Kevyt viikko Kanarialla

Hiekka hiljentää vauhtia ja mieli lepää.

Aika usein talvilomaviikkoni on treenipainotteinen. Tänä vuonna päätin jo helmikuun alussa, että vietän lomaviikkoni toisin. Olimme varanneet siskoni ja tämän tyttären kanssa matkan Kanarialle, Fuerteventuraan, ja ajattelin, että reissussa ykkösenä ei ole juoksu, vaan muut jutut.

Tämä päätös ei tietenkään tarkoita juoksemattomuutta, vaan kolmen kohtalaisen kovan treeniviikon jälkeen pidän kevyen viikon, jolloin en laske kilsoja enkä tee varsinaisia tehotreenejä. Muutama juoksuorientoitunut ihminen toki ihmetteli, kun lähden etelän lämpöön ja sortsisäähän, miksen priorisoi harjoittelua.

Joskus on vaan hyvä tehdä toisin. Ottaa uusi näkökulma. Vaikka olenkin vain kohtuullisen kunnianhimoinen kilpakuntoilija, juoksu lohkaisee arjestani yllättävän ison siivun. Varsinkin silloin, kun treeni ei suju, tulee mietittyä, miksi käytän juoksuun niin paljon aikaa - vastaukset vaihtelevat viikosta ja vuodenajasta riippuen.

Matkustuspäivä menikin ilman ajatustakaan treenaamisesta. Lento kesti hieman yli kuusi tuntia ja oli jo alkuilta, kun olimme kohteessamme Corralejon kalastajakylässä (pikku kaupungissa), joka elää turismilla. Sovimme illalla, ettemme laita kelloa soimaan, onhan sentään loma!

Rannalla.

Corralejossa kello on pari tuntia vähemmän kuin Suomessa. Tämä tarkoittikin sitä, että ennen kuin aurinko nousi, olimme hereillä. Aamun jo hieman valjetessa minä kiskoin juoksukamat päälle ja lähdin etsimään lenkkireittiä, kun muut jäivät syömään aamupalaa.

Olin katsonut kartasta suunnilleen, minne lähden. Vaikka juoksin alussa pääkatua, se oli rauhallinen, vain muutama turisti tuli vastaan ja paikalliset aloittelivat hiljalleen työpäiväänsä. Suuntasin talvikaudella kiinni olevan vesipuiston ohi kohti kuuluisia dyynejä.

Taivaalle nouseva aurinko ja palmujen siluetit saivat Pohjolan naisen melkein haukkomaan henkeä. Lisäksi löysin lähes täydellisen "juoksubaanan", joka vietti alaviistoon suoraan merelle päin. Lepopäivä oli tehnyt tehtävänsä, keho oli kevyt, samoin kesävaatteet, ja kun ensimmäinen juoksija tuli vastaan, tervehdimme hyväntuulisesti toisiamme - kuin vanhat bussikuskit.

"Juoksubaanalla"!

En muista, milloin juoksu on ollut niin suurta nautintoa kuin tuolla aamulenkillä. Hotellille palatessani koukkasin vielä vanhan kaupungin suuntaan, löysi pienen hiekkarannan ja ravintoloita, joita päätin ehdottaa lounaspaikaksi. Täynnä energiaa palasin huoneistoomme, jossa sisareni odottikin jo lenkkarit jalassa. Vuoronvaihto.

Melkein alkoi jo kaduttaa päätös viettää Kanarialla kevyt treeniviikko. Mutta tässä vaiheessa suunnitelmaa ei enää kannattaisi muuttaa, alla olivat kovat viikot. Päätin kuitenkin panostaa toiseen loma-aamuun, laittaa kellon soimaan ja lähteä heti aamusta tekemään "baanalle" PK2/VK1-treenin (noin 35 min.), jossa ensin juostaan peruskuntoalueella niin, että syke pysyy hieman alle aerobisen kynnyksen ja lopussa syke nostetaan kynnyksen yli vauhtikestävyysalueelle.

Suunnittelin toiselle lomapäivälle jo salitreeniäkin, mutta illalla viinilasillisen äärellä asiaa syvemmin pohdittuani ja sisareni kanssa tuumailtuani päätin, että aamu on treeniaikaa ja loppupäivä tehdään muuta - kahdesti päivässä ei harjoitella, etenkään kevyellä viikolla!

Marjaisa iltajuoma.

Tiistaiaamuna heräsin puoli seitsemältä, tein mikropuuron ja keitin kahvin. Puoli kahdeksalta olin ulkona ja verkkasin kohti "juoksubaanaani". Tiistai on myös markkinapäivä Corralejossa ja afrikkalaiset kauppiaat pystyttivät myyntikojujaan läheisellä aukiolla.

Lämmittelin kaksi ja puoli kilometriä, minkä jälkeen nostin sykkeen maltillisesti PK2-alueelle. Juoksu kulki alusta asti aivan järjettömän hyvin. Aamu oli pilvinen, hieman tuulinen ja muutaman pienen pisarankin taivas heitti - olosuhteet olivat lähes optimaaliset treenilleni.

Kun juoksu sujuu, se on nautintoa! Tämä on yksi syy siihen, miksi lenkkarini eivät vieläkään ole naulakossa tai nuotiossa. Tänään se sujui. Jouduin välillä jopa himmaamaan vauhtia, ettei treeni lipsahda liian varhain vauhtikestävyyden puolelle.

On aika mieletöntä lopettaa treeni silloin, kun menohaluja vielä olisi, olo on voimakas ja on sellainen tunne, että voisi jatkaa juoksemista loputtomiin. Pysyin kuitenkin suunnitelmissani. Treenin keskisyke jäi nelisen pykälää alle aerobisen kynnykseni ja vauhti oli jotain sellaista, että epäilin mittarini menneen rikki. Todellinen syy taitaa kuitenkin olla se, että olen (ehkä) vihdoin saanut elimistöni "rauta-arvot" kuntoon, mikä tarkoittanee sitä, että treeni tarttuu ja myös palautuminen on nopeampaa. Niin tai näin, fiilis oli aivan mieletön!

Mikäpä näissä maisemissa juostessa. Taustalla tulivuoren kraateri, joita vulkaaniselta saarelta löytyy.

Verkkasin vielä kolmisen kilometriä, etsin kaupasta palautusjuomaa, ja kun en sitä löytänyt, tyydyin jonkinlaiseen kylmään maitokahviin. Venyttelin huolella hotellilla, söin toisen aamupalan ja myöhemmin kahlailin vielä kylmässä vedessä uima-altaalla - veden palauttava voima on ihmeellinen.

Sisareni kävi juoksemassa vastaavan treenin, mutta aurinko oli ehtinyt nousta ja porotti lämpimästi. Hänen harjoitteluolosuhteensa olivat huomattavasti helteisemmät kuin minun. Juttelimmekin jälkiviisaasti, että sisareni olisi kannattanut jättää treeni seuraavaan aamuun, jolloin sen olisi voinut tehdä aikaisemmin ja viileämmässä säässä. Kun etelässä harjoittelee, aikatauluttaminen onkin tärkeää - etenkin, jos tekee VK-alueen treenejä.

Graffitit ja VK-alueen treenit - molemmat vaativat asennetta!

Keskiviikkona taivas repeili jo aamusta lupaavasti. Edellinen iltapäivä oli ollut melko pilvinen, joten tänään keskittyisimme aurinkoon - mutta sitä ennen aamutreeni. Lähdin puoli kasin jälkeen kevyelle verkalle. Tällä kertaa juoksin kohti kylän pohjoiskärkeä, jossa pitäisi olla hiekkatietä.

Olin liikkeellä samaan aikaan kuin paikalliset lapset ja nuoret, jotka menivät kouluun. Kuka jalan, kuka pöyrällä. Muutama tuotiin autolla läheiselle parkkipaikalle. Juoksin opinahjon ohi kohti kahta tuuliturbiinia, jotka toimivat maamerkkinä saaren kärjessä.

Löysin hiekkatien ja kartan, jonka mukaan tietä pääsisi etenemään lähemmäs kymmenen kilometriä (en muista tarkkaa kilometrimäärää), reittiä suositeltiin etenkin pyöräilijöille. Juoksijan kannalta tie oli yllättävän epätasainen ja sillä pyöri paljon irtokiveä, kerran meinasin jopa pyöräyttää nilkkani. Koska olin vain lyhyellä aamulenkillä, käännyin melko pian takaisin. Leveärenkainen maastopyörä olisi ollut suositeltavin kulkuväline ainakin tien alkupätkällä.

Vihreää mehua aamupalalla.

Reilun neljän kilsan lenkin jälkeen palasin hotellille, jossa söin aamupalan. Sisareni lähti jo kohti kuntosalia, joka sijaitsee melko lähellä hotelliamme. Minä ja sisarentyttäreni käveltäisiin perässä. Tähän saakka suunnitelma toimikin hyvin. Kun lähdimme kohti salia, osasinkin suunnistaa harvinaisen huonosti puhelimeen ladatun matkanjärjestäjän sovelluksen avulla, katujen nimiä ei näkynyt ja "pallo", jonka piti kuvata meitä, liikkui kartalla aivan väärään suuntaan (onneksi en ole menossa Venlojen viestiin tänä vuonna...).

Paperikartta on paras!

Pari kertaa kysyimme tietä ja niiden neuvojen avulla pääsimmekin salille. Sitä ennen olin kuitenkin kironnut sovelluksen alimpaan tuliseen pätsiin, jonka tiedän. Matkantekomme oli kestänyt sen verran kauan, että sisareni treeni oli muutamaa lankkua vaille valmis - odotimme hetken ulkona auringossa ja minä yritin kuroa hermojani kasaan. Pian pääsinkin tekemään oman yläkroppapainotteisin maksimivoimatreenin. Skippasin kuitenkin treenin lopussa olevat hyppynaruhypyt ja ylimääräiset vatsalihasliikkeet, koska sää oli aivan liian kaunis sisällä olemiseen.

Juoksin takaisin hotellille, lyhyempää reittiä matkaa oli vain 1,5 kilsaa. Loppupäivä menikin altaalla, jonka kylmä vesi helli väsyneitä lihaksia. Aurinkoannos oli ehkä yhdelle päivällä turhan iso, sillä pienistä siestaunista huolimatta menin nukkumaan jo yhdeksän jälkeen. Muutaman tunnin päästä heräsin juomaan ja ottamaan särkylääkkeen. Torstaina huolehtisin paremmin vedenjuomisesta, suolansaamisesta sekä suojaisin pääni.

Uima-altaan vettä ei lämmitetä, joten se on kylmää - vesi palauttaa lihaksia hyvin treenin jälkeen.

Torstaina lähdimme kaikki kolme ennen kahdeksaa liikkeelle. Suuntasimme kohti Corralejon kuuluisia dyynejä, jonne oli meidän hotellilta matkaa noin kolme kilometriä. Vuorottelimme juoksua ja kävelyä, eli toinen aikuisista käveli lapsen kanssa ja toinen juoksi. Otimme reppuun mukaan vettä ja evästä sekä lapselle sandaalit.

"Run-walk-yhdistelmätreenistä" juoksukilsoja kertyi itselleni noin kahdeksan, kävelykilsoja en laskenut. Vaikka siskontyttäreni jaksoikin kävellä todella hyvin ja monta kilsaa, paluumatkan siskoni ja hän taittoivat taksilla, ettei lapsi ole ihan näännyksissä hotellille päästyämme. Loppupäivän olimmekin altaalla, ja uin itsekin peräti kaksi kertaa - en ole mikään vesipeto ja altaan vettä ei lämmitetä, joten suoritus vastasi melkein avantoon menoa.

Dyyneillä yhdessä.

Perjantaina sisareni lähti juosten salille - teimme taas vuoronvaihdon, kun hän palasi. Juoksin noin 1,5, kilometriä alkuverkaksi ja salilla tein jalkapainotteisen maksimivoimatreenin. Lintsasin jälleen ylimääräiset hyppynaruhypyt, etsin lyhyemmän reitin hotellille ja painuin uima-altaalle. Onhan sentään kevyt viikko!

Kuten arvata saattaa, myöskään lauantaina en pitänyt lepopäivää. Nukuin jostain syystä lyhyet yöunet ja olin jo neljän jälkeen aamuyöstä hereillä. Luin kirjaa siihen saakka, että viitsin nousta ylös aamupalalle. Puoli kahdeksalta lähdin puolipitkikselleni.

Kävin ensi tarkistamassa, mille näyttäisi reitti läheiselle tulivuoren kraaterille, mutta maisemat olivat sen verran karuja, että ranta houkutteli enemmän. En yleensä juokse pitkiä pätkiä rannalla, sillä kaltevalla alustalla saan vain polveni kipeäksi. Corralejon rannalla kulki kuitenkin mukava hiekkapohjainen kävelytie, jota pitkin oli hyvä juosta.

Lohi-katkarapu-pasta perjantai-iltana. Ehdin aloittaa ennen kuvausta!

Oma juoksuaskeleeni on kauniisti sanottuna taloudellinen ja rehellisesti sanottuna matala. Muutaman kerran olen meinannut kompastua koholla olevaan katukiveen tälläkin reissulla.  Rantareitillä en onnistunut enää välttämään kaatumista, vaan vedin lipat ja rojahdin suoraan kuivaan pensaaseen - sen verran Jupiterin lempilapsella oli onnea matkassa, etten sentään kaatunut kaktukseen.

Rantareitillä näin surffareiden valmistautuvan omaan urakkaansa. Hiekkapätkältä jatkoin "juoksubaanalleni", jota oli jälleen kerran ihana luukuttaa menemään. Vauditkin kasvoivat, mutta kun syke pysyi vahvasti PK-alueella, annoin palaa. Kaikkinensa kilsoja kertyi lähes 16. Palasin kaupan kautta hotellille, suihkuun ja uima-altaalle. Jälleen kerran ihmettelin, miten hyvin juoksu kulki - tällaista en ole kokenut aikoihin!

Kevyt viikko -sanaparista tuli pieni vitsi - en millään malttanut pitää lepopäiviä, kun olosuhteet olivat niin erinomaiset. Toista tehotreeniä en viikolla kuitenkaan tehnyt ja pitkän lenkin sijasta tein puolipitkän. Minkäänlaista arjen kuormaa viikko ei tietenkään sisältänyt, eikä kilometrimääräkään hurja ollut (sunnuntaihin mennessä noin 54 km). Suunnittelin sunnuntaiaamuksi kevyttä lenkkiä, koska sen jälkeen juostaisiin taas talvisimmissa olosuhteissa - onneksi kevät ja kesä ovat kohta myös Suomessa.

Corralejo hellii juoksijaa

- Hyvät treeniolosuhteet, myös VK-alueen harjoituksille.

- Loistavaa ruokaa, erinomaisia viinejä.

- Shoppailla voi muutakin kuin urkkavaatteita.

- Jos suunnittelet aktiivista viikkoa, varaa mukaan useammat treenikamat.

- Proteiinipatukoita kannattaa ottaa mukaan Suomesta.

- Muista suojakertoimet ja vesi myös treenatessa.

Lepoakin tarvitaan!