Viisi suomalaista leffaa viikossa

Le Havren satamakaupunki sijaitsee Normandiassa, Ranskassa. Kuva: Philippe Alés, Wikimedia.

1. Le Havre

Aki Kaurismäen Le Havrea voisi pelkästään kuunnella. Ranskan kieli sorisee kauniisti ja Kaurismäen luottonäyttelijöiden Kati Outisen (Arletty) ja Elina Salon (Claire) aksentit tuovat elokuvaan oman rosonsa. Le Havren kantavia teemoja ovat inhimillisyys, välittäminen ja oikeudenmukaisuus, jota pääosassa oleva kengänkiillottaja Marcel Marx (André Wilms) toteuttaa välittämättä lain pykälistä.

Elokuva käsittelee muun muassa pakolaisia, jotka haaveilevat paremmasta elämästä Euroopassa. Marcel pitää huolta ja piilottaa nuoren pakolaispojan Idrissan (Blondin Miguel) ja järjestää tälle paremman elämän eväät. Myös komisario Monet`lla (Jean Pierre Darroussin) on inhimillinen ote työhönsä.

Le Havre on ranskalainen satamakaupunki, jossa myös elokuva on kuvattu. Ranskalainen elämäntyyli on leffassa läsnä patonkeineen ja viineineen - ja tietenkin poltetaan paljon tupakkaa. Kaurismäkeläinen kiireettömyys, tarkkuus ja kantaaottavuus ovat osa tätäkin teosta.

2. Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu

En kovin usein  katso ns. lastenelokuvia. Olosuhteiden pakosta törmäsin kaksikkoon Tatu ja Patu, joita valkokankaalla esittävät Antti Holma (Tatu) ja Riku Niemi (Patu). Kyseisessä elokuvassa kaksikko matkustaa Helsinkiin, jossa tarkoitus on tavata tyttö nimeltä Veera (Eedit Patrakka). Tatulle ja Patulle joulu on vieras juttu, samoin Helsinki. Siinähän onkin komedialle kunnon ainekset.

Hyvät ainekset ei kuitenkaan riitä, jos mikään muu ei toimi. Tässä tapauksessa toimii. Aino Havukaisen käsikirjoitus on hauska ja hoksaava, ja siinä on sopivasti koukkuja myös aikuiselle. Niemen ja Holman lisäksi hommansa hoitavat karismaattisesti Marttina Sulevi Peltola, Mirkkuna Mari Lehtonen ja Liisana Pirjo Lonka.

Hyvän lastenlaulun tai -elokuvan tunnistaa siitä, että se toimii myös aikuiselle. Olen itse toisinaan melkoinen multitaskaaja, jonka muut hommat keskeytyvät tuon tuosta, kun Tatu ja Patu laittavat jouluperinteet uusiksi. Kanelia kainaloon!

3. Keisarikunta

Pekka Mandartin elokuva Keisarikunta on ylistys musiikille, ystävyydelle, hauskanpidolle ja suomalaiselle kesälle. Elokuva kertoo 1950-luvun Kotkassa ja nuorista miehistä, jotka alkavat pyörittää musiikkiravintolaa.

Näyttelikaarti on huolella valittu: mm. Mikko Leppilampi, Niko Saarela, Mikko Nousiainen, Maria Ylipää, Tuomas Uusitalo. Muusikkoina paremmin tunnetut Emma Salokoski ja Olavi Uusivirta saavat myös omat roolinsa. Elokuvasta välittyy sellainen fiilis, että tekijöillä on oikeasti ollut kivaa kuvauksissa, mikä tuo oman aidon tunnelmansa leffaan.

Vaikka Keisarikunta ei olekaan mikään juonijännäri, kannattaa se katsoa lopputeksteihin saakka. Ihan pienoinen tarinallinen yllätys on loppukohtauksessa. Kaikki ei ole aina sitä, miltä saadaan näyttämään.

4. Virginie

Albert Edelfeltin ja hänen mallinsa Virginien intohimoista suhdetta kuvaava elokuva pohjautuu taidehistorijoitsija Anna Kortelaisen samannimiseen teokseen. Elokuvan parasta antia onkin tämän Virginieksi kutsutun salaperäisen mallin ja muusan elämänvaiheiden kartoittaminen. 

Elokuvassa on kaksi aikatasoa, 1880-luku ja nykyaika. Helsingissä asuva taidehistorioitsija Laura (Sanna Hyvärinen) kiinnostuu Virginien elämästä niin, että väitöskirja ja oma ihmissuhde jäävät sivurooleihin. Edelfeltin, Virginien ja heidän aikalaistensa elämää kuvataan boheemissa Pariisissa, josta monet suomalaistaiteilijat hakivat oppia ja näyttelykokemusta sekä loivat kansainvälistä uraa.

Elokuvassa on hyvät ainekset, mutta siitä jää vaisu ja vähän ankea fiilis. Johannes Korpijaakon Edelfelt on lipevä, itsekäs ja omaa uraansa ajatteleva taiteilija, jota tuntuu pääasiassa kiinnostavan seksi. Kun mallista on otettu kaikki ilo irti, hän saa mennä menojaan. Annika Poijärven Virginie ei onneksi suostu miksikään uhriksi, vaikka välillä ote meinaakin lipsua.

5. MC Helper 3

MC Helper 3 on huonoin elokuva, minkä olen kursorisesti katsonut viime aikoina. En taida olla varsinaista kohderyhmääkään. Mopokerhoista kertovassa pätkässä nuoret aikuiset hölmöilevät oikein urakalla kaksipyöräisten selässä. Kun soppaan sotketaan naivi ja kliseinen rakkaustarina, keitos on juuri niin mauton kuin olettaa saattaa.

Elokuvan takana on sketsiryhmä Biisonimafia, joka on paremmin tunnettu Youtubessa julkaisemistaan sketsivideoistaan. Näyttelijäkaartikaan ei ole maan tunnetuinta (mikä ei välttämättä suinkaan ole huono asia). Naispääroolin tekeekin ex-missi Viivi Pumpanen. Hänen vahvuutensa ovat kyllä jossakin muualla kuin valkokankaalla.

Mutta ei niin paljon kuraa, ettei jotain hyvääkin. Suomalainen järvimaisema antaa hyvät kulissit mopojen pärinälle. Jos tykkää stunttimeiningistä, bensankatkusta ja mopoista, elokuva saattaa jopa tarjota jotakin.