Kauhulla kohti kympin kisaa

Siivoaminen ja tavaroiden järjestäminen toimii itselläni hyvänä keinona ajatella jotain muuta kuin kisaa. 

Kävin korkkaamassa uuden vuosikymmenen kisakauden kympillä Aktia-cupissa Vantaan Hakunilassa viime lauantaina. Alkuvuoden treenit ovat menneet hyvin, niin reippaat lenkit kuin muutkin tehoharjoitukset. Tiesin näiden perusteella, että kunto on hyvä. Mutta silti kisaan oli yllättävän vaikea lähteä.

Jokainen meistä jännittää kisoja. Minusta tuntuu välillä, että kisakauhuni kasvaa kohtuuttoman suureksi huomioiden sen, etten ole ammattilainen, jolla on paljon pelissä. Minulle juoksu on elämäntapa, jonka toivon pääsääntöisesti antavan itselleni energiaa ja hyvää fiilistä.

Ennen kisoja loistofiiliksestä ei ole kuitenkaan tietoakaan ja kisa-aamut ovat yleensä kamalia. Näinä hetkinä olen mielelläni paljon itsekseni, koska olen huonoa seuraa. Näin oli viime lauantainakin. Vaikka laitoin herätyksen mahdollisimman myöhään aamulla, heräsin tietenkin aikaisin. Oli aivan liian monta tuntia aikaa odottaa tulevaa. Aamupalan jälkeen en oikein jaksanut keskittyä somejuttuihin enkä Hesariin ja mietin kuumeisesti, mitä tekisin.

Aloin siivota. Imuroidessä keskityin villakoirien metsästämiseen ja kroppa sai kevyttä liikettä. Järjestelin myös paikkoja: vaatteita, kirjoja ja astioita. Ulkoisesti alkoikin näyttää hyvältä, vaikka pään sisällä myllersi tulevan kisan "kauhut". Tiskasin astiatkin vielä viime tipassa ennen kuin oli aika lähteä bussille. (Vessassa kävin tietenkin vähän väliä, koska jännitys tyhjentää tehokkaasti kroppaa.)

Sopivan ajoissa kisapaikalle

Hakunilaan saavuin noin tunti ennen kisaa. Ei liikaa aikaa mihinkään, nopea jälki-ilmoittatuminen, lappu rintaan ja verkalle seurakavereiden kanssa. Paikalla oli jälleen paljon juoksututtuja, mutta yleensä ennen kisaa tyydyn vain tervehtimään ja vaihtamaan muutaman sanan. Mihinkään järkevään keskusteluun minusta ei ole.

Alkuverkan aikana tosin avauduin seurakamuilleni jännityksestäni ja jonkinlainen mielen paino keveni. Lisäksi H-hetki alkoi lähestyä, ja vaikka jännitys tiivistyy, myös kisaodottelu alkaa olla loppusuoralla.

Viivalle oli siinä mielessä helppo asettua, että tiesin kehoni toimivan. Mielenkotkotukset on helpompi hiljentää kuin lisätä vauhtia, jos kunto on paska. Ja vaikka pikku psyykkauskin jeesaa vaikeissa paikoissa, sillä ei juosta hyvää oman tason tulosta huonolla kunnolla.

Viimeisillä kilometreillä. Kuva: Petteri Jokela.

Paineet lisäävät jännitystä

Mistä jännittämiseni sitten johtuu? Se suoranainen kauhu, joka tuntuu välillä saavan yliotteen? Olen tullut siihen tulokseen, että yksi asia on paine, joka syntyy siitä, että toivon usein juoksevani ennätykseni. Toisinaan odotan itseltäni liikaa päivän kuntoon tai olosuhteisiin nähden. Toisin sanoen luon itselleni paineita.

Takapiruni neuvoi minua lähtemään juoksemaan rentoa tv-kovaa. Kisan ajatteleminen testijuoksuna tai tv-kovan juoksemisena tuntuikin helppottavan hieman oloani. Fiilikseni parani edelleen, kun lähtölaukas pamahti ja pääsimme matkaan.

Ensimmäiset kaksi kilsaa menivät helposti laskettelemalla alamäkivoitoista pätkää. Seuraavat neljä kilsaa maltoin juosta hieman alle 4.30-vauhtia. Viimeiset neljä kilsaa pystyinkin kiristämään vauhtiani - kahdeksas kilometri oli yksi kisani helpoimmista, mikä on harvinaista minulle. Maaliviiva ylittyi nettoajalla 44.10. Jäin vain viisi sekuntia kympin enkastani.

Loppuverkkaa tehdessäni hymyilytti - huono fiilis oli tiessään. Niin klisee kuin se onkin, epämukavuusalueella kannattaa käydä välillä, jotta mukavuusaluekin tuntuu paremmalta. Pieni kisajännitys kuuluu aina asiaan, mutta jos jännittäminen alkaa saada turhan ison mittakaavan, sille kannattaa tehdä jotain.

Listasin oheen muutaman vinkin - ne voivat toimia tai olla toimimatta.

Vinkkejä jännityksen vähentämiseen

1. Mieti kisastrategiasi ja varusteesi huolellisesti. Mitä pitempi kisa, sitä parempaa suunnittelua se vaatii.

2. Käy läpi reitti mielessäsi. Mieti haastavat ja helpot kilometrit.

3. Ole tarpeeksi ajoissa kisapaikalla - ei liian aikaisin tai viime tipassa.

4. Pidä huoli, että olet syönyt riittävästi ja käynyt vessassa. 

5. Juokse omaa kisaasi, älä kaverin.

6. Ajattele kisa treeninä.

7. Jos oikein ahdistaa, puhu jollekin. Monella on ihan samanlaisia tuntemuksia. 

8. Kisarutiinit helpottavat.

9. Pura kisa-aamun jännitystä jotenkin, esimerkiksi siivoamalla.

10. Muista perspektiivi, et todennäköisesti ole tekemässä kuolemaa.