Milloin kisa kannattaa keskeyttää?

Keskeytin kympin HHM-tapahtumassa vuonna 2017. Ensimmäisellä kilometrillä juoksu kuitenkin vielä sujui eikä ilmekään ole kovin tuskainen. Kuva: Jussi Eskola

Olen juossut aktiivisemmin noin kymmenen vuotta, ja sinä aikana olen keskeyttänyt kisan kolme kertaa. Toki välissä oli vuosia, jolloin en juuri kisannut. Olen silti pitänyt aika tiukasti kiinni siitä, että jos starttaan, juoksen myös maaliin saakka. 

Viimeisin keskeytys on elokuun alussa Aktia-cupissa Vantaan Hakunilassa. Ilmoittauduin vitoselle, ja tavoitteenani oli juosta hyvä kisa ja parantaa omaa virallista vitosen ennätystäni. Toisin kävi. Keskeytin kilpailun vain kilometri ennen maalia. 

Syy oli, että juoksu tuntui helvetin pahalta kahden kilometrin jälkeen, vauhti hiipui ja syke huiteli yli 180:n. Anaerobinen kynnykseni on 168-172. Viimeisellä kilometrillä olisi ollut tarjolla ylämäkeä, joka sinetöi päätökseni. Ei huvittanut enää könytä mäkeä ylös, enkä olisi ollut tyytyväinen tulokseeni. 

Kolme hyvää syytä

Milloin kisa tai treeni kannattaa keskeyttää? Minusta tähän on kaksi hyvää syytä: silloin, kun on juoksemassa itselleen vammaa tai olo on epänormaalilla tavalla huonovointinen. Siinä ei ole mitään sankarillista, että juoksee murtuneella jalalla väkisellä maaliin tai starttaa pienessä flunssassa. Se on ainoastaan typerää.

Ykkössääntö onkin, ettei terveydellä juosta. Lähtöviivalle ei kannata asettua, jos ei ole varma, onko toipunut hengitystieinfektiosta tai jalka on jo valmiiksi kipeä. Jos starttaaminen vaatii buranaa, on viisainta siirtyä kannustustiimiin. Jos lääkäri ei suosittele kilpailemista, kannattaa luottaa hänen ammattitaitoonsa.

Lähes kaikkia muita syitä keskeyttämiselle olen pitänyt tekosyinä. Sillä huonosti mennyt kisa on yleensä hyvä treeni. Ja mitä enemmän kisaa, sitä varmemmin joukkoon mahtuu myös huonoja kilpailuja. Viime sunnuntain Aktia-cupin vitosen keskeyttämisen jälkeen lisää listalleni kolmannen hyvän syyn: lämmin sää.

Kesän aikana elimistö yleensä tottuu treenaamiseen lämpimässä, joten voisi hyvin ajatella, että elokuussa parinkymmenen asteen lämpö ei enää suuremmin haittaa kisaamista. Tässä on toki yksilöllisiä eroja: toiset sietävät lämpöä paremmin kuin toiset. Kuumana päivänä myös kilpailuun valmistautuminen on erilaista: on tärkeää huolehtia esimerkiksi elektrolyyteistä ja riittävästä nesteytyksestä.

Aktia-cupissa elokuun alussa. Juomapullokin on mukana, muistinkohan juoda... Kuva: Petteri Jokela

Vatsavaivoja ja juoksijanpolvi

Vaikka keskeytin vitosen kisan vain kilometri ennen maalia, se oli mielestäni viisain päätös koko päivänä. En ole parhaimmillani lämpimässä säässä ja saattoi olla, että join liian vähän ennen kisaa. Ainakin sykkeiden keuliminen ja vauhdin hiipuminen selittyisivät nestehukalla. 

Huonoon kulkuun voi toki olla muitakin syitä. Epäilin myös huonoja veriarvoja, mutta alkuviikon labratulokset kertoivat, että sekä hemoglobiinini ja ferritiinini ovat hyvällä tasolla. Raudanpuutteisena "oireeni" ovat hyvin samankaltaiset kovissa vauhdeissa eli vauhti hiipuu ja syke nousee. Mutta tällä kertaa kyse ei ollut matalista veriarvoista. Toki myös paska kunto selittäisi surkean menon, mutta koska olen treenannut koko kesän, en usko tähän selitykseen. 

Kesäkuussa 2017 keskeytin kympin kisan viiden kilometrin jälkeen Helsingissä. Silloin minulla oli ollut vatsavaivoja ja sääkin oli lämmin. Jälkiviisaana voin vain todeta, ettei olisi edes kannattanut startata. Kympin kisa all out -juoksuna on niin kova veto, ettei siihen tarvita ylimääräisiä mahaongelmia.

Kolmas keskeytykseni on maratonilla Espoossa vuonna 2014. Kymmenen ensimmäistä kilometriä sujuivat tavoitevauhdin mukaisesti, sitten tuli liian kuuma, vauhti hiipui ja juoksijanpolvi alkoi vaivata. Jätin kisan kesken puolivälissä. Se oli kautta aikojen ensimmäinen keskeytykseni, ja raatoautossa matkalla kisakeskukseen nielin kyyneleitä.

Hain keskeytyneelle Espoon maratonille revanssia syksyllä 2019, ja maaliviivakin ylittyi. Kuva: Soile Prusi.

Pysy pois telakalta

Sunnuntaina keskeytetyn kisan jälkeen ei edes itkettänyt. Joskus näin. Toki mieltäni askarrutti sykkeiden nousu ja pieni huoli omasta terveydestäni. Ilouutinen olikin tällä viikolla se, etten ole raudanpuutteinen.

Niin ihanaa kuin juokseminen onkin, niin masokistisen makeaa kuin raastaminen kisan loppumetreillä on ja niin upeaa kuin onkin saavuttaa oma tavoite ja nojata polviin maalissa, näitä tunteita ja tuntemuksia ei kannata havitella oman terveyden kustannuksella. Sillä mikä onkaan makoisampaa kuin treenata viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen terveenä. Joku onkin joskus sanonut, että jos haluat kehittyä juoksijana, pysy pois telakalta.

Älä siis epäröi keskeyttää kisaa, jos siihen on painavat syyt. Älä epäile olla asettumatta lähtöviivalle, jos olet epävarma terveydestäsi. Ne voivat olla viisaita päätöksiä, jotka säästävät sinut vammalta, pitkäaikaiselta juoksutauolta tai joltain vielä pahemmalta.

Sen sijaan jos kesken kisan vähän pistää kylkeen tai muuten vaan vituttaa, matkaa voi yleensä jatkaa turvallisin mielin. Silloin maaliinpääsykin saattaa tuntua siltä miltä pitääkin: itsensä voittamiselta.