Latupohjilla on kiva juosta! Kuva: Sari Taipale |
Helsingistä ajaa 7-8 tuntia Kainuun Sotkamoon, missä Vuokatti sijaitsee. Lähdimme tiistaiaamuna kahdeksan jälkeen liikkeelle, jotta ehtisimme asettua rauhassa majapaikkaamme ja ehtisimme vielä iltalenkille. Tarkoitus oli tutustua lähimaastoihin ja suunnitella seuraavan päivän ohjelmaa.
Pitkän ajomatkan jälkeen olikin ihana päästä liikkeelle. Suuntasimme Lampipolulle, joka on helposti juostavaa alustaa: iisejä polkuja, maastoa ja asvalttipätkää. Reittimerkinnät olivat meiltä välillä hukassa, joten erityisen selkeä reitti ei mielestämme ollut. Kävimme myös patsastelemassa Katinkullan "lomakylän" edustalla, pyyhimme hikeä ja otimme muutaman valokuvan. Tiistai-iltana sää olikin jopa tukalan lämmin, mutta seuraaville päiville sääkartoissa näkyikin jo useampi vesipisara.
Ensimmäisenä iltana tutustuimme Lampipolkuun. Kuva: Sari Taipale |
Patsastelua Katinkullan edessä. Kuva: Pasi Päällysaho |
Punttitreeni ja pitkä lenkki
Omatoimisissa aktiivilomissa on se hyvä puoli, ettei ole mitään tiukkaa ohjelmaa ja suunnitelmia voi muuttaa lennosta. Heräsin keskiviikkona aikaisin, ja tiesin, etten saisi enää nukuttua. Joten ylös ja kahvin ja puuron keittoon. Tarkoituksenani oli juosta 25 kilometrin pitkä lenkki, mutta muiden vielä nukkuessa päätin lähteä ensin salille, juosta siellä matolla osan kilsoista ja tehdä punttiohjelman. Yleensä teen salitreenin vasta juoksun jälkeen, mutta tällä kertaa näin.
Kun palasin salilta, sisareni odottelikin minua jo lenkkivaatteissa, joten pääsimme yhdessä juoksemaan pitkää lenkkiä. Olin urakoinut kuntosalilla viisi kilsaa, joten 20 olisi vielä jäljellä. Juoksu oli tuntunut hieman raskaalta edellisenä iltana, mutta keskiviikkona kroppa oli mukavan kevyt ja tossu luisti.
Juoksimme ensin UKK-reittiä Naapurivaaraan ja kävimme kahvilla lomakeskuksessa. Emme kuitenkaan lähteneet könyämään itse vaaralle, sillä minulla olisi vitosen kisa viikonloppuna, enkä halunnut jalkojani supertukkoon. Juoksimme siis takaisin hiekkatietä, joka halkoi maalaismaisemaa, ja sitten asvalttipätkää Sotkamon suuntaan. Otimme loppuun muutaman pehmeämmän polkukilsan.
Katson maalaismaisemaa... Kuva: Sari Taipale |
Valokuvausta Likolammen rannalla. Kuva: Sari Taipale |
Polkuja, asvalttia ja hiekkateitä
Vuokatti tarjoaakin juoksijalle monenlaista alustaa: on erilaisia polkuja, vaarojen rinteitä, leveää asvalttibaanaa ja hiekkateitä. Fiiliksen tai omien intressien mukaan voi valita, missä juoksee. Lisäksi VSR:n kuntosalilla on leveitä ja rullaavia juoksumattoja, jotka saivat meiltä kiitettävän arvosanan. Vuokattihalli oli remontissa, joten sisällä oleva juoksusuora ja uimahalli eivät olleet käytössä.
Ennen yhtä meillä oli sisareni kanssa päivän treenit tehtynä, joten suihkun ja siistiytymisen jälkeen lounaalle. Huoneistossamme on ruuanlaittomahdollisuudet, mutta valmis pöytä houkutteli enemmän. Lounaan jälkeen korkkasin kesän ensimmäisen dekkarin ja menin päiväunille. Osa porukasta lähti vielä Superparkkiin riehumaan.
Majoituimme Chalets-huoneistossa, joka on todella hyvin ja laadukkaasti varustettu: oma sauna, järvinäköala parvekkeelta, Iittalan astiat, Fiskarsin veitset. Tyylikästä ja yksinkertaista! Kylpyhuoneessa on kuivauskaappi ja keittössä astianpesukone - ihanaa luksusta!
Särkisen ranta ja Vuokatinvaara. |
Särkisen rannassa kasvaa muun muassa ulpukoita. |
Reittikartta. |
Erinomaiset puitteet juoksuun
Torstaina ainoa treenini oli kevyt lenkki. Lähdin takapirun matkaan, ja juoksimme pääasiassa asvaltilla kahdeksan kilsaa. Alkumatkasta ripotteli vähän vettä, mutta sekin lakkasi, ja sää oli mitä mainioin juoksemiseen. Ekan kilsan jälkeen vauhtimme kiihtyi, mutta mentiin kuitenkin tukevasti minun pk1-alueellani. Viiden kilsan jälkeen otimme muutaman aukivedon loivaan alamäkeen, minkä jälkeen juoksu tuntui entistä helpommalta. Kroppa oli auki, lihakset lämpimät ja olo kevyt!
Aamulenkillä näimme useamman rullahiihtäjän. Vuokatissa onkin kilometritolkulla leveitä asvalttipäällysteisiä kevyenliikenteenväyliä, jotka sopivat tähän lajiin. Mutta ne ovat erinomaisia baanoja myös juoksijalle, joka harjoittelee esimerkiksi maratonille. Muutaman päivän kokemuksella Vuokatti vaikuttaakin erinomaiselta paikalta myös esimerkiksi juoksuleirille. Fasiliteetit ovat kunnossa ja paikkakunnalla aistii sen, että sporttiturismiin myös panostetaan.
Upeista puitteista huolimatta kevensin omaa treeniäni jo torstaista alkaen viikonlopun kisan takia. Päivällä aikaa jäikin ruhtinaallisesti lepäämiseen ja palautumiseen, sillä skippasimme myös Seikkailupuiston vesisateen takia. Jatkoin dekkariani ja nukahdin jo muutaman sivun jälkeen.
Ruokaa ja olutta Haapalassa
Torstai-iltana meillä oli pöytä varattuna Haapalan tilalta. Tila tarjoaa sekä majoitus- että ravintolapalveluita, ja siellä on myös oma panimo. Tila sijaitsee muutaman kilometrin päässä Vuokatin urheiluopistolta. Paikka on ehdottomasti käymisen arvoinen hyvän ruuan, oluen ja miljöön takia. Pöytävaraus kannattaa tehdä etukäteen ainakin kesäiltaisin.
Perjantaina vuorossa oli kevyt aamulenkki pääasiassa
latupohjia pitkin. Juoksukilsoja kertyi vain seitsemän, ja kävelimme siskoni
kanssa kaikki ylämäet. Latupohjilta risteili metsään jos jonkinlaisia polkuja,
joita emme kuitenkaan tällä kertaan ehtineet koluta. Mutta olen oppinut
reissuilla sen, että on turha ahnehtia. Tekemistä ja näkemistä voi jättää myös
seuraavaan kertaan. Kiire pilaa monta kokemusta.
Perjantai oli myös minilomamme viimeinen päivä, joten lenkin jälkeen pakkasimme
tavarat ja auton. Edessä oli paluu takaisin Etelä-Suomeen. Vuokatista jäi
ehdottomasti hyvä fiilis. Olin käynyt viimeksi täällä Kainuun helmessä
yläkoululaisena, joten ehkä en pidä kolmenkymmenen vuoden taukoa - varsinkin
kun aktiivilomat ovat ihan parasta!
Vuokatti Sport Resortin mainoslausekin lupaa paljon: harjoittele, kasva ja
kukoista!
Kommentit
Lähetä kommentti