Jäätävä kisanälkä

Joskus yksi sekuntikin on liikaa.

Huhtikuun alussa kevensin treeniäni. Tavoitekisat karkasivat kalenterista, ja tuntui vähän hölmöltä piikata kuntoa, kun näkyvissä ei ollut kilpailua, jossa juoksukunnon olisi voinut ulosmitata. Muutaman keventelyviikon jälkeen tarjoutui kuitenkin hieman yllättäen mahdollisuus osallistua SM-puolimaratonille, mutta harmillisesti kilpailupäivä oli lämmin, eikä oma juoksuni sujunut odotetulla tavalla. Keskeytin kisan puolivälissä.

Siitäkös jäi nälkä! Onneksi pääsin loiventamaan kisahampaankolotusta kaveriporukan virtuaaliseen takaa-ajokilpailuun eli Kisamakkaraan, jossa juostaan viisi kilometriä. Juoksimme muutaman kamun kanssa oman otatuksemme viikko puolimaratonyritykseni jälkeen.

Virtuaalivitosen startissa. Kuva: Tytti Åberg.

Tällä kertaa sää oli loistava: pilvinen, viileä ja lähes tuuleton. Ilmassa leijui sateen mahdollisuus, ja vaikka olin laittanut jalkaani pitkät trikoot, minulla oli jopa vähän kylmä lähdössä. Jätin sormikkaatkin varikolle, joten ensimmäiset pari kilometriä käsiäni palelsi. Siis melko täydellinen kisasää!

Oma juoksu sujuikin lähes suunnitelmien mukaan, ja kellotin ajakseni 21.16. Harmillisesti jäin kisamakkaran kärkipaikasta sekunnin. Minulla olisi ollut lukemattomia kohtia korjata tuo sekunti johtoasemaksi. Maalisuoralla olin sen verran hapoilla, etten älynnyt kiriä tuota vaadittavaa sekuntia.

Uutta ärsykettä treeneihin 

Kisahammastani kolottaa jatkuvasti. Lopetin tällä viikolla keventelyjaksoni ja aloitin tavoitteellisemman treenaamisen. Neljän kevyen viikon aikana viikkokilsat tippuivat lähes puoleen kovimmista treeniviikoistani. Olo oli pirteä ja levännyt, ja odotinkin innolla ensimmäistä kovempaa treeniäni.

Takapirun kanssa muokkasimme vähän suunnitelmiani. Haen parin viikon ajan uutta ärsykettä harjoitteluuni kovista lyhyistä vedoista, jotka juostaan maksimaalisella vauhdilla. Raportoin tarkemmin treeneistäni ja niihin liittyvistä tuntemuksistani muutaman viikon päästä, jos katson, että on jotain kerrottavaa. Takapirun kanssa olemme sopineet, että jos tämä ”kokeilu” ei toimi, olemme siitä hipi hiljaa. Tämän verran nyt uskallan kuitenkin salaisuudenverhoa raottaa.

Kun juoksuharjoittelua on takana yli kymmenen vuotta, on välillä hyvä tehdä jotakin toisin. Viime kesänä keskityin alimatkatreeneihin, jotka rassasivat hapenottoani, yhtä keskeistä kehitysaluettani. Koin erilaisen treenaamisen tuovat vaihtelua harjoitteluuni. Uusin hapenottokuurini loppuvuodesta, koska se oli niin hyödyllinen. 

Lopetin keventelyjakson pitkällä lenkillä kamujen kanssa Keskuspuistossa.

Testijuoksuja kesällä

Tavoitteellisen harjoittelun aloittaminen ruokkii hieman kisanälkääni. Minulla on joitakin kilpailuja kalenterissa alkukesästä, mutta muun muassa päivän sää ja kunto määrittävät, mitkä ovat tavoitteeni ja lähdenkö viivalle.

Koska koronavuosi on ollut melkoista säätämistä kilpailujen ja virallisten tulosyritysten suhteen, olen myös suunnitellut juoksevani kesällä mahdollisesti omia testijuoksujani sellaisina päivinä, kun olosuhteet ovat suotuisat. Vaikka en saisikaan virallista aikaa, saan kuitenkin jonkinlaisen käsityksen, miten kulkee.

Toki tällä hetkellä vallitseva koronatilanne näyttää sille, että vähitellen päästään ihan oikeisiinkin juoksukilpailuihin. Kesä ei kuitenkaan ole itselleni parasta mahdollista kisa-aikaa, sillä en siedä kovin hyvin lämpöä. Vaikka tykkäänkin aurinkoisista suvipäivistä, jokaiselle kisapäivälleni toivon harmaata taivasta ja tihkusadetta.

Maratonin tulen suurella todennäköisyydellä juoksemaan vasta syksyllä. Maraton on kuitenkin päätavoitteeni, joten sitä en halua juosta kotiratakisana, vaan haluan virallisen tuloksen. Varsinaisen maratonille valmistavan treenin aloitan vasta kesällä.

Eli ainakin maratonin suhteen nälkää on vielä vain kasvatettava.

Kisamakkaran jälkeinen palautusjuoma - pitsalla.