Vinkkejä viimeisille viikoille ennen maratonia - älä unohda psyykettä!

Hyvä valmistautuminen maratonille auttaa myös tavoitteen saavuttamisessa. Kuva: MarathonFoto.

Pariisin maratoniin on reilu viikko. Olen keventänyt treeniä, sillä työ on jo tehty. Nyt pidän itseni lähinnä liikkeessä ja juoksen sen verran, ettei mikään pöpö iske. Viimeisellä viikolla ennen kisaa teen vielä muiden kevyiden juoksujen lisäksi yhden spesiaalitreenin, jossa haen kisavauhtia. Muuten keskityn lähinnä tankkaamaan ja lepäämään.

Olen aika kova jännittämään, joten viimeinen viikko ennen kisaa on hermojaraastavaa aikaa. Juuri siksi käytän kaikki keinot, joilla voin etukäteen helpottaa jännitystäni ennen kisaa ja sen aikana.

Listasin muutaman vinkin:

1. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. No, tämä ei ihan pidä paikkaansa maratonilla, jonka fyysistä ja psyykkistä vaativuutta on turha aliarvioida. Vaikka kuinka suunnittelisi, jos ei ole treenannut riittävästi, tavoitekin jää usein haaveeksi. Huolellinen suunnittelu helpottaa kuitenkin esimerkiksi kisa-aamua. Reitin voi käydä etukäteen läpi, miettiä mahdollisia tuulisia tai muuten haastavia kohtia sekä omaa vahdinjakoa. Hyvissä ajoin kannattaa miettiä myös kisavaatteet ja tankkaus kisan aikana. Kannattaa laskea, kuinka monta geelipussia tms. tarvitsee mukaan ja missä ne kantaa. Lisäksi on hyvä miettiä, tarvitseeko sadeviitan tai jotain lämmintä vaatetta lähtöön.

2. Maratontesti. Käyn yleensä noin kuukausi ennen kisaa maratontestissä, joka antaa hyvät speksit kisavauhdille. Testin tulosten perusteella tiedän, mikä on reipas vauhtini, jolla voin optimaalisissa olosuhteissa juosta maratonin. Testistä saan myös maratonsykkeeni, joka on ehkä vielä tärkeämpi työkalu. Kun juoksin ennätykseni viime syksynä Frankfurtissa, juoksemista helpotti maratonsyke, jota kunnioitin, eli en ylittänyt sitä kuin tilapäisesti ja loppukilsoilla. Testistä saamani maratonennuste meni lähes yksiin tulokseni kanssa. Lue lisää: https://tmipasipaallysaho.wordpress.com/kuntotestit/

3. Kisavaatteet. Käytän maratonilla aina vanhoja juoksuvaatteita. Vain pakosta laitan päälleni jotakin sellaista, mitä en ole aikaisemmin käyttänyt. Sitä, hankaako kisatopin hihansuut, ei kannata testata maratonilla. Lenkkarit eivät kuitenkaan saa olla liian juostut. Hankin viimeistään kuukautta ennen kisaa uudet kengät, jotka vielä ns. sisäänajan.

4. Vakiotankkaus. Pari vuotta sitten tankkaukseni ennen kisaa epäonnistui. Suuri hiilihydraattimäärä vaatii myös nestettä, ja ilmeisesti join liian vähän ja kärsin jonkinlaisesta nestehukasta. Ehdin kuitenkin tehdä korjausliikkeen. Tuon kokemuksen jälkeen olen tankannut hiilareita maltilla ja juonut tarpeeksi. Olen löytänyt itselleni sopivan tavan nauttia eksta hiilarit. Tankkaus on aina hyvin yksilöllistä - se mikä sopii minulle, ei välttämättä toimi jollakin muulla.

5. Vakiogeelit. Maratonilla käytän lähes aina samoja geelejä. Vatsani kestää hyvin hiilareita myös kisan aikana, joten paniikki ei iske, jos joudun nappaamaan sellaisenkin geelin, jota en ole aikaisemmin testannut tai juon vahingossa urheilujuomaa. Vakiotuotteet tuovat kuitenkin turvallisuutta. Senkin olen oppinut, että geelit kannattaa ostaa hyvissä ajoin, eikä etsiä niitä kaupoista viime tipassa.

Maratonilla käytettävät geelit kannattaa testata aina etukäteen.

6. Tutut jutut. En kokeile mitään uusia harrastuksia tai muuta mukavaa ja yllätyksellistä kisoja edeltävillä viikoilla. Hienoisia riskejä otan välillä, kuten käyn hammaslääkärissä (tästä en tee tapaa). En kuitenkaan kokeile ilmajoogaa, en lähde pelaamaan työporukan kanssa sählyä enkä kävele duunissa upouusilla korkkareilla.

7. Muut jutut. Keskityn keventelyviikoilla monesti ihan muihin juttuihin, kuin ajattelemaan tulevaa koitostani. Käyn taidenäyttelyissä, luen kirjaa, joka ei liity juoksemiseen, käyn teatterissa. Näen ystäviä. Maraton on joka tapauksessa takaraivossa, joten koko elämää sen ympärille ei kannata rakentaa. Olen monesti sanonut, että jos elämässäni ei olisi muuta kuin juokseminen, en juoksisi metriäkään.

8. Motivoiva kisalukeminen. Ei ole yhdentekevää, minkä kirjan valitsen lentokoneeseen ja matkalle kohti maratonia. Yleensä tämä kirja taas liittyy juoksemiseen, itsensä ylittämiseen ja voittamiseen. Olen lukenut Karo Hämäläisen teosta Paavo Nurmesta matkalla Rotterdamiin, Amsterdamiin otin mukaani teoksen "Voittamisen anatomia", joka kertoo Aki Hintsasta ja hänen filosofiastaan. Ennen Frankfurtia luin miehistä, jotka lähtivät kuumailmapallolla naparetkelle - huonostihan siinä kävi - mutta usko itseen oli vahva. Luen myös tuttujen raportteja onnistuneilta maratoneilta.

9. Kisaa edeltävä päivä. Olen huomannut, että tämä päivä kannattaa viettää muiden juoksijoiden kanssa. Olemme samassa veneessä, ja kaikki ainakin tietävät, mitä tarkoittaa jännittäminen. Kansainvälisillä maratoneilla roikun Expossa, ostan ehkä uusia juoksuvaatteita ja höpöttelen muiden kanssa. Yksin kotona oleminen kisaa edeltävänä päivänä saa vain kauhukuvat liikkeelle päässäni - koska minulla on aivan liikaa aikaa miettiä seuraavaa päivää.

10. Rentous. Ennen Frankfurtin maratonia jouduin käymään parissa tähystyksessä enkä ollut varma, pääsenkö edes viivalle saakka. Lähtölupa heltisi lääkkäriltä, ja olinkin valtavan iloinen siitä, että SAAN juosta. Tähystykset jne. olivat palauttaneet mieleeni, että olen ihan tavallinen kuolevainen, ja että terveys on tärkeämpää kuin maaliviivan ylittäminen. Pienen perspektiivin hakeminen koko touhuun toi kaivattua rentoutta ja paineettomuutta jopa siinä määrin, että meinasin myöhästyä lentokoneesta. En myöskään enää kyttää säätiedotteita jatkuvasti - kisapäivän säälle en voi mitään. Jos päivästä on tulossa lämmin, huomioin sen toki tavoitteessani ja kisavauhdissani.

Pari päivää sitten kävin kardiologilla varmistamassa, että se pieni sivuääni, jonka terveyskeskuslääkäri löysi sydämestäni, ei ole vaaraksi terveydelleni, jos juoksen maratonin. Spesialisti kuunteli sydämeni ja totesi, että kovin on mitätön sivuääni eikä tarvitse olla huolissaan.

Sain siis juoksuluvan. Perspektiivi on kohdillaan ja voin lähteä ilman sen suurempia paineita Pariisiin. Ja pieni jännityshän kuuluu asiaan.