Onnistunut puolimaraton Salossa

Onnellisesti podiumilla! Ruokarobotti liittyy olennaisesti kisaan, sillä sekin oli reitillä. Kuva: Juha Kylänpää.

Kevään ykkösjuoksutavoitteeni oli puolimaraton. Olin alun perin ajatellut juoksevani Suomen Aikuisurheiluliiton puolimaratonin Salossa, mutta kun näin reittikartan, aloin etsiä nopeampaa kisareittiä. Tiesin olevani hyvässä juoksukunnossa, eikä minua innostanut Uskelanjoen rantaa kiertävä kolmen kilometrin luuppi, jossa olin tarjolla silmukkaa, käännöstä, nyppylää ja hiekkapätkää.

Yksi vaihtoehto olikin Kyröjoen puolimaraton Ylistarossa. Reitti oli kuuleman mukaan tasainen ja nopea. Kisaa ei kuitenkaan ilmoiteta SUL:n Kilpailukalenterissa, joten kisasta ei saa virallista tilastoaikaa. Reitti on mitattu virallisesti vuonna 2019, joten se pitäisi myös mitata uudelleen virallisen tilastoajan saamiseksi. Kyröjoen järjestäjien kannattaisikin kiinnittää näihin asioihin huomiota, jotta tasainen nopea reitti vetäisi enemmän juoksijoita.

Mietin myös Helsingin Pukinmäessa juostavaa Helsinki Spring Marathonin puolikasta, jossa juoksin vuonna 2021 ennätykseni 1.33.27. Mutta reittiä on muutettu, ja siinäkin on nykyään ikävän pitkä hiekkakilsaosuus.

Mutkia matkaan

Sain flunssan pari viikkoa ennen kisaviikonloppua, joten hetken aikaa oli epäselvää, juoksenko puokkia lainkaan. Toivuin taudista, ja päätimme sisareni kanssa juosta Kyröjoen kilpailun. Menisimme junalla, koska sisareni auto oli korjattavana, joten ostimme torstai-iltana junaliput. Seuraavana päivänä sisareni tuli kipeäksi, enkä minä jaksanut raahautua yksin Helsingistä Pohjanmaalle saakka.

Ehkä jo maailmankaikkeuskin yritti viestittää, ettei puolimaraton Kyröjoella ole hyvä idea. Tämä todentuikin viimeistään siinä vaiheessa, kun luin lauantaina muutaman kisakommentin. Tuuli oli ollut kylmä ja kova Pohjanmaan lakeuksilla. Suuntasin siis sunnuntaina Saloon.

Kevyesti ilman kauhua

Jos jotain on muuttunut sydänleikkaukseni jälkeen kisaamiseen liittyen niin se, etten enää jännitä kauhusta kankeana kilpailuja. Sunnuntaiaamuna oikeastaan odotin, että pääsen viivalle. Olin juossut tehotreeneissäni melko paljon lähellä tavoitevauhtia olevia kilsoja, joten oloni oli varsin luottavainen. Vaikka en edelleenkään lämmennyt kisareitille, askartelin enkkarannekkeen, laitoin alfat jalkaan ja arskat päähän. Viime metreillä ennen lähtöä älysin onneksi ottaa vielä T-paidan hihattoman juoksupaitani alta pois.

Kisan alku oli sitä mitä olin salaa toivonutkin: helpontuntuista juoksua. En kuitenkaan ollut juossut puolimaratonia omana kisana sitten enkkajuoksuni jälkeen, joten kevyt fiilis innoitti vähän liiankin kovaa aloitukseen. Kympin väliaikani oli noin 43.24, mikä jäi vain puoli minuuttia omasta kympin enkastani.

Harvinaista, että hymyilen kisassa. Kyllä kulkee, vielä. Kuva: Juha Kylänpää.

Seurakaverin kanssa yhtä hymyä! Kuva: Juha Kylänpää.

Haastavat kilsat

Oma puolimaratonini alkoikin oikeastaan yhdeksästä kilometristä. Sen jälkeen matka alkoi painamaan, ja kolmen kilometrin luupin kipukohdat kertautuivat: reitin alussa oleva pieni nousu hiekkapätkällä, jonka jälkeen oli silmukkanousu joen ylittävälle sillalle, mistä laskeuduttiin taas silmukan kautta joen toiselle rannalle kevyen liikenteen väylälle. Edessä olikin suoraa hyvää baanaa, mutta valitettavasti myös vastatuuli, joka tuntui kovenevan kisa edetessä. Kierrosteni hitaimmat kilsat osuivatkin juuri tuolle pätkälle. Lisäksi tuulisen osuuden jälkeen noustiin toiselle sillalle ja ylitettiin joki - onneksi ilman silmukoita.

Olin ajatellut, että roikkuisin peesissä tuulipätkät, mutta onnistuin tässä oikeastaan vain yhden kerran - ja silloinkin juoksin seurakaverini takana tuntien jopa jonkinlaista häpeää. Muilla kierroksilla selkiä ei juuri ollut tarjolla, joten oli puskettava tuulta päin. 

Huvittavin "peesi" oli ruokarobotti, jota ohittaessani jopa nauratti - mietin, oliko joku tilannut matkan varrelle energiageelejä... Hymy kuitenkin hyytyi nopeaan. Psyykkisesti vaikeimmat kilsat alkoivat noin yhdestätoista kilometristä, jolloin mielessä kilometrivauhdin hiipuessa jopa keskeyttäminen, mutta hoin jatkuvasti itselleni, etten tullut Saloon keskeyttämään, vaan juoksemaan kisaa.

Mitalissa tiukasti kiinni

Olin katsonut oman sarjani osallistujat etukäteen ja tiesin, että minulla olisi saumaa N50-sarjassa pronssimitaliin. Olinkin mitalin syrjässä tiukasti kiinni. Tiesin myös, ettei vauhdin hidastuminen muutamilla sekunneilla olisi mitenkään fataalia. Yritin pitää kilsavauhdin kuitenkin noin neljässä ja puolessa minuutissa, mutta etenkin 17. ja 18. kilsat menivät reilusti päälle. 

Viimeiselle kierrokselle lähteminen helpotti henkisesti. Yritin ajatella juoksevani Seinen vartta Pariisin olympialaisissa, niin kuin hyvän ystäväni valmennettava oli aamupäivällä ajatellut juostessaan kympin kisaa. Mutta tämän joen rannalla ei näkynyt Eiffel-tornia. Onneksi oli kuitenkin tuttuja, jotka jaksoivat kannustaa ja psyykata. Noin 300 metriä ennen maalia uskalsin katsoa kelloa ja yritin vielä ottaa jonkinlaista loppukiriä. Lopullinen tavoite olikin juosta alle tunnin ja 34 minuutin. Loppuajakseni tarkentui 1.33.50.

Maalissa. Keskisyke oli yli anaerobisen kynnykseni, joten reitille jäi kaikki. Kuva: Juha Kylänpää.

Sannan halauksessa - liiks! Kuva: Pasi Päällysaho.

Jäin puolimaratonin ennätyksestäni lopulta vain 23 sekuntia, mikä on vähän ottaen huomioon reitin haastavuuden. "Entisellä" sydämellä juostuna tähän aikaan olisi lisätty minuutteja. Olin iloinen, etten jättänyt kisaa kesken ja muistin matkan varrella, että huonojen vaiheiden jälkeen tulee usein hyviä, kuten tänäänkin. Kolmas sija ja paikka podiumilla lämmitti myös mieltäni. N50-sarjan voitti seurakaverini ja ystäväni Sanna Kullberg (1.28.47) ja toiseksi tuli juoksukamuni Katja Järvelä (1.30.52) Jyväskylän Kenttäurheilijoista.

Lisäksi sain viettä ihanan seurakarkelopäivän Salossa, sillä Vantaan Kenttäurheilijat-58 oli hyvin edustettuna. Oli kiva nähdä myös muita juoksututtuja ja vaihtaa kuulumisia. Ja edelleen: se, että saan juosta terveenä ja korjattu sydän rinnassa sykkien on minulle isoin voitto.

Salossa oli myös melkoiset seurakarkelot, sillä KU58 näkyi hienosti sekä reitillä että torilla. Kuva: Juha Kylänpää.