Luin Pekka Juntin kolumnin "Jokaisen tulisi kasvattaa lapsi", ja se ärsytti minua tavattoman paljon. Tekstiin oli saatu sellainen sävy, että jollei koskaan ole siivonnut keskellä yötä rättiväsyneenä lapsen oksennusta, on jäänyt jostakin olennaisesta paitsi. Sen voisi tiivistää niin, että jos sinulla ei ole lasta, jota pääsääntöisesti kasvatat, ei sinulla ole oikeastaan juuri mitään.
Eniten ärsytti poterosta huuteleminen ja kuplan sisältä kirjoittaminen. Ne umpiväsyneet vanhemmat, jotka ovat eläneet samaa arkea kuin Juntti, voivat hyvin samaistua ainakin joiltakin osin hänen ajatuksiinsa. Me, jotka emme kodeissamme kasvata tulevaisuuden toivoja, jäämme tyhjiksi ja osattomiksi. Jos on vaikea kuvitella tätä osattomuutta, annan esimerkin.
Menen nyt omaan poterooni kuin pappi saarnastuoliin ja täältä huutelen, että jokaisen tulisi juosta 10 maratonia. Koska, kuten Juntti hienosti asian ilmaisee, ilman tosikoitoksia me jäämme vajaiksi. Jokainen, joka on juossut 10 maratonia, tietää, mitä kaikkea pitää sietää, jotta nuo matkat olisivat mahdollisia. Pitää treenata säntillisesti ja säännöllisesti säässä kuin säässä, palella juoksutrikoissa pakkasella ja hikoilla sortseissa helteellä, juosta pitkiä parin tunnin lenkkejä lähes joka viikonloppu, pitää huolta lihaskunnosta ja -huollosta. Ja toistaa tätä viikosta toiseen, vuodesta toiseen. Kestää väsymystä. Kestää kilometrejä. Olla vammautumatta.
Voisin mennä vielä pidemmälle ja hehkuttaa, miten jotain olennaista jää kokematta, jos et koskaan ole juossut paska housussa maaliin tai oksentanut lenkkareillesi maaliviivan jälkeen.
Jos et nyt jostain syystä pysty juoksemaan kymmentä maratonia ja saamaan tästä elämästä edes jotakin irti, juokse kuule vaikka puolimaraton. Tai kymppi tai vaikka vitonen. No kunhan juokset. Eihän se tietenkään ole sama kuin 10 maratonia, mutta kaikille ei sitä onnea ole suotukaan. Että pystyisi treenaamaan, juoksemaan ja voittamaan itsensä kymmenen kertaa. Onhan se puolikaskin ihan hyvä, mutta kuule vasta siinä noin 10. maratonin viimeisellä kilometrillä tajuat, mistä on kyse. Ilman sitä jäät jotenkin täyttymättä. Näin se vaan on!
Tunnetko nyt, miltä osattomuus voisi tuntua?
Juntin yritys ymmärtää niitä, joilla ei ole omaa lasta, jää säälittäväksi. Se on kuin kämäisen luun heittäminen nälkiintyneelle kulkukoiralle. Hänen täydellisessä Suomessaan kaikki kynnelle kykenevät osallistuisivat lasten kasvattamiseen. Kun hän toisaalta juuri pari kappaletta aikaisemmin on antanut ymmärtää, etteivät lapsettomat kuitenkaan tiedä, mistä jäävät paitsi. Että jotenkin ne poloiset ehkä osaavat kasvattaa kummilastaan tai naapurin mukulaa pari tuntia silloin tällöin, mutta oikeasti kuitenkaan eivät tiedä vanhemmuudesta yhtään mitään.
En myöskään yhdy Juntin näkemykseen siitä, että jokaisen pitäisi kasvattaa lapsi. On olemassa ihmisiä, joiden ei pidä kasvattaa ikinä koskaan eikä missään yhtään lasta/lapsia.
Juntti yrittää myös perustella lasten kasvattamista sillä, että ketkäs muut maailman pelastavat kuin koulutettujen maiden fiksujen ihmisen lapset. Hei, vielä parempi idea: aletaan kaikki juosta ihan kaikkialle: kouluun, kotiin, töihin ja vaikka lomareissulle. Kaikille muksuista vaariin lenkkarit jalkaan ja maailma pelastuu. Helvetin typerää!
Ei meillä ole aikaa odottaa, että nykyiset lapset kasvavat aikuiseksi ja pelastavat maapallon.
Juntin kolumni osuu varmasti kipeiten juuri niihin, jotka olisivat halunneet lapsen, mutta eivät sitä syystä tai toisesta saa. Niihin, jotka käyvät läpi kalliita ja monimutkaisia hedelmöityshoitoja ilman takuuta onnistumisesta. Meitä, jotka olemme ehkä vain jotenkin huomanneet, että oho, lapset menivät jo possujunan mukana, kolumni ehkä ohuesti vituttaa. Vapaaehtoisesti lapsettomat kohauttavat ehkä hieman huvittuneena olkapäitään.
Onnellista, hyvää ja rikasta elämää voi elää monin tavoin. Ilman lapsia tai heidän kanssaan, ilman maratonjuoksuja tai niitä juoksemalla. Olennaista on se, että saa itse määritella oman onnensa ja täyttymyksensä.
Poltetaan poteromme ja puhkaistaan kuplamme! Jos meillä ei ole yritystäkään ymmärtää niitä, joiden elämä on tyystin toisenlaista kuin omaamme, meillä ei oikeastaan ole juuri mitään!
Linkki kolumniin: Jokaisen tulisi kasvattaa lapsi
Eniten ärsytti poterosta huuteleminen ja kuplan sisältä kirjoittaminen. Ne umpiväsyneet vanhemmat, jotka ovat eläneet samaa arkea kuin Juntti, voivat hyvin samaistua ainakin joiltakin osin hänen ajatuksiinsa. Me, jotka emme kodeissamme kasvata tulevaisuuden toivoja, jäämme tyhjiksi ja osattomiksi. Jos on vaikea kuvitella tätä osattomuutta, annan esimerkin.
Menen nyt omaan poterooni kuin pappi saarnastuoliin ja täältä huutelen, että jokaisen tulisi juosta 10 maratonia. Koska, kuten Juntti hienosti asian ilmaisee, ilman tosikoitoksia me jäämme vajaiksi. Jokainen, joka on juossut 10 maratonia, tietää, mitä kaikkea pitää sietää, jotta nuo matkat olisivat mahdollisia. Pitää treenata säntillisesti ja säännöllisesti säässä kuin säässä, palella juoksutrikoissa pakkasella ja hikoilla sortseissa helteellä, juosta pitkiä parin tunnin lenkkejä lähes joka viikonloppu, pitää huolta lihaskunnosta ja -huollosta. Ja toistaa tätä viikosta toiseen, vuodesta toiseen. Kestää väsymystä. Kestää kilometrejä. Olla vammautumatta.
Voisin mennä vielä pidemmälle ja hehkuttaa, miten jotain olennaista jää kokematta, jos et koskaan ole juossut paska housussa maaliin tai oksentanut lenkkareillesi maaliviivan jälkeen.
Jos et nyt jostain syystä pysty juoksemaan kymmentä maratonia ja saamaan tästä elämästä edes jotakin irti, juokse kuule vaikka puolimaraton. Tai kymppi tai vaikka vitonen. No kunhan juokset. Eihän se tietenkään ole sama kuin 10 maratonia, mutta kaikille ei sitä onnea ole suotukaan. Että pystyisi treenaamaan, juoksemaan ja voittamaan itsensä kymmenen kertaa. Onhan se puolikaskin ihan hyvä, mutta kuule vasta siinä noin 10. maratonin viimeisellä kilometrillä tajuat, mistä on kyse. Ilman sitä jäät jotenkin täyttymättä. Näin se vaan on!
Tunnetko nyt, miltä osattomuus voisi tuntua?
Juntin yritys ymmärtää niitä, joilla ei ole omaa lasta, jää säälittäväksi. Se on kuin kämäisen luun heittäminen nälkiintyneelle kulkukoiralle. Hänen täydellisessä Suomessaan kaikki kynnelle kykenevät osallistuisivat lasten kasvattamiseen. Kun hän toisaalta juuri pari kappaletta aikaisemmin on antanut ymmärtää, etteivät lapsettomat kuitenkaan tiedä, mistä jäävät paitsi. Että jotenkin ne poloiset ehkä osaavat kasvattaa kummilastaan tai naapurin mukulaa pari tuntia silloin tällöin, mutta oikeasti kuitenkaan eivät tiedä vanhemmuudesta yhtään mitään.
En myöskään yhdy Juntin näkemykseen siitä, että jokaisen pitäisi kasvattaa lapsi. On olemassa ihmisiä, joiden ei pidä kasvattaa ikinä koskaan eikä missään yhtään lasta/lapsia.
Juntti yrittää myös perustella lasten kasvattamista sillä, että ketkäs muut maailman pelastavat kuin koulutettujen maiden fiksujen ihmisen lapset. Hei, vielä parempi idea: aletaan kaikki juosta ihan kaikkialle: kouluun, kotiin, töihin ja vaikka lomareissulle. Kaikille muksuista vaariin lenkkarit jalkaan ja maailma pelastuu. Helvetin typerää!
Ei meillä ole aikaa odottaa, että nykyiset lapset kasvavat aikuiseksi ja pelastavat maapallon.
Juntin kolumni osuu varmasti kipeiten juuri niihin, jotka olisivat halunneet lapsen, mutta eivät sitä syystä tai toisesta saa. Niihin, jotka käyvät läpi kalliita ja monimutkaisia hedelmöityshoitoja ilman takuuta onnistumisesta. Meitä, jotka olemme ehkä vain jotenkin huomanneet, että oho, lapset menivät jo possujunan mukana, kolumni ehkä ohuesti vituttaa. Vapaaehtoisesti lapsettomat kohauttavat ehkä hieman huvittuneena olkapäitään.
Onnellista, hyvää ja rikasta elämää voi elää monin tavoin. Ilman lapsia tai heidän kanssaan, ilman maratonjuoksuja tai niitä juoksemalla. Olennaista on se, että saa itse määritella oman onnensa ja täyttymyksensä.
Poltetaan poteromme ja puhkaistaan kuplamme! Jos meillä ei ole yritystäkään ymmärtää niitä, joiden elämä on tyystin toisenlaista kuin omaamme, meillä ei oikeastaan ole juuri mitään!
Linkki kolumniin: Jokaisen tulisi kasvattaa lapsi
Kommentit
Lähetä kommentti