Treenisuunnitelmat uusiksi

Paavo Nurmen harjoittelusta on kirjoitettu paljon. Hän muun muassa käveli tuntikausia talvisin.

Alkoi talviloma. Olin ajatellut pitää kevyen treeniviikon kahden kovan viikon jälkeen. Sunnuntaina 28 kilometrin pitkän lenkin jälkeen mietin, että taidan kuitenkin muuttaa suunnitelmia. Teen vielä kolmannen kovan viikon.

Lomalle laskeutuminen alkoi minulla jo kolmatta kertaa peräkkäin sillä, että kuulin altistuneeni töissä koronalle ja että edessä olisi karanteeni. Altistumiseni arvioitiin kuitenkin pienen riskin altistumiseksi, enkä saanut virallista karanteenia. En kuitenkaan jäänyt torstaina levollisesti lomalle, vaan hoidin työasioita ja valmistauduin etäkouluun siirtymiseen loman jälkeen. Nukuin huonosti, vähän stressasinkin. Perjantaina juoksin ainoastaan koronatestiin ja takaisin kotiin.

Testitulos oli onneksi negatiivinen. Unet palasivat. Viikonlopun treenit sujuivat mallikkaasti. Niin mallikkaasti, että vaikka tiedän kevyen viikonkin toisaalta olevan ihan tervetullut, ajatus kolmannesta kovasta viikosta alkoi kuitenkin houkutella.

Muutoksia ei tarvitse pelätä

Perustelin suunnitelmien muutoksen itselleni seuraavasti: Lomalla on aikaa treenata, viikon sää näyttää keväisen aurinkoiselta ja vaikka kuntosalit ja sisäliikuntapaikat sulkisivatkin ovensa, ulkona on sulaa asvalttia, joten tehotreenit onnistuvat siellä. Lisäksi seuraava kevyt viikkoni olisi ensimmäisellä etätyöviikollani, jolloin on kuitenkin tiedossa paljon uusia juttuja ja huolehdittavia asioita. Kiirettä.

Vaikka suunnittelenkin melko pieteetillä treenejäni ja rytmitän harjoitteluani, en hakkaa mitään niin sanotusti kiveen. Suunnitelmia on myös hyvä osata muuttaa. Välillä ajateltua treenikuormaa pitää uskaltaa keventää ja välillä kasvattaa. Kunhan perusrytmitys treenaamisessa kuitenkin säilyy eikä harjoittelu puuroudu. Joskus voi myös kokeilla erilaisia ärsykkeitä. 

Niinpä en pidäkään huomenna lepopäivää, vaan lähden nauttimaan kevyestä pk-alueen lenkistä sulalla asvaltilla. Säätiedote näyttää, että aurinko pilkistäisi pilvien takaa. Elämä on nyt. 

Kuvaustauko Keskuspuistossa sunnuntaina. Pitkän lenkin kilsoja takana noin 22 ja edessä kuusi.

Yritin kuvata kaatuneen puun koloa... hangella muutama pupun papanakin.

Harjoittelu maistuu

En kuitenkaan vedä tätä settiä leukapielet kireinä loppuun saakka. Jos kolmannen viikon kuorma alkaa tuntua liian painavalta, kevennän. Tällä hetkellä nautin kuitenkin treenaamisesta enemmän kuin ehkä koskaan, joten tämä suunnitelman muutos ei ole mitenkään vastenmielinen. Päinvastoin. 

Tiedän toki, että silloin kuin juoksu kulkee, kunto on nousussa ja pyyhkii hyvin, pitää myös älytä olla laittamatta kovinta vaihdetta silmään. Tässä kohtaa en koe niin tekevänikään. Juoksen kuitenkin mieluummin nyt hyvällä fiiliksellä ja ajalla vielä yhden kovan viikon, ja kevennän sitten, kun arjen kuorma on taas suurempi. 

Uusi tavoite

Oma tavoitemaratonini siirtyi huhtikuun lopulta elokuulle. Tähän olin toki jo varautunut, mutta tavoitteen siirtyminen ja uusien vaihtoehtojen kartoittaminen tarkoittaa väistämättä sitä, että maratonin juokseminen siirtyy pitemmälle kevääseen/kesään. Tästäkään syystä en pidä niin tiukasti kiinni aikaisemmista suunnitelmistani, jotka oli räätälöity nimenomaan huhtikuun lopun maratonia silmällä pitäen.

Näiltä näkymin tulen juoksemaan huhtikuussa testikympin ja pidän sitten jonkinlaisen kevyemmän jakson ennen tavoitemaratoniani. 

Voisinhan toki juosta nyt vain fiilispohjalta, mutta kuten jo aikaisemmin kirjoitin, treenaaminen motivoi ja tuntuu hyvältä juuri nyt. Minulla ei ole siis oikeastaan mitään tarvetta vetää tässä kohtaa käsijarrua päälle, koska uskon ja luotan siihen, että tämäkin harjoittelujakso kantaa tulevaisuudessa. Ja vilpittömästi: koska juoksu maistuu - myös tehotreenit. 

Lisäksi olen ihan varma, että tämän kolmannen kovan viikon jälkeen maistuu myös kevyt viikko!

Kun aurinko paistaa ja asvaltti on sulaa, juokseminen on yhtä iloa. Siksikin vielä kolmas kova viikko.