Keskity ja käytä päätäsi!

Kylmän veden sanotaan palauttavan lihaksia. Kuva Vierumäen rantasaunalta.

Treenatessa on välillä hyvä pysähtyä miettimään, miksi minä treenaan ja miten. Onko minulla jotain selkeitä tavoitteita vai tykkäänkö vain itse harjoittelusta. Rytmitänkö jotenkin treenaamistani vai vedänkö fiilispohjalta. Olenko kunnianhimoinen kilpakuntoilija vai nautintokäyttäjä – vai molempia, tai jotain muuta. Olivatpa vastaukset mitä tahansa, omaa harjoittelua kannattaa välillä tarkastella luupin läpi.

Kun kalenteriin on ripoteltu kivasti viikonvaihteen treenit ja kun sitten iskee joku pöpö, suunnitelmat menevät uusiksi. Ja niiden on hyväkin mennä. Terveydellä ei treenata!

Mutta ilman mitään sairastelujakin kannattaa välillä laittaa ruksit kalenterissa olevien treenisuunnitelmien päälle tai muuttaa niitä. Olin lähdössä Helsingin Juoksijoiden juoksuleirille viikonlopuksi Vierumäelle ja olin vetänyt mm. mäessä ja salilla reidet todella tukkoon. Keventelin alkuviikon, mutta kun torstai-illan treeneissä olisi ollut tarjolla mäkivetoja, skippasin suosiolla. Olin juuri saanut jalat toimimaan, joten mäkivetojen vetäminen ennen viikonlopun leiriä olisi todennäköisesti ollut jostakin viikonlopun treenistä pois. Miksi lähtisin juoksuleirille jo valmiiksi raskailla jaloilla.

Kun sitten lauantaina vedin määräintervalleja Vierumäen sisäradalla, kiittelin itseäni. Keveillä jaloilla juoksu oli suorastaan nautintoa. Sunnuntain puolipitkällä lenkillä, mäkisellä ja lumisella Ilves-reitillä jalat toimivat myös ylämäkiosuuksilla. Ei tarvinnut sen suuremmin himmailla. (On minulla kokemusta siitäkin, kun olen lähtenyt liian kovalla kuormalla juoksuleirille ja sitten olen itkua tuhertanut, kun treeni ei suju.)

Ilves-reitillä. Kuvat: Lilli Grönroos.

Yhtenä teemana leirillämme oli voiman lajit ja voimaharjoittelun yhdistäminen juoksemiseen. Tähän ei ole tietenkään olemassakaan mitään yhtä oikeaa vastausta ja on äärimmäisen tärkeää huomioida yksilöllisyys. Se, mikä toimii kuitenkin kaikille yhtenä olennaisena neuvona, on keskittyminen. Keskity siihen, mitä teet. Olit sitten nostamassa puntteja salilla tai vetämässä vetoja radalla. Mieti, mikä on minkäkin treenin tarkoitus, keskity siihen ja tee se ohjeiden mukaan.

Kun teimme esimerkiksi määräintervalleja sisäradalla, olennaista oli pitää vauhdit tarpeeksi maltillisina. Jokainen treeni on kilpailu -asenteen voi unohtaa siinä vaiheessa, kun haluaa harjoitella fiksusti. Kun esimerkiksi mäestä haetaan voimaa, vetoja ei tehdä samalla tavalla kuin maksimaalisissa hapenottovedoissa. Ja se, mihin kohtaa mäkeä kaveri päätyy, pitäisi olla täysin yhdentekevää.

Ymmärrän ihan hyvin ihmisiä, jotka tykkäävät vain treenata ilman mitään sen suurempia maaleja. Tavoitteet toimivat itselläni paitsi motivoijina myös treeniviikkojen ja -vuoden rytmittäjinä. Ei ole mitään järkeä vetää viikosta toiseen samanlaista settiä samanlaisilla vauhdeilla – jos haluaa kehittyä tai jos on kiinnostunut siitä, että palautumiselle ja levolle jää tarpeeksi tilaa.

Aina toisinaan törmään myös sellaisiin asenteisiin, ettei esimerkiksi juoksemiseen tarvita mitään älyllistä kapasiteettia. Tottahan se on, että kuka tahansa meistä voi laittaa tossua toisen eteen melko hyvin tuloksin ilman Mensan jäsenyyttä. Mutta. Pitkässä juoksussa, jos haluat minimoida vammojen määrän ja maksimoida kunnollisen palautumisen tai haluat kehittyä esimerkiksi juoksijana, tarvitaan älyä.

Treenin jälkeen olisi hyvä päästä mahdollisimman pian ruokapöytään.

Treeniviikot ja rytmitys pitää suunnitella huolella, samoin se, missä kohtaa viikkoa tehdään esimerkiksi voimaharjoittelua. Lihasten kuormituksen lisäksi on huomioitava mm. hermoston kuormitus. Lisäksi omaa oloa on hyvä osata kuunnella ja pukea se järjelliseen sanalliseen muotoon. Treenien analysointi tarvitsee muutakin kuin ison hauiksen.

Joten älkää kukaan enää tulko sanomaan minulle, ettei juoksemiseen tarvita älyä!

Yksi makaaberi esimerkki älyn ja huippu-urheilun yhdistämisestä tulee pyöräilymaailmasta. Tyler Hamilton on kertonut muun muassa sellaisesta metodista, jossa kovan pyörätreenin jälkeen urheilijoille annettiin unilääkettä. Unen aikana rasva-aineenvaihdunta vielä jatkoi toimintaansa – tällä pyrittiin siihen, että kilot tippuvat, koska pitkillä ylämäkiosuuksilla pyöräilijän painolla on suuri merkitys. Voitte vain kuvitella, millaisin keinoin varmistettiin palautuminen.

Ei varmaan tarvitse kirjoittaa, että älkää kokeilko!

Sen sijaan suosittelen hyvin suunniteltuja treeniviikkoja ja -vuosia lajista riippumatta! Jos tuntuu sille, että tässä saattaisi tarvita apua, kannattaa kääntyä hyvän valmentajan tai seuran puoleen. (Tekisi mieli mainostaa, mutta enhän sitä tee – ainakaan suoraan.)