Takaisin juoksukuplaan

Harjoittelutauko motivoi: tilasin itselleni uudet kisakengät syksyksi!

Edellisessä postauksessani kirjoitin sairastaneeni koronan ja kuntouttavani akillestani. Terveurheilija-sivustolla suositellaan palaamista normaaliin harjoitteluun koronan jälkeen aikaisintaan vasta, kun oireiden alkamisesta on vähintään 17 päivää. Olen itse palannut normaaliin harjoitteluun noin 19 päivää oireiden alkamisesta. Ennen tätä olen kokeillut kevyitä lenkkejä, joiden aikana en havainnut mitään fataalia, kuten suurta sykkeiden nousua, hengitysvaikeuksia tai muita vakavia oireita.

Kokeilin varovaisesti myös vauhtikestävyysalueen juoksua tonnin vetoina minuutin palautuksella, ja kun ne sujuivat, uskalsin lähteä juoksemaan viiden kilometrin takaa-ajokisan eli Kisamakkaran. Sanomattakin on selvää, ettei kulku ollut sitä, mitä se on ollut parhaimmillaan, eikä vk-alueen kunto kanna vielä edes viittä kilomeriä. Silti oli masokistisella tavalla mukava päästä raastamisen makuun.

On kuitenkin hyvä muistaa, että sairaudet, vammat ja vaivat ja niistä toipuminen ovat aina yksilöllisiä. Se mikä saattaa toimia jollakin, ei välttämättä toimi toisella. Omaa oloa ja harjoitusten kuormittavuutta kannattaakin seurata tarkasti. 

Fysioterapeutilla kuntoutuskontrollissa

Kävin myös fysioterapeutilla akilleksen kuntoutuskontrollissa. Fysioterapeutti vahvisti sen, mitä olin itsekin huomannut: venyttelyt, eksentrinen harjoittelu ja pohkeiden vahvistaminen salilla ovat jo nyt tepsineet. Kun ongelma ei ole jänteessä, vaan joko pehmytkudoksessa, kalvoissa tai lihaksessa, omatoimisella kuntoutuksella on iso rooli.

Venytykset, voimatreeni ja eksentriset harjoittelut jatkuvat, sillä ne ovat edellytys myös juoksuni jatkumiselle ja maratonharjoittelulle.

Kävin myös hierojalla, sillä lihashuolto on olennainen osa harjoitteluani. En enää koskaan halua pohkeitani ja nilkkojani niin kireään kuntoon, kuin ne olivat viime keväänä. 

Kisamakkaran lähtöviivalla! 

Juoksu virkistää mieltä

Omalle päälleni on tehnyt hyvää saada vetää lenkkarit jalkaan ja päästä tuttuun päivärytmiin. Kesävapaiden aikana olen treenannunt yleensä aamupäivisin, mutta kun arki töineen taas alkaa, myös harjoittelun päivärytmi muuttuu ja treeni painottuu iltapäivään/iltaan.

On ollut myös mukava saada seuraa treeneihin ja juosta kimppalenkkejä. Juoksukuplaan palaaminen konkretisoituikin Kisamakkarassa: viiden kilometrin rutistuksen jälkeen tiedossa oli mehevät jälkijuoksut hyvällä porukalla - kyllä kuplassa/kuplissa on kiva olla! 

Kohtuus kaikessa…

Filosofi Aristoteles korosti kohtuutta kaikessa. Viisas neuvo, joka itselläni toteutuu monella elämän eri osa-alueella. Kohtuus olisi tärkeä muistaa myös harjoitellessa, etenkin kun palaa toipilasajan jälkeen treenin pariin.

Itselläni ensimmäisen varsinaisen harjoitteluviikon jälkeen sanonta kuuluisi kuitenkin pikemminkin niin, että kohtuus kaikessa, paitsi juoksussa. Eli kilometrejä on kertynyt ehkä enemmän kuin joku suosittelisi. Vietin kuitenkin viimeistä suvivapaaviikkoa, jolloin arki ei vielä kuormita treenejä. Ensi viikolla, kun työt todella alkavat, vähenevät myös juoksukilometrit.

Lisäksi olen juossut valtaosan lenkeistäni peruskestävyysalueella ja olen seurannut tarkasti sekä harjoittelu- että leposykettäni. Loppuviikon helteet näkyivät selvästi sykkeissä, ja peruslenkillä oli välillä käveltävä ylämäet, pysähdyttävä juomaan ja tasaamaan hengitystä. 

Toisinaan voi hikoilla myös lasin ääressä.

Tauko motivoi

Harjoittelutauko myös motivoi: tilasin uudet lenkkarit, suunnittelin treenejä ja päätin syksyn päätavoitteeni sekä laitoin kalenteriin muita mahdollisia kisoja. 

Huomaan myös, että lenkkipolkujen kutsu on tällä hetkellä houkuttelevampi kuin terassien huuto. Kesä on tehnyt monella tavalla tehtävänsä, ja elokuun alkaessa hikoileminen kiinnostaa enemmän asvaltilla kuin terassilla.

Ja lopuksi: vaikka oma kunto onkin vielä hakusessa, olen tavattoman iloinen siitä, että pystyn taas juoksemaan!