Riittävä uni ja junassa nukkumisen taito

Lomalla on aikaa nukkua - jos malttaa.

Kesällä yksi "harrastukseni" oli nukkuminen. Nukuin yöt makoisasti ja aamut pitkään -  ja vielä päiväunetkin monesti. Kun alkoi arki, työt ja aikaiset herätykset, tiesin, että yksi haasteeni on riittävä uni.

Työmatkojeni takia olen opetellut nukkumaan junassa. Jo laiturilla skannaan, mihin vaunuun kannattaa mennä. Ne, jonne tungeksivat pulisevat teinit, eivät ole minun vaunujani. Seurasin kerran yhden tunnetun henkisen "gurun" toimintaa täpötäydessä junassa. Katsoin, kuinka hän reagoi, kun vieressä istui kohtuu äänekäs ja kiroileva porukka.

Mies nousi ja vaihtoi paikkaa.

En voi välttämättä muuttaa maailmaa, mutta voin toimia toisin. Pari viikkoa sitten samassa vaunussa kanssani matkusti ihananoloinen lapsiperhe. Ja äänekäs. Kun oli torkkujeni aika, vaihdoin vaunua. Toimi.

Jos matkustaa julkisilla kulkuvälineillä, ei voi vaatia hiljaisuuden retriittiä. Hyvää käytöstä voi sen sijaan odottaa, mikä tarkoittaa muiden huomioimista. Esimerkiksi Salattujen elämien katsominen tai pelien pelaaminen äänet päällä on aika itsekästä käytöstä. Kun asiasta huomauttaa nätisti, äänet usein vaimenevat.

Polar kuvaa unen yhtenäisyyttä asteikoilla 1-5.

Elokuussa otin käyttööni Polarin sykemittarin unenseurannan. Se kertoo, monelta olen nukahtanut ja monelta herännyt. Se kertoo myös varsinaisen uniajan ja kaikki keskeytykset. Polar kuvaa unen yhtäjaksoisuutta asteikolla 1-5. Mitä katkonaisempi uni, sen pienempi numero, ja päinvastoin. Esimerkiksi 3,5 tarkoittaa melko yhtenäistä unta ja 5 keskeytymätöntä unta.

Suhtaudun tähänkin toimintoon terveellä epäilyksellä. Toisinaan kello kertoo uneni olleen melko katkonaista, vaikka olen nukkunut mielestäni hyvin. Välillä keskeytyksiä on tullut tosi tiheään, joten mietin, tarkoittaako jokainen kyljen kääntäminen muutaman minuutin katkosta. Erään kerran mittari kertoi minun menneen nukkumaan 20.54 ja heränneen 3.56. Katsoin kyllä mielestäni silmät suurellaan Foylen sotaa ennen yhdeksää ja heräsin puoli seitsemältä.

Polarin ohjelman mukaan aikuiselle suositeltava unenmäärä on 7-9 tuntia yössä. Tavoitteeni oli vielä elokuussa kahdeksan tuntia, johon pääsin kerran kuukauden aikana. Pudotin tavoitteeni 7 tuntiin, mutta tiukkaa tekee tämäkin.

Se, mitä mittari ei kerro, ovat päiväunet.

Se, mitä mittari ei kerro, ovat päiväunet. Junatorkut jää huomiotta samoin kuin ennen treenejä vedetyt tirsat. Päiväunet piristävät kummasti, mutta niiden kääntöpuolena on se, että iltakymmeneltä, kun pitäisi olla jo kirjan kanssa sängyssä, minua ei nukuta. Arkisin aamulla pitää silti herätä ennen kuutta. Kierre on valmis.

Pyrin välttämään asioita, jotka heikentävät untani. Esimerkiksi kahvin juominen viiden jälkeen iltapäivällä tietää yleensä sitä, etten meinaa saada unta illalla. Kofeiinin vaikutus uneen on tietenkin yksilöllistä. Olen myös tutustunut erilaisiin rentoutumis- ja meditaatioharjoituksiin. Toisinaan näistä on apua, mutta mikäli käyn yhtään ylikierroksilla tai olen stressaantunut, ei toimi.

Kemiaan en ole vielä turvautunut. Vaikka välillä mieli tekisi.

Unen seuraaminen on kertonut minulle yöstä toiseen sen, että nukun liian vähän. Varsinainen uni jää liian lyhyeksi ja tätä vahvistaa aika usein väsymyksen tunne päivän aikana. Päikkärit houkuttelevat kuin olut alkoholistia.

En toki haaveile mistään 10 tunnin jatkuvista yöunista, mutta kun saisin tuon seitsemänkin täyteen. Viikonloppuisin unet ovat toki toisinaan pitempiä, mutta eivät aina. Ja lomallakin voi nukkua, jos malttaa. Mutta olen ymmärtänyt, ettei varastoon voi nukkua, vaan pikemminkin ihminen nukkuu univajeitaan pois.

Olen myös miettinyt sitä, että ehkä on vain jollakin tavalla hyväksyttävä se, että nukkuu vähemmän. Ja ettei nukkuminen ole ihmisen elämäntehtävä. Mutta paljon liikkuvana ihmisenä unen palauttava vaikutus jää pienemmäksi, mikä on huomioitava mm. treenejä suunnitellessa. Aina ei pysty, vaikka haluaisikin.

Nukkuminen ei ole

 ihmisen elämäntehtävä.

Olen niin ikään pohtinut nukahtamislääkkeitä, mutta jotenkin haluaisin ratkaista tämän asian ilman kemiaa. Koska enemmän tai vähemmän kyse voi olla elämänhallinnallisista jutuista, kuten tietokoneen sammuttamisesta tarpeeksi aikaisin illalla.

Niin - ehkä minun pitää muuttaa jälleen toimintaani ja alkaa todella arvostaa unta. Laittaa somettelulle, iltalenkeille ja pyykinpesulle aikaraja. Ja olla stressaantumatta, vaikka nukkuisinkin yhden yön vähän huonommin.

Bonne nuit!