Ylimenokaudan mietteitä ja vammojen ennaltaehkäisyä

Jos juoksisin Conversen tennarit jalassa enemmänkin, varmasti olisi tiedossa vammoja. Kuva on otettu viime kesänä Livignossa, kun fiilistelimme Italian Alppeja. Kuva: Sanna Kullberg.

Kotirata-maratonistani on reilu pari viikkoa. Urakkani jälkeen en ottanut kuuteen päivään yhtäkään juoksuaskelta, seitsemäntenä päivänä kävin suunnistamassa. Kroppa oli hämmentävän kevyt, mutta kokemuksesta tiedän, että palautuminen oli ja on edelleen kesken.

Kun maratonista on reilu viikko, aloitan yleensä kevyet peruskestävyyslenkit. Tässä vaiheessa en laske kilsoja, vaan kuuntelen kehoa ja mieltä. Jos tekee mieli kävellä, kävelen, enkä ahnehdi muutenkaan liikunnallisia suorituksia.

Ylimenokaudella onkin aikaa suunnitella tulevaa ja kiinnittää huomiota heikkoihin kohtiin. Olen saanut juosta ilman sen suurempia vammoja kohta kymmenen vuotta. Riesanani on ollut oikeastaan vain vaseman jalan juoksijanpolvi, joka ei ole enää aikoihin oireillut, kiitos säännöllisen lihashuollon ja lihaskuntoharjoittelun. Haasteita minulla on ollut veriarvojeni kanssa, ja vaikka tällä hetkellä tilanne on hyvä, joudun edelleen miettimään tarkasti raudansaantini.

Vaikka ajattelenkin tehdä osan treeneistä soutamalla, kisoissa minua ei tulla näkemään! Soutuergo sen sijaan käynee tutuksi.

Selässä tikittää aikapommi

Muutaman viime vuoden aikana olen kiinnittänut huomioita alaselkääni ja helposti kiristyvään ja kipeytyvään oikeaan pakaraani. Lihaskuntotreeni ja -huolto ovat kuitenkin "tukeneet" tämänkin alueen toimintaa niin, että vaikka välillä on kiristänyt ja tuntunut ikävältä, yhtäkään lenkkiä ei ole tarvinnut jättää selän takia juoksematta - vielä.

Koska tuntemuksia on ollut jo niin kauan, tiedän, että alaselkä ja lantion alue on ikään kuin tikittävä aikapommi, joka räjähtää jossain vaiheessa, jollen tee sille jotain jo nyt. Yritän kerrankin olla etuviisas ja tehdä sen, minkä voin, jotta edessä olisi vielä monta hyvää juoksuvuotta.

Tuumasta toimeen. Kävin osteopaatin käsittelyssä. Lantioni oli vinossa ja vasen pakara tosi tiukka, kiristyksiä löytyi muualtakin kehosta ja pää oli kivikova - heh - kirjaimellisesti. Osteopaatilta sain vinkkejä omatoimiseen kehonhuoltoon ja kehoituksen myös miettiä juoksumääriä selän säästämiseksi.

Rakastan juoksemista. Ajatus vähentää kilometrejä kirpaisee aina. Tiedän, että juoksu loppuu osaltani varmasti vasta sitten, kun en enää pysty juoksemaan tai kyllästyn totaalisesti. Mutta joitakin asioita olen nyt valmis tekemään toisin tai vaihtoehtoisesti.

Poluilla Livignossa Italian Alpeilla. Olen hännänhuippuna valkoisessa takissa. Kuva: Maija Oravamäki.

Alimatkoja, polkuja ja soutua

Jo ennen koronakevättä mietin, että voisin keskittyä tulevana kesänä alimatkoihin. Näissä ylimenokauden ajatuksissa tämä vaihtoehto tuntuu edelleen houkuttelevalta. Näiltä näkymin tavoitemaratonini on vasta lokakuussa, joten ennen kuin alan treenata täysillä maratonille, ehdin keskittyä lyhyempiin matkoihin. Tämä tarkoittaisi myös viikkokilometrimäärien vähentämistä kesällä.

Voin myös itse vaikuttaa siihen, millaisella alustalla juoksen. Toki tavoitemaratonini juostaan asvaltilla, joten ihan pelkäksi polku- tai maastojuoksijaksi en voi heittäytyä. Mutta osan peruskuntolenkeistäni voin hyvin juosta pehmoisimmilla alustoilla ja kokeilla vaikka polkuja. Löysin alennusmyynnistä edulliset ja laadukkaat maastojuoksukengät, joten tämä ajatus alkaa olla toteuttamista vaille valmis. Lisäksi liityin ryhmään, jossa harrastetaan enemmänkin polkujuoksua.

Salomonin kengät maastoon ja vähän rouheampi "palautusjuoma".

Kolmas asia, minkä ajattelin toteuttaa, on soudun lisääminen osaksi pk-harjoittelua. Eli osan peruskestävyysalueen treeneistä voin jatkossa tehdä myös soutaen. Koronakevään jäljiltä meillä on kotona oma soutuergo, jota voin hyvin repiä sisäpihallamme naapureiden iloksi. Yläselälleni tämä tekee myös todella hyvää!

Hei, tämähän alkaa kuulostaa mainiolta! Miksi olla jälkiviisas kun voi olla etuviisas. Toki vasta tulevan kesän jälkeen osaan ehkä sanoa, tepsivätkö keinoni vai pahenivatko tuntemukseni. Mutta ainakin olen yrittänyt tehdä asioita toisin ja selkääni säästäen.