Maaliskuun mietteitä

Kevät on lempivuodenaikani ja nautin siitä, kun saan taas juosta sulalla maalla.

Tänä keväänä oikeastaan mikään ei yllätä, ei ainakaan se, että saan taas vetää kalenterissa olevien juoksukilpailujen päälle rukseja. Nyt niitä ei peruta, ne siirretään jo hyvissä ajoin mietitylle varapäivälle. Monella onkin kisakalenteri tulevan syksyn osalta melko täysi.

Oma ykköstavoitteeni oli Helsinki Spring Marathon, joka olisi ollut huhtikuun loppupuolella. Nyt päivämäärä on elokuun alussa. Mutta koska pidän juoksemisesta eivätkä tehotreenit juurikaan ahdista, vaan saan niistä jopa kunnon potkut päivään, olen harjoitellut kuin olisin edelleen menossa maratonille.

Laitoin toki rastin pari päivää sitten toukokuun lopulla olevan Terwamaratonin päälle. Se oli kakkosvaihtoehtoni, ja muokkasin harjoitusohjelmaani sitä silmällä pitäen. Nyt käännän katseeni kohti Poria ja Yyteriä, josko siellä pääsisi kisaamaan toukokuun lopussa. Epäilen kyllä tätäkin.

Ostin kevään kunniaksi uudet trikoot.

Tieto hyvästä kunnossa riittää

Jos viime keväänä ahdisti, vitutti ja ärsytti, tänä keväänä olen ottanut aika lungisti. Minkäs teet. Vuosi on ehkä tuonut jotakin perspektiiviä, vaikka sama itsekäs ihminen olen edelleen. En kuitenkaan jaksa kitistä kaavailluista liikkumisrajoituksista, kisojen siirtymisistä tai muista koronakirpaisuista. Kilpaillaan sitten, kun se on turvallista ja mahdollista.

Viime keväänä olin hyvässä juoksukunnossa, ja siksikin harmitti, kun en päässyt ulosmittaamaan kuntoani virallisissa kisoissa. Tänä keväänä olen vielä paremmassa kunnossa, jos treenejä on uskominen. Nyt kuitenkin tuntuu sille, että minulle riittää tämä tieto. Jos pysyn terveenä ja saan juosta jatkossakin, tulokset tulevat aikanaan, jos ovat tullakseen.

Olen joskus haaveillut, että voisin juosta reippaat maratonvauhtiset lenkit vauhtia X. Olen tällä hetkellä aika lähellä tuota ”unelmaa”. Se antaa puhtia treeneihin ja se kantaa tuuliset reippaat lenkit. Se motivoi, vaikka ulosmittaamiselle ei juuri nyt näy saumaa.

Juoksin tänään 3 x 3000 metriä Ilmala–Mäkkylä-reitillä. Lähes pelkkää nautintoa!

Harjoittelun keventäminen

Toivon, että pääsisimme jo koronasta ja koko pandemiasta. Jokunen asia on kuitenkin kirkastunut, kuten terveyden merkitys. Fyysinen ja psyykkinen terveys, joista ennen kaikkea ensimmäisestä olen ollut viime aikoina kiinnostunut, vaikka ne ovatkin samaa kokonaisuutta eikä fyysistä ja psyykkistä terveyttä ole tavallaan edes mielekästä erottaa toisistaan. Kuitenkin kun fysiikka pettää, pettää yleensä myös pää. Maratonillakin tämä on tullut koettua.

Kisojen siirryttyä jonnekin tulevaisuuteen, on järkevää miettiä myös omaa harjoittelua. Huomaan, että pienoinen treeniväsymys alkaa painaa. Tänä aamuna ajatus kolmen tonnin vedoista ei enää niin houkutellut, vaikka sää oli mitä mainioin. Onneksi toteutus oli aamun ajatuksia kirkkaampi, ja treeni meni hienosti spekseihin.

Tämän viikon jälkeen kevennän kuitenkin huolella harjoittelua seuraavan kolmen viikon ajaksi. Juoksen muutaman testijuoksun omatoimisesti ja pidän tuntumaa yllä. Huhtikuun lopulla tiedän ehkä paremmin, mikä voisi olla seuraava virallinen kisa, johon olisi realistista osallistua.

Jos näyttää, että Yyterin hiekat pöllyävät toukokuun lopulla, piikkaan kuntoni sitä kohti. Mutta kuten koko kulunut vuosi on osoittanut, mistään ei voi olla varma. Joten keskityn nauttimaan näiden päivien juoksuista.

Keventelyjaksolla keskityn kasvattamaan "kisanälkää".