän olla nyt tarkempi. Säännöllinen yin-jooga olisi hyvä, mutta se tuskin mahtuu kalenteriini, joten yritän tehdä itse venyttelyjä, rullailuja ja hengitysharjoituksia kotona.

Metsässä mieli lepää, ainakin hetken.

Lepo ja muut jutut

Se, mitä ei tässä kokonaisuudessa ei voi unohtaa, on lepo ja palautuminen. Hyvä treeni ei pelkästään takaa hyvää juoksukuntoa, vaan on osattava levätä ja syödä hyvin eli tarpeeksi ja terveellistä, juoksijalle sopivaa ravintoa muutamilla sattumilla höystettynä (eli siis herkuilla).

Juoksu on itselleni elämäntapa, mutta olen monesti kirjoittanut, etten juoksisi metriäkään, jollei elämässä olisi muita asioita. Jos juoksujalka välillä ontuu, päälle tekee hyvää mennä teatteriin, taidenäyttelyyn tai viinille ystävien kanssa.

Sillä tässä, kuten monessa muussakin asiassa, kokonaisuus ratkaisee!