Mies joka eli ja kuoli yksin

Luin Karo Hämäläisen teoksen Yksin keväällä 2017. Se oli samalla mentaalista valmentautumista Rotterdamin maratoniani varten. Viimeiset sivut luin lentokoneessa matkalla Alankomaihin. Olo oli aika latautunut ja niin olivat viimeiset sivutkin. Tiedätte kyllä, miten siinä käy.

Yksin-kirjan on kirjoittanut Karo Hämäläinen ja se on romaani Paavo Nurmesta. Kirja kertoo yhdestä Suomen kuuluisimmasta ja menestyneimmistä kestävyysjuoksijoista, hänen urheilu-urastaan 1920-luvulla sekä liikemiesurastaan ja elämästään myöhempinä vuosikymmeninä. Hämäläisen teos on julkaistu vuonna 2015 (WSOY).

Tapahtumia tarkastellaan kirjassa päähenkilön Nurmen näkökulmasta, ja hän on myös teoksen minäkertoja. Tärkein sivuhenkilö on Ville Ritola, suomalainen kestävyysjuoksija ja Nurmen yksi pahimpia/parhaimpia kilpakumppaneita. Ritolan rooli kasvaa sivumäärän lisääntyessä. Kirjassa kerrotaan myös Nurmen lapsuuden perheestä, mutta henkilöt jäävät etäisiksi. Vain isän haamu seuraa Paavoa läpi elämän, valvottaa aamuyön pitkinä tunteina. Haastaa ja kyselee.


Kirjassa mainitaan myös muita urheilijoita ja urheiluihmisiä, kuten Hannes Kolehmainen, ranskalainen Joseph Guillemot sekä kasvottomat ”Urheiluliiton miehet”. Mainitaan myös presidentti Risto Ryti, jolta Nurmi kysyy neuvoa mm. bisneksiinsä liittyen. Nämä henkilöt liittävät tapahtumat osaksi tiettyä aikakautta. Guillemot on Ritolan tavoin yksi Nurmen kovimpia vastustajia kilparadoilla, ja Guillemotia Nurmi ajattelee elämänsä viime metreillä – jolloin juostaan elämästä ja kuolemasta. Ja jolloin voittaja on jo lähdössä selvillä.

Kirjassa on myös sinä, naapurin tyttö, johon Paavo on ihastunut. Sinä on se, jota Paavo ajattelee aina silloin tällöin, ja heidän välinen juttunsa onkin kuin suola ruuassa, ilman sitä hyväkin ruoka on ravitsevaa, mutta mautonta. (Monissa runoissa sinä on rakastettu, usein poissaoleva, se jolle osoitetaan sanat ja ajatukset, se, jota kaivataan.) Niin tässäkin teoksessa. Sinää lukuunottamatta naisille ei jää kirjassa paljon tilaa. Mainitaan Paavon vaateliikkeen myyjätär ja naiset, joiden kanssa Paavo viettää silloin tällöin öitä hotellissa. Mainitaan vaimo ja poika, joiden olemassaolon melkein unohtaa, heistä ei kerrota juuri mitään.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Turkuun ja Helsinkiin ja lisäksi kisoihin ulkomailla. Oma lukunsa ovat Nurmen rahajuoksut rapakon toisella puolella Amerikassa. Teoksen miljöinä ovat usein urheilukentät ja kisapaikat. Kirjan alussa kuvataan myös 1900-luvun alun Turkua ja työläiskorttelia, jossa Nurmen perhe, eli sekä Helsigin Kalliota, jonne nuori Nurmi kotiutuu.

Kirjan alkaa kuvauksella Antwerpenin vuoden 1920 olympialaisista ja 5000 metrin kisasta, jossa Nurmi häviää ranskalaiselle Joseph Guillemotille ja jää hopealle. Alut ja loput ovat aina merkittäviä. Hämäläinen on varmasti melko tarkasti miettinyt, miksi aloittaa teoksensa kisasta, jonka Nurmi hävisi. Hopea hävitään aina. Tällä aloituksella on iso merkitys, kun miettii, millaisen kuvan Hämäläinen Nurmestaan rakentaa.

Kirjan nimi kuvaa hyvin päähenkilöä. Nurmi on lähes aina yksin ja usein myös yksinäinen. Paavo vihaa typeryyttä ja murahtelee vastauksia hölmöihin kysymyksiin. Hän kohtelee ihmisiä paikoitellen huonosti ja kylmästi, kuten poikaansa, joka tulee tapaamaan isäänsä Helsinkiin. Nurmi nuhtelee poikaansa, koska tämä on ottanut vapaata kesätöistään Turussa tullakseen olympialaisten avajaisiin. Juhliin, joihin pojalla ei ole osaa eikä arpaa. Mielenkiintoinen on myös luku, jossa kuvataan Paavon ja kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen kohtaamista. Aaltonen haluaa ikuistaa pronssiin paitsi Nurmen ruumiin myös sielun. Nurmi ei ole valmistuneeseen patsaaseen tyytyväinen, koska askel on vääränlainen.

Yksin ei olekaan mikään juoniromaani, vaan Nurmen sisäisen maailman kuvaus. Kirjassa mennään Nurmen nahkoihin, pään sisään ja tunteisiin. Tapahtumat etenevät kuta kuinkin kronologisesti syntymästä kuolemaan. Siinä välissä on paljon kisoja, vielä enemmän treenejä ja vähän läheisiä ihmisiä. Paavo laskee minuutteja ja sekunteja, markkoja ja tilejä. Hän janoaa menestystä, jota voi mitata kellolla ja taseella, onnella ei ole niin väliä. Kirjan keskeinen teema kestävyysjuoksun ohella onkin ihmisen yksinäisyys.

Kun vuoden vierivät, voitot vähenevät ja tappiot lisääntyvät. Nuori Nurmi, joka saattoi vielä juosta itselleen menestystä, muuttuu vähitellen katkeraksi mieheksi. Paavo kohtelee itseään samalla säälimättömyydellä kuin muitakin. Hän tekee sivu sivulta tilinpitoa elämästään, johon mahtuu muutama onnenhetkikin. Vaikka Nurmi onkin raadollinen analysoija, kirjan imu on juuri siinä - sekä kisakuvauksissa. Elämänsä ehtoopuolella hän ajattelee pärjänneensä seitsemän vuosikymmentä: ”En minä huonosti pärjännyt. Epäonnistuin.”

Paavo Nurmi (1897–1973) on historiallinen henkilö, ja Hämäläisen teos pohjautuu tämän henkilön elämänvaiheisiin. Hämäläinen, joka juoksee itsekin, on tutustunut romaaninsa päähenkilöön kiitettävästi ja uinut sitten nahkoihin. Romaani on kuitenkin aina romaani eli fiktiivinen teos, jonka hahmot ovat fiktiivisiä, vaikka niillä olisikin todellisuuspohja. Hyvä kirjailija osaa kuitenkin käyttää mielikuvistustaan ja luoda uskottavan hahmon. Ja sitä Hämäläisen kirjan päähenkilö on. Mies, joka juoksi huipulla, mutta ei osannut nauttia voitoistaan. Mies joka vihasi häviämistä. Mies joka eli ja kuoli yksin.






Kommentit