Näkymättömät sankarit

"Invisible Heroes" -sarja on kuvattu Santiago de Chilessä 2018. Kuva: Victor San Martin, Wikimedia.

Siitä on aika kauan, kun olen viimeksi innostunut jostakin suomalaisesta tv-sarjasta. Yle:llä parhaillaan pyörivä "Invisible Heroes" sai minutkin koukkuun. Sarja on suomalais-chileläistä yhteistyötä, ja se kertoo suomalais-diplomaattien näkökulmasta Chilen sotilasvallankaappauksesta vuonna 1973 ja sen jälkeisestä ajasta Santiago de Chilessä.

Diplomaatti Tapani Brotherus (Pelle Heikkilä) ja hänen vaimonsta Lysa Brotherus (Sophia Heikkilä) majoittavat kotiinsa kymmeniä chileläisiä, jotka pakenevat Pinochetin sotilasjunttaa. Keskeinen rooli on myös diplomaatti Ilkka Jaamalalla (Ilkka Villi), joka suhtautuu kuitenkin Brotherusta varauksellisemmin ihmisten piilottamiseen, koska se tapahtuu Suomen virallisen ulkopoliittisen linjauksen ulkopuolella, salassa ja ilman lupaa.

Tapani Brotheruksesta piirtyy sarjassa kuva rohkeasta idealistista, joka tekee sen, minkä kokee välttämättömäksi. Hän ei käännä selkäänsä niille chileläisille, joiden kanssa on tehnyt töitä ja jotka yht'äkkiä ovatkin vainottuja. Brotherus on lähetetty Santiago de Chileen edistämään Suomen ja Chilen välisiä kauppasuhteita, mutta historian kulku muuttaa suunnitelmia. Brotherus tekeekin jotain todella paljon suurempaa - hän pelastaa satoja ihmisiä varmalta kuolemalta.

Vaikka Brotheruksen idealismilla ja peräänantamattomuudella onkin suuri rooli pelastusoperaatiossa, hän ei tee sitä yksin. Brotheruksen vaimolla Lysalla on keskeinen osa tässä työssä. Edustusvaimon tehtävät saavat paljon syvemmän luonteen, kun Lysa joutuu miettimään, miten ruokkia kymmenet heidän kotonaan asuvat chileläiset, selvittää paineen alla syntyneitä uhkaavia tilanteita ja miten salakuljettaa pakolaisia lentokentälle - nokkeluudesta ja arjen kekseliäisyydestä on suuri apu. Lysa muun muassa pukee kaksi miestä hellehattuihin ja palmupaitoihin, juksaa vartijoita rantastoorilla ja kuljettaa miehet lentokentälle.

Brotherusta näkyvämmin vainottuja chileläisiä ja heidän oikeuksiaan puolustaa Ruotsin suurlähettiläs Harald Edelstam, jonka rooliin on valittu kerrassaan osuvasti Mikael Persbrandt. Edelstam on karismaattinen ja kovasuinen mies, joka vaatii isoon ääneen chileläisten vapauttamista vankilasta. Lopulta Edelstam karkoitetaan maasta, ja Brotherus jää tekemään omaan "työtään" kaikessa hiljaisuudessa.

Ilkka Jaamala on tapani Brotherusta realistisempi diplomaatti, joka uskaltaa vastustaa Brotheruksen aivoituksia, mutta jolla on kuitenkin sydän paikallaan. Pian hänkin on projektissa täysillä mukana ja hänenkin kotonaan asuu vainottuja chileläisiä.

Helsingissä kiroillaan ja säädetään. Virallinen Suomi ei ole innostunut pakolaisista, vaan kauppasuhteet kiinnostavat enemmän. Kaikkien säätöjen keskellä Suomi ottaa suojelukseensa DDR:n, ja itäsaksalaisen lähetystön koulurakennus tarjoaakin loistavan majapaikan yhä kasvavalle pakolaismäärälle.

Kuusiosaisessa sarjassa on paljon hienoja ja tunteita herättäviä kohtauksia. Mieleeni jää muun muassa tilanne, jossa suomalaisen toimittaja pikkuviinissä haastaa Brotherusta, arvostelee perheen edustuselämää keskellä Santiago de Chileä, jonka kaduilla tapetaan ihmisiä - toimittaja heittele syytöksiään talon pihalla, kun sisällä olevat piilotetut chileläiset pidättävät hengitystään. Tässä kohtaa meinaa Brotherukseltakin palaa hihat, mutta Jaamala ehtii väliin.

Sarjassa on upea musiikki, joka syventää tunnelmia. Kun suomalaisnainen menee vierailulle vankilaan (entinen jalkapallostadion), hänen vangittu miehensä ja tämän ystävä esittävät kauniin kaihoisan laulun kitarasäestyksellä. Kyyneleet vierivät kotikatsomossakin.

Vaikka "Invisible Heroes" on sankaritarina, se ei jää ontoksi. Tästä pitää toki huolen loistava käsikirjoitus (Tarja Kylmälä ja Manuel Infante), tarinan perustuminen todellisiin tapahtumiin sekä onnistunut ajankuva kaikkine lavasteineen ja vaatteineen. 1970-luvun tapahtumat Chilessä ovat myös pelottavan lähellä tätä päivää. Sarja nostaa esiin peruskysymyksiä, joihin muun muassa Brotherus ja Jaamala joutuivat vastaamaan yli 40 vuotta sitten. Autammeko niitä, jotka ovat hädässä, riskeerammeko oman uramme pelastaaksemme ihmisiä ja puutummeko siihen, mitä tapahtuu oman maamme rajojen ulkopuolella?

Pohjoismaisten diplomaattien ja heidän läheistensä ansiosta yli 2000 vainottuja pelastui ja sai aloittaa uuden elämän jossakin muualla. Tästä tositarinasta on yli 40 vuotta, ja on tärkeää ja hienoa, että se on tuotu koko kansan tietoisuuteen laadukkaana tv-produktiona. Heikki Hiilamo on käsitellyt aihetta aikaisemmin teoksessaan "Kuoleman listat - Suomalaisten salainen apu Chilen vainotuille" (2010).

Itsekin idealistina toivon, että tiedon lisääntymisen myötä myös toiminta lisääntyisi. Että olisimme yhä tänä päivänäkin valmiita tekemään brotherukset.