Katsottavaa joulun pyhiksi

Kuva: Felix Mittenmeier (Pexels).

"The Queen's Gambit"

Olen vannoutunut rikossarjojen katsoja, joten tämä shakin pelaamiseen keskittyvä Netflix-uutuus oli tervetullutta vaihtelua. Sarjan pääosassa on orpo Beth Harmon (Anya Taylor-Joy/Isla Johnston), joka lintsaa orpokodin lauluharjoituksista ja pelaa talon kellarissa shakkia talonmiehen (Bill Camp) kanssa. Vähitellen tytöstä kasvaa sensaatiomainen pelaaja, joka tunnetaan kohta niin Yhdysvalloissa kuin maan rajojen ulkopuolellakin.

Pidin sarjassa (suom. "Musta kuningatar") muun muassa siitä, ettei "lastenkoti" ollut hyväksikäyttäjien luotsaama paikka ja että Bethin adoptioperheen äiti osoittautuu lämpimäksi ja kannustavaksi henkilöksi inhimillisistä heikkouksistaan huolimatta. Itse en ole pelannut shakkia sitten lapsuusvuosien, mutta alan harrastajat ovat kehuneet sarjan shakin pelaamiseen liittyviä yksityiskohtia.

Ihan tuubiin ei mene Bethilläkään jokainen "siirto", mikä tekee sarjasta kiinnostavan ja elämänmakuisen. Kukapa jaksaisi painaa play-nappulaa kovin montaa kertaa, jos tiedossa olisi pelkkää suitsutusta ja voitosta voittoon kulkemista. Sarjan katsomisen jälkeen joulunpyhinä voi oikeasti tehdä mieli pelata shakkia!

"To the Lake"

Ehkä yksi "hulluin" katsomani Netflix-sarja on puolestaan venäläinen "To the Lake" ("Эпидемия" eli "Epidemia"). Vuonna 2019 valmistuneessa pelottavan ajankohtaisessa sarjassa epidemia valtaa Moskovan ja pari perhettä lähtee pakomatkalle kohti Venäjän Karjalaa. Heillä ei ole hetken rauhaa, joka paikassa on uhkia ja hyviä ihmisiä matkan varrella vähemmän kuin julmia ja raakoja. Tauti tulee perässä, ja välillä tapahtumat ovat ylettömän övereitä.

Jos on ihastunut venäläiseen kulttuuriin ja elämänmenoon, sarjassa on jotakin tavattoman viehättävää, eikä se ole pelkästään kieli, venäjänsininen väri tai merimiehen raitapaita. Yksi kreisein kohtaus tapahtuu karaokebaarissa keskellä ei mitään - ja voisin kuvitella sen oikeasti olevan mahdollista. Sarjan tyly Irina (Maryana Spivak) valloittaa sydämeni pala palalta - ja tarttuu aseeseen silloin, kun on pakko, ja muut vielä miettivät.

"Saalistajat"

Yle Areenalla katsottavissa oleva brittitrilleri "Saalistajat" meni siinä rajoilla, annanko sille mahdollisuutta ensimmäisen jakson jälkeen. Tapahtumat käynnistyvät, kun yökerhon vessavastaavana työskentekevä Baba (Dipo Ola) pelastaa nuoren naisen eli Freddyn tämän seuralaisen kovista otteista. Heistä tulee tiimi, joka kostaa Freddyä kaltoin kohdelleille miehille julmimmalla mahdollisella tavalla. 

Freddyn (Hermione Corfield) hahmo on kylmä ja kaunis, ja hän osaa käyttää vahvuuksiaan hyväkseen. Olen aina jotenkin kammonnut naisia, jotka käyttävät miehiä oman kostonsa välikappaleina tai muuten vain hyväkseen. Annoinkin "Saalistajille" mahdollisuuden vain sarjassa esiintyvän toisen poliisin eli Jacksonin (Babou Ceesay) takia. Hänellä on viisas ja myönteinen ote elämään, ilman että mukaan sekoittuu saavitolkulla siirappia - ja myös hänen käsistään tavarat lentävät. Jackson tasapainottaa vaa'an, ja tämä kompensaatio sai minut katsomaan kuusiosaisen sarjan loppuun asti.

"Saalistajat" myös koheni loppua kohti. Oman mausteensa soppaan tuo Jacksonin työpari Lola (Eve Myles), jolla on omat ongelmansa, ja myös ne alkavat vähitellen paljastua. Poliisikaksikko ei hurmaannu toisistaan ensi hetkellä, mutta ystävystyvät vähitellen. Mikä on toki ennalta odotettavaa.

"Elämä edessäpäin"

Pienen pieni helmi saapasmaan rannoilta on Sophia Lorenin tähdittämä elokuva "Elämä edessäpäin". Lorenin esittämä Madame Rosa on entinen prostituoitu, joka hoitaa vanhoilla päivillään nykyisten ilotyttöjen lapsia. Hän ottaa hoiviinsa myös katulapsen ja pikku varkaan Momon (Ibrahima Gueye), ensin rahasta ja myöhemmin rakkaudesta.

Momon ja Rosan kohtaaminen alkaakin huonosti, sillä Momo ryöstää naisen. Hän jää kuitenkin teostaan kiinni ja päätyy asumaan Rosan kotiin. Elämänpiirin muuttumisen myötä Momo tutustuu uusiin ihmisiin, joiden seura tuntuu tekevän hänelle hyvää, vaikka hän ei suinkaan jätä vanhoja tapojaan ja "ystäviään". Erityisen viehättävä persoona on Abril Zamoran esittämä "ilotyttö". Vähitellen Momon kuori alkaa murtua ja pieni lapsi tunteineen puskee esiin.

"Elämä edessäpäin" on hyvinkin ennalta arvattava elokuva, mikä ei poista sen tärkeää sanomaa  inhimillisyyden ja hyvyyden voimasta. Elokuva on kuvattu Barissa Italiassa, ja se on visuaalisesti kaunis ja värikäs - mikä tuntuu vielä syventävän viestiä.