keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Jokaisella on omat haasteensa


Tofussa on rautaa.


Tammikuu on varmasti kuukausista se, jolloin eniten aloitetaan kaikkea. Tämä saattaa johtua siitä, että ensin uutena vuotena on luvattu kaikenlaista. Myös vanhan vuoden "synnit" ja joulunajan rötväilyt ovat tuoreessa muistissa. Uusi vuosi, uudet tavat!

Vegaanihaaste on jo muutaman vuoden startannut tammikuussa. Minusta se on hyvä haaste. Se on sitä ympäristön kannalta ja se on sitä esimerkiksi terveellisemmän ruokavalion kannalta. Kasvisten järkevä lisääminen ruokavalioon ei ole tietääkseni huonontanut vielä kenenkään terveyttä.

Täysin eri juttu on kuitenkin alkaa noudaa täysin vegaanista ruokavaliota, jossa ei ole lainkaan eläinperäisiä tuotteita. Duodecimin Terveyskirjaston nettisivuilla asia sanotaan ytimekkäästi: "vegaaniruokavalioon siirtyminen vaatii tietoa ja taitoa". Sivulla todetaan myös, että hyvin koostettu vegaaniruokavalio yhdistettynä riittävien ja säännöllisten ravintolisien käyttöön on terveellinen ja turvallinen valinta. (www.terveyskirjasto.fi)

Jätin teollisesti tuotetun lihansyönnin ruokavaliostani lähes kokonaan syksyllä 2010. Luin tuolloin Antti Nylénin kirjan "Vihan ja katkeruuden esseet". Tuo teos viimeisteli päätökseni, vaikka minusta ei tullutkaan täysin vegaania. Välillä saatoin puoli vahingossa vetää lihaseljankaa ja jätin ruokavaliooni kalan ja äyriäiset. Hilpeät heipat sanoin kuitenkin kanalle, naudalle ja possulle - eikä ole ollut ikävä.

Samoihin aikoihin aloitin kestävyysjuoksun - harrastusmielessä. Kilometrimäärät ovat vuosien saatossa kasvaneet, ja jopa tuplaantuneet vuodesta 2016 alkaen. Ja nyt pääsen oikeastaan siihen, mikä tekee niin hyvästä vegaanihaasteesta omalla kohdallani ongelmallisen: rauta.

Kestävyysjuoksu kuluttaa rautaa, sitä poistuu elimistöstä mm. hikoilemalla ja askelhemolyysissä (punasoluja tuhoutuu kantapään alueella iskutuksen vuoksi). Lisäksi paljon treenaavilla ihmisillä on lähes jatkuvasti pieni tulehdustila päällä, mikä heikentää raudan imeytymistä. Lyhyt kuukautiskierto ei mitenkään edesauta tilannettani.

Kasvikunnan tuotteissa on toki rautaa, ja sitä saa myös tabletteina apteekista. Vuodesta 2010 olen syönyt säännöllisesti rautaa, jopa 100 mg päivässä. Mutta en ole ollut niin tarkka, onko maitotuotteiden, kahvin tai teen nauttimisesta kulunut tarpeeksi aikaa, enkä ole aina muistanut höystää tabua C-vitamiinilla. Niin tai näin, olen kuluttanut omat rautavarastoni lähes tyhjiin.


Kahvi ja maitotuotteet heikentävät raudan imeytymistä.


Niin mielelläni kuin olisinkin täysin vegaani, näyttää tammikuun haasteeni olevan jotakin aivan muuta. Olen lisännyt ruokavaliooni lihaa: nautaa, lammasta, possua. Liha maistuu pahalta, ja eettistä minua suoraan sanottuna vituttaa raakasti. Niin mielelläni kuin pelastaisinkin omalta osaltani maailmaa, kiillottaisin sädekehääni ja jeesustelisin, kehoni on eri mieltä. Se huutaa RAUTAA!

Suositusten mukaan aikuisen naisen pitäisi saada rautaa 15 mg vuorokaudessa. Kun tässä päivänä ja eräänä olen laskenut ruokani sisältämää rautamäärää, en läheskään joka päivä saa 15 mg täyteen. Niinä päivinä, kun olen syönyt lihaa, tavoite on ollut helpompi saavuttaa. Lisäksi lihasta ja sisäelimistä saatava rauta on ns. hemirautaa, joka imeytyy paremmin kuin kasviksissa oleva rauta. Ja vaikka söisinkin rautapitoista ruokaa, raudasta imeytyy elimistöön vain osa. Lisäksi kestävyysjuoksuharrastuksen takia rautaa pitäisi saada vielä enmmän kuin 15 mg vuorokaudessa - koska kulutus on kovaa.

Joku voisi nyt sitten kyseenalaistaa, eikö voisi sitten vaikka juosta vähemmän ja näin kuluttaa rautaa vähemmän. Voisi. Mutta en usko henkilökohtaisiin uhrauksiin. Pikemminkin astun sille jo Aristoteleen viitoittamalle tielle, jossa suositaan kohtuutta.

Vegaanihaasteesta on pitkä ja seikkaperäinen juttu Tervettä skeptisyyttä sivulla: http://www.tervettaskeptisyytta.net/tunteeton vegaani. Luin itse jutun hieman kursorisesti, mutta armollinen ja hyvä lähestymistapa kiteytyy jutun lopussa: "Kuten muutaman kerran olen jo todennut: kannattaa pyrkiä kohti tasapainoista vegaaniruokavaliota, jossa on eläinperäisiä tuotteita täydentämässä vain siltä osin, kun sen noudattamisen mielekkyyden kannalta on tarpeen".

Tässä on nyt minun haasteeni - sädekehä on nyt huomattavasti himmeämpi, mutta väsyneenä ja lähes aneemisena minä en ainakaan pelasta palastakaan tästä maailmasta!



Naudanlihahampurilainen - oma haasteeni liittyy lihansyömiseen.








2 kommenttia:

  1. Vaikeita valintoja, mutta aivan varmasti tuiki tärkeitä, jotta saat rautavarastosi taas tasapainoon. Eräs vegaaniystäväni, jolla on sama ongelma, totesi mulle just viikonloppuna: "Syön vaikka maksaa viikottain, jos saan sillä itseni taas elävien kirjoihin."

    Kiitos siitä, että olet tuonut varastoraudan puutteeseen liittyviä asioita esiin niin blogissasi ja somessa muutenkin. Se on saanut varmasti monet muutkin kuin vain itseni herkäksi asian suhteen.

    VastaaPoista
  2. Mä olen kuukausien, jopa vuosien saatossa sopeutunut elämään ns. raudanpuutteisena - toki tietämättä sitä. Jos en harrastaisi juoksua, en välttämättä vieläkään olisi herännyt tähän asiaan, ja saattaisi toki varastorautanikin olla eri lukemilla. Niin tai näin, valintoja on tehtävä, kaikenlaisia. Mä olen aina ollut huono uhrautumaan, enkä tee sitä tässäkään asiassa. Fiksuja, eettisiä valintoja voin tehdä edelleenkin, esim. suosimalla riistaa tai lihatuotteita, joiden tuottaminen aiheuttaa mahdollisimman vähän kärsimystä eläimille. Helppoa toki tämäkään ei ole, mutta aina voi yrittää.

    VastaaPoista

"Maasto on raastoa!"

Peltopätkällä SAUL:in SM-maastojuoksukisassa Janakkalassa. Ilmoittauduin mukaan SAUL:in eli Suomen Aikuisurheiluliiton SM-maastojuok...