Terveydellä ei ole hintaa - ja seuraavaksi ryöstän ehkä pankin

Kaikenlaisia kisoja voi suunnitella työmatkalla junassa. Sairaus tai joku muu vaiva voi kuitenkin muuttaa plänejä.  

Monelle tuttu tilanne: tärkeä kisa lähestyy ja joku paikka brakaa tai sairastut.

Kaksi viikkoa ennen Rotterdamin maratonia 2017 sain kurkunpääntulehduksen. Kähisin vielä jonkun vanhempainillan läpi, mutta ei siinä mikään auttanut: viisi päivää saikkua. Pääsin Rottikseen viivalle, mutta melkoista helevettiä oli koko matka. Olin tosin terve kuin pukki, mutta päivä oli yksi kevään lämpimämpiä, ja lähes helteessä maratonin juokseminen ei ole ikinä iisiä.

Syksyllä 2017 olin menossa Amsterdamiin. Ennen maratonia kävin tarkastuttamassa vähän vihlovan hampaan. Damissa juostiin jälleen helteessä ja maaliin pääsy oli helpotus, jota seurasi pieni pettymys. Tavoite oli jäänyt saavuttamatta.

Edellisenä syksynä 2016 terveyden kanssa ei ollut ongelmia, mutta hiilaritankkaukseni ennen Vantaan maratonia epäonnistui. Ehdin kuitenkin tehdä korjausliikkeen ennen kisaa, joka olikin yksi niitä erinomaisia maratoneja, joita olen juossut. Palkintona uusi enkka 3.31.29.

Tähystyksiä ja sivuääni

Frankfurtin maraton 2018. Pari viikkoa ennen kisaa kävin sekä paksusuolen että mahalaukun tähystyksessä. Rauta-arvoni olivat matalat ja syitä tutkittiin. Vedin maksamakkaraa ja rautalisää, lakto-ovo-fisu-vegaanista oli muutamassa viikossa kuoriutunut kaikkea lihaa ahmiva kerettiläinen. Tähystyksissä ei löytynyt mitään fataalia, ja matalista arvoistani huolimatta sain lääkäriltä luvan startata. Elämäni toinen helppo ja nopea maraton, jossa laitoin enkkani uusiksi, 3.27.47.

Pariisin maraton keväällä 2019. Tämä tapahtuma vaati lääkärintodistuksen terveydentilasta. Terveyskeskuslääkäri löysi tarkastusta tehdessän sydämestäni pienen sivuäänen, joka oli hänen mukaansa täysin vaaraton. Hän käski olla googlettamatta tätä ns. mitraaliläpän vuotoa, koska löytäisin vain kauhutarinoita. Arvatkaa mitä tein ensimmäisenä, kun lähdin lääkäristä...

Sivuääni jäi askarruttamaan, ja kävin vielä muutama viikko ennen maratonia kardiologilla. Hän kuunteli sydämeni tarkkaan ja totesi, että jos siellä nyt on joku sivuääni, se on hyvin pieni ja mitätön. Sain luvan lähteä viivalle. Pariisissa oli yllättävän kuuma, ja juoksu oli alusta saakka täyttä työtä, mutta niin vain napsahti uusi enkka 3.22.35.

Adidaksen Bostonit odottavat seuraavia kisoja.

Hampaanpoisto edessä ennen Espoota

Espoon maratoniin 2019 on nyt reilu kaksi viikkoa. Viime sunnuntaina hampaastani irtosi paikka. Hammaslääkärissä selvisi, että tilanne on hieman mutkikkaampi. Koko hammas pitäisi poistaa. Juuret olivat kuitenkin niin tiukassa, että oli varattava aika kirurgille. Tallinnan kymppi jäisi välistä, mutta Espoon maratonille saatan vielä päästä, jos operaatio ja siitä toipuminen sujuvat hyvin.

Siinä meni yksi ilta sideharsotuppoa purressa ja miettiessä tulevia juoksuja ja muutamaa muutakin asiaa, kuten henkilökohtaista talouttani. Hammaslääkärini suositteli minulle implantin laittamista 3-4 kuukauden päästä. Hinta kauniimmasta alahammasrivistä olisi useamman tonnin.

Minulla on terveysvakuutus, josta on kuitenkin purentaongelmani vuoksi rajattu pois kaikki hampaisiin liittyvät kustannukset. Eli tuo "muutama tonni" olisi itse sijoitettava "pepsodenthymyyn". Viimeisen parin vuoden aikana minulla on mennyt omaa ja lainattua rahaa terveyteni hoitamiseen tuhansia euroja. Isäkin on maksanut, mutta kaivo tuntuu olevan pohjaton.

Kallis keho

Moneen kertaan olen hokenut itselleni ja muillekin, ettei terveydellä ole hintaa. Ja eihän sillä ole. Mutta kalliiksi tämä kroppa alkaa käydä. Olin jo varaamassa aikaa yksityiselle lääkäriasemalle ihonmuutosten tarkastamiseen, mutta skippaan tämän ja yritän saada ajan julkiselle puolelle. Purentakiskotkin pitäsi uusia...

Siinä missä joku katselee juoksutekniikkavidoita potiesssaan flunssaa, minä olen katsonut "Rahapajaa" ("Money Heist"). Tässä espanjalaisessa Netflix-sarjassa joukko hyvin valittuja rikollisia toteuttaa rahapajan ryöstön "Professorinsa" (Álvaro Morte) johdolla. He ovat hioneet kuvion tarkaksi viiden kuukauden aikana, ja ryöstön pitäisi tehdä heistä rikkaita. Vastapelurina on Espanjan poliisin filmaattinen komisario Raquel Murillo (Itziar Ituno).

Osaan nyt pyöräyttää neuvottelunutturan kynällä, niin kuin Murillokin. Moni muu juttu on vielä sisäistämättä. Saatan kuitenkin olla lähiaikoina yhteydessä pankkiini. Jätän ryöstöt taitavampien käsiin ja neuvottelen ehkä sen sijaan asuntolainasta. Jos alkaisin kunnon kapitalistiksi ja hankkisin oman asunnon. Jos saisin euroni edes jonakin päivänä poikimaan - minähän en nuorru ja kroppa ei tosiaankaan tule vuosien saatossa yhtään sen teräksisemmäksi.

Sitä paitsi pankkiryöstöä pitää teenata lähes kuusi kuukautta. Maratonille riittää kolmekin, jos on pohjat kunnossa!

"Rahapajan" tapahtumat sijoittuvat Madridiin, jossa voisin ajatella juoksevani maratonin. Kuva: Enrique Dans.