Maratonin kunnioittaminen

Punaisella matolla maratonin loppumetreillä Frankfurtissa 2018. Kuva: MaratonFoto.

Olen juossut 13 maratonia, joista viimeisimmän viime keväänä niin sanottuna kotiratajuoksuna Helsingissä. Koronan takia kisoja peruttiin, joten juoksin kyseisen matkan Ilmala-Mäkkylä-Ilmala-reitillä. Jokainen maratonini on ollut omanlaisensa, mutta kaikkia niitä yhdistää yksi asia: kunnioitus.

Olen jo ensimmäisestä maratonistani haaveillessani kunnioittanut maratonia matkana. Maagiset numerot 42 195 vaativat hyvää valmistautumista. Yli 42 kilometriä ei voi lähteä juoksemaan huvikseen tai huonolla harjoittelulla. Tai voi, mutta se olisi kovin typerää.

Sekä kroppa että psyyke pitää treenata maratonkuntoon. Jalat pitää totuttaa juoksun iskutukseen, lihakset, jänteet ja kalvot kilometreihin. Sydän ja verisuonet matkan vaatimiin ponnistuksiin. Ei riitä, että käy kerran viikossa saunalenkillä, vaan harjoittelun pitää olla systemaattista ja tavoitteen selkeä. 

Amsterdamin maratonin expossa 2017.

Pariisin kevät ja maraton 2019. Kuva: MaratonFoto.

Mielikin pitää treenata

Myös mieli vaatii harjoittelua. Parasta tähän ovatkin pitkät lenkit, joiden kilometrimäärää kannattaa kasvattaa maltillisesti. Parin tunnin pitkiksen aikana ehtii ajatella paljon ja kaikenlaista. Maratonilla nämä mietteet kannattaa suunnata kohti tavoitteen toteuttamista. Fyysinen juoksukunto on toki se, mikä yleensä viime kädessä ratkaisee, ylittyykö maaliviiva ja mihin aikaan, mutta psyykkisestä varmuudesta ei koskaan ole haittaa. On siis hyvä osata tsempata itseään vaikeissa paikoissa. 

Olen lähtenyt jokaiselle maratonilleni hyvin valmistautuneena ja terveenä. Ja silti aina on jännittänyt järkyttävästi. En halua asettua viivalle sellaisessa mielentilassa, jossa joudun jännitykseni lisäksi miettimään, kestääkö jalka tai olenko toipunut flunssasta. Startissa pitää olla varma siitä, ettei maaliviivan ylittyminen jää ainakaan kunnosta kiinni. 

Lähtöalueella on toki mukavinta seisoa silloin, kun tietää olevansa loistokunnossa. Ja silloinkaan maraton ei ole mikään läpihuutojuttu, vaan kilometrien aikana tapahtuu yleensä aina jotain, mihin ei ole varautunut. 42 kilometriä on oikeasti pitkä matka.

Frankfurtin maraton 2018. Kuva: MaratonFoto.

Maraton ei ole terveysliikuntaa

Olenkin hieman kauhulla seurannut ihmisiä, jotka lähtevät juoksemaan maratonia tai puolimaratonia huonosti valmistautuneena. Lähdetään soitellen sotaan liian vähällä harjoittelulla, kun tultiin kaverille luvanneeksi, kun lyötiin vetoa tai kun saatana, sillä suomalaisella sisulla vaan vedetään. Jokainen tietää, millainen fiilis on, kun eväät on syöty ennen puolimatkaa. Joku älyää keskeyttää, joku vääntää ehkä väkisellä maaliin vammariskinkin uhalla. 

Olen välillä miettinyt, ovatko pitkät polku- ja ultrajuoksut sekoittaneet joidenkin ihmisten päät. Jos kaveri vetää hyvin harjoitelleena 70 kilometriä poluilla, se ei tarkoita, että itse voisi juosta puolimaratonin kahden viikon treenillä. Ja sitä paitsi, matka on paljon mukavampi, kun sen juoksee hyvin treenanneena eikä tarvitse pinnistellä sydän soikeana kohti maalia.

Maratonit eivät ole terveysliikuntaa. Eikä niille harjoitteleminenkaan ole sitä. Siihenkin on syytä varautua. Se kaksikaan saunalenkkiä viikossa ei riitä. Jos oikeasti haluaa juosta hyvän maratonin, kannattaa kääntyä asiantuntevan valmentajan tai juoksuseuran puoleen. 

Ihan pihalla ilmeestä päätellen. Kuva: MaratonFoto.

Viivalle vasta valmiina

Tänä syksynä tarkoituksenani oli juosta SM-maraton Vantaalla. Kävi kuitenkin niin, että kuormitin itseäni liikaa muun muassa harjoittelulla loppukesästä. Elokuussa oli pakko pitää kaksi viikkoa keventelyä ja lepoa, minkä jälkeen olen palannut treenin pariin maltillisesti.

En tule juoksemaan maratonia Vantaalla. En ole siihen yksinkertaisesti valmis. En fyysisesti, enkä psyykkisesti. Kilsoja ja maratonille valmistavaa spesiaalitreeniä on alla liian vähän. En halua miettiä viivalla, kestävätkö jalat. Siirrän tavoitettani eteenpäin ja juoksen seuraavan maratonini, kun olen harjoitellut kunnolla.

En halua lähteä kokeilemaan, mille maraton tuntuu liian vähäisellä treenillä. Kunnioitan edelleen maratonia matkana ja haluan juosta sen hyvin treenanneena!



Kommentit