Muutama mutka matkalla maratonille

Maisema Pitkältäsillalta Merihakaan oli perjantaina selkeämpi kuin kisasuunnitelmani.

Vielä vuosi sitten matka maratonille tuntui olevan suoraviivaisempi kuin nyt. Ensin sitä yritti harjoitella mahdollisimman hyvin ja piikata kunnon kisapäiväksi. Kahdella viimeisellä keventelyviikolla ennen maratonia suurin toive oli, ettei mikään pöpö iskisi. Kisapäivänä sitä poti normaalia jännitystä, mutta lähtöviivalle pääsy oli lähinnä itsestä kiinni.

Sen jälkeen kun koronaviruksesta on tullut osa jokapäiväistä elämää, myös matka maratonille on mutkaisempi. Viime keväänä koronavirustilanteen eskaloituessa monia maratoneja peruttiin ja siirrettiin syksylle. Muutama näistä kisoista on siirtynyt syksyltä ensi kevääseen. 

Oma hyvä harjoittelu ja onnistunut juoksukunnon ajoitus eivät välttämättä näinä päivinä ole tae siitä, että pystyy juoksemaan suunnitellun kisan.

Kohti Maarianhaminaa

Viime keväänä oma tavoitteeni oli Hampurin maraton. Se on siirtynyt nyt kaksi kertaa. Seuraava päivämäärä on ensi huhtikuussa. Juoksin lopulta viime keväänä kotiratamaratonin, koska jokin tavoite oli asetettava peruuntuneiden kisojen tilalle, kun lähes kaikki kotimaiset maratonitkin saivat cancelled-leiman.

Kesä meni alimatkoja treenatessa ja syksyn tavoitteenani oli SM-maraton Vantaalla. Kävi kuitenkin niin, että päädyin ylirasitustilaan ja harjoittelua oli pakko keventää elokuussa. Vantaa tuli liian aikaisin, joten juoksin siellä puolimaratonin noin maratonvauhtisena treeninä ja samalla "jänistelin" sisartani.

Lokakuisen Vantaan jälkeen oli tarkoitus vetää vielä pari hyvää harjoitteluviikkoa ja tehdä muun muassa oma spesiaalitreenini eli pitkä kiihtyvä lenkki. Uusi tavoitteeni oli juosta maraton Maarianhaminassa Ahvenanmaalla lokakuun lopussa.

Uuden alun symboli Keskuspuistossa.

Syysmaratonille Kaarinaan 

En kuitenkaan juokse. Koronatilanne on pahentunut koko maassa syksyn aikana ja niinpä myös Ahvenanmaalla päädyttiin siihen, ettei yli 50 hengen tapahtumia voi järjestää lokakuussa. Siinä meni tavoitemaraton Maarianhaminassa. Koska olin psyykkisesti jo varautunut tähänkin vaihtoehtoon, enkä onneksi ollut ilmoittautunut kisaan enkä ostanut matkoja, vaihtoehto B oli valmiiksi mietittynä.

Ilmoittauduin Kaarinan Syysmaratonille. Se järjestetään näiltä näkymin 24. lokakuuta eli viikkoa aikaisemmin kuin Maarianhamina. Tämä tietysti tarkotti sitä, että kehittäväksi suunniteltu treeniviikko muuttui keventelyviikoksi. Kun pitkän työpäivän jälkeen istuin junassa ja tajusin, ettei tarvitsekaan enää mennä tekemään vetotreeniä, olin lähinnä helpottunut. Pitkän kiihtyvän lenkin viivaaminen yli viikonlopulta kuitenkin kirpaisi, mutta viikkoa ennen maratonia sellaista ei enää juosta.

Varasin hotellin Kaarinasta ja järjestin itselleni kyydin, huoltajat ja juottajan. Pienen pieni maratonfiilis alkoi puskea päälle, vaikka tiedän, että harjoittelua olisi voinut olla enemmänkin alla. Näillä kuitenkin mentäisiin näinä aikoina. Pohjat ovat hyvät ja täsmätreeniäkin tehty.

Ilmoittauduin Syysmaratonille Kaarinaan. 

Altistuminen ja karanteeni

Näissä fiilareissa olin jo lähes unohtanut uuden kanssaeläjämme eli koronan. Tämän viikon torstaina, pari minuuttia sen jälkeen kun olin sulkenut luokan oven, toivottanut hyvät syyslomat ja lähtenyt kohti parkkipaikkaa, josta matka jatkuisi maalle ja lomatunnelmiin, sain tietää, että olen altistunut koronalle. Edessä olisi karanteeni.

Vitutus oli melkoinen, kun katsoin sisareni auton loittonevia perävaloja. Siinä meni sienestäminen ja paljuilut, sysipimeät yöt, sydänalaan viiltävä metsänraja vanhan mummolan pellon takana ja pihamaa, jonka poikki en kulkisi tälläkään lomalla saunasta kohti tupaa. Vielä kovemmin viilsi ikävä omia vanhempia, joita en näkisi nytkään. 

Hätäisesti ehdin kuitenkin laskea, että karanteenini ehtisi ehkä juuri loppua ennen Kaarinan maratonia. Sain tästä vielä virallisenkin varmistuksen, sillä karanteeni alkaa altistumisesta ja kestää kymmenen päivää. Minun karanteenini päättyisi perjantaina 23. lokakuuta. Seuraavana päivänä olisi kisapäivä. 

Kultainen betonikilppari, onneksi näitä ei ole maratonreiteillä.

Jos korona suo

Peruin Kaarinan hotellivarauksen, hierojan ja pari muutakin juttua. Varasin myös ohjeiden mukaan ajan koronatestiin. Jos testitulokseni on negatiivinen ja pysyn kaikin puolin terveenä, minulla on vielä mahdollisuus juosta Syysmaraton. Kuskini eli sisareni lupasi ajaa Kaarinaan kisapäivänä. 

Olen jo muutaman kerran käynyt katsomassa nettisivuilta, ettei tapahtumaa ole peruttu. Tähänkin olen toki varautunut. Lähtöviivalle en lähde kuin terveenä, eikä vaihtoehto B:tä enää ole. Jos en pysty juoksemaan syystä tai toisesta Kaarinassa, en juokse maratonia enää tänä vuonna. Ylimenokausi alkaa siis joko maratonin jälkeen tai sitten jo ensi viikolla.

Saamieni ohjeiden mukaan kävin koronatestissä. Tietenkin jalan ja maskit mukana.

Karanteeniaikani ensimmäisenä aamuna kävin juoksemassa maratonvauhtisen kahdeksan kilsaa verkkoineen. Kulku oli kevyttä ja kroppa kantoi, vaikka edellisen yön unet eivät olleet kovin tukevat. Treeni antoi kuitenkin toivoa.

Päällimmäisenä mielessäni ei kuitenkaan ole maraton, vaikka se onkin ikään kuin toivonkipinä, jonkinlainen myöteinen korsi, johon olen takertunut, asia, jota odotan. Päällimmäisenä mielessä on terveys ja toive siitä, että koronavirustestini on negatiivinen.

Toivon myös varmaan samaa kuin aika moni muukin: että tämä poikkeuksellinen korona-aika päättyisi jonain kauniina päivänä. Ja ei haittaisi yhtään, vaikka matka maratonille olisi muutaman mutkan suorempi.