Luin Karo Hämäläisen teoksen Yksin
keväällä 2017. Se oli samalla mentaalista valmentautumista
Rotterdamin maratoniani varten. Viimeiset sivut luin lentokoneessa
matkalla Alankomaihin. Olo oli aika latautunut ja niin olivat
viimeiset sivutkin. Tiedätte kyllä, miten siinä käy.
Kirjassa on myös sinä, naapurin tyttö, johon Paavo on ihastunut. Sinä on se, jota Paavo ajattelee aina silloin tällöin, ja heidän välinen juttunsa onkin kuin suola ruuassa, ilman sitä hyväkin ruoka on ravitsevaa, mutta mautonta. (Monissa runoissa sinä on rakastettu, usein poissaoleva, se jolle osoitetaan sanat ja ajatukset, se, jota kaivataan.) Niin tässäkin teoksessa. Sinää lukuunottamatta naisille ei jää kirjassa paljon tilaa. Mainitaan Paavon vaateliikkeen myyjätär ja naiset, joiden kanssa Paavo viettää silloin tällöin öitä hotellissa. Mainitaan vaimo ja poika, joiden olemassaolon melkein unohtaa, heistä ei kerrota juuri mitään.
Yksin-kirjan on kirjoittanut
Karo Hämäläinen ja se on romaani Paavo Nurmesta. Kirja kertoo
yhdestä Suomen kuuluisimmasta ja menestyneimmistä
kestävyysjuoksijoista, hänen urheilu-urastaan 1920-luvulla sekä
liikemiesurastaan ja elämästään myöhempinä vuosikymmeninä.
Hämäläisen teos on julkaistu vuonna 2015 (WSOY).
Tapahtumia tarkastellaan kirjassa
päähenkilön Nurmen näkökulmasta, ja hän on myös teoksen
minäkertoja. Tärkein sivuhenkilö on Ville Ritola, suomalainen
kestävyysjuoksija ja Nurmen yksi pahimpia/parhaimpia
kilpakumppaneita. Ritolan rooli kasvaa sivumäärän lisääntyessä.
Kirjassa kerrotaan myös Nurmen lapsuuden perheestä, mutta henkilöt
jäävät etäisiksi. Vain isän haamu seuraa Paavoa läpi elämän,
valvottaa aamuyön pitkinä tunteina. Haastaa ja kyselee.
Kirjassa mainitaan myös muita urheilijoita ja urheiluihmisiä, kuten Hannes Kolehmainen, ranskalainen Joseph Guillemot sekä kasvottomat ”Urheiluliiton miehet”. Mainitaan myös presidentti Risto Ryti, jolta Nurmi kysyy neuvoa mm. bisneksiinsä liittyen. Nämä henkilöt liittävät tapahtumat osaksi tiettyä aikakautta. Guillemot on Ritolan tavoin yksi Nurmen kovimpia vastustajia kilparadoilla, ja Guillemotia Nurmi ajattelee elämänsä viime metreillä – jolloin juostaan elämästä ja kuolemasta. Ja jolloin voittaja on jo lähdössä selvillä.
Kirjassa mainitaan myös muita urheilijoita ja urheiluihmisiä, kuten Hannes Kolehmainen, ranskalainen Joseph Guillemot sekä kasvottomat ”Urheiluliiton miehet”. Mainitaan myös presidentti Risto Ryti, jolta Nurmi kysyy neuvoa mm. bisneksiinsä liittyen. Nämä henkilöt liittävät tapahtumat osaksi tiettyä aikakautta. Guillemot on Ritolan tavoin yksi Nurmen kovimpia vastustajia kilparadoilla, ja Guillemotia Nurmi ajattelee elämänsä viime metreillä – jolloin juostaan elämästä ja kuolemasta. Ja jolloin voittaja on jo lähdössä selvillä.
Kirjassa on myös sinä, naapurin tyttö, johon Paavo on ihastunut. Sinä on se, jota Paavo ajattelee aina silloin tällöin, ja heidän välinen juttunsa onkin kuin suola ruuassa, ilman sitä hyväkin ruoka on ravitsevaa, mutta mautonta. (Monissa runoissa sinä on rakastettu, usein poissaoleva, se jolle osoitetaan sanat ja ajatukset, se, jota kaivataan.) Niin tässäkin teoksessa. Sinää lukuunottamatta naisille ei jää kirjassa paljon tilaa. Mainitaan Paavon vaateliikkeen myyjätär ja naiset, joiden kanssa Paavo viettää silloin tällöin öitä hotellissa. Mainitaan vaimo ja poika, joiden olemassaolon melkein unohtaa, heistä ei kerrota juuri mitään.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat
pääasiassa Turkuun ja Helsinkiin ja lisäksi kisoihin ulkomailla.
Oma lukunsa ovat Nurmen rahajuoksut rapakon toisella puolella
Amerikassa. Teoksen miljöinä ovat usein urheilukentät ja
kisapaikat. Kirjan alussa kuvataan myös 1900-luvun alun Turkua ja
työläiskorttelia, jossa Nurmen perhe, eli sekä Helsigin Kalliota,
jonne nuori Nurmi kotiutuu.
Kirjan alkaa kuvauksella Antwerpenin
vuoden 1920 olympialaisista ja 5000 metrin kisasta, jossa Nurmi
häviää ranskalaiselle Joseph Guillemotille ja jää hopealle. Alut
ja loput ovat aina merkittäviä. Hämäläinen on varmasti melko
tarkasti miettinyt, miksi aloittaa teoksensa kisasta, jonka Nurmi
hävisi. Hopea hävitään aina. Tällä aloituksella on iso
merkitys, kun miettii, millaisen kuvan Hämäläinen Nurmestaan
rakentaa.
Kirjan nimi kuvaa hyvin päähenkilöä.
Nurmi on lähes aina yksin ja usein myös yksinäinen. Paavo vihaa
typeryyttä ja murahtelee vastauksia hölmöihin kysymyksiin. Hän
kohtelee ihmisiä paikoitellen huonosti ja kylmästi, kuten
poikaansa, joka tulee tapaamaan isäänsä Helsinkiin. Nurmi nuhtelee
poikaansa, koska tämä on ottanut vapaata kesätöistään Turussa
tullakseen olympialaisten avajaisiin. Juhliin, joihin pojalla ei ole
osaa eikä arpaa. Mielenkiintoinen on myös luku, jossa kuvataan
Paavon ja kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen kohtaamista. Aaltonen
haluaa ikuistaa pronssiin paitsi Nurmen ruumiin myös sielun. Nurmi
ei ole valmistuneeseen patsaaseen tyytyväinen, koska askel on
vääränlainen.
Yksin ei olekaan mikään
juoniromaani, vaan Nurmen sisäisen maailman kuvaus. Kirjassa mennään
Nurmen nahkoihin, pään sisään ja tunteisiin. Tapahtumat etenevät
kuta kuinkin kronologisesti syntymästä kuolemaan. Siinä välissä
on paljon kisoja, vielä enemmän treenejä ja vähän läheisiä
ihmisiä. Paavo laskee minuutteja ja sekunteja, markkoja ja tilejä.
Hän janoaa menestystä, jota voi mitata kellolla ja taseella,
onnella ei ole niin väliä. Kirjan keskeinen teema kestävyysjuoksun
ohella onkin ihmisen yksinäisyys.
Kun vuoden vierivät, voitot vähenevät
ja tappiot lisääntyvät. Nuori Nurmi, joka saattoi vielä juosta
itselleen menestystä, muuttuu vähitellen katkeraksi mieheksi.
Paavo kohtelee itseään samalla säälimättömyydellä kuin
muitakin. Hän tekee sivu sivulta tilinpitoa elämästään, johon
mahtuu muutama onnenhetkikin. Vaikka Nurmi onkin raadollinen
analysoija, kirjan imu on juuri siinä - sekä kisakuvauksissa.
Elämänsä ehtoopuolella hän ajattelee pärjänneensä seitsemän
vuosikymmentä: ”En minä huonosti pärjännyt. Epäonnistuin.”
Paavo Nurmi (1897–1973) on
historiallinen henkilö, ja Hämäläisen teos pohjautuu tämän
henkilön elämänvaiheisiin. Hämäläinen, joka juoksee itsekin, on
tutustunut romaaninsa päähenkilöön kiitettävästi ja uinut
sitten nahkoihin. Romaani on kuitenkin aina romaani eli fiktiivinen
teos, jonka hahmot ovat fiktiivisiä, vaikka niillä olisikin
todellisuuspohja. Hyvä kirjailija osaa kuitenkin käyttää
mielikuvistustaan ja luoda uskottavan hahmon. Ja sitä Hämäläisen
kirjan päähenkilö on. Mies, joka juoksi huipulla, mutta ei osannut
nauttia voitoistaan. Mies joka vihasi häviämistä. Mies joka eli ja
kuoli yksin.
Kommentit
Lähetä kommentti