Juoksu on ainoa kestävyyslajini

Olen kuluttanut kymmenittäin lenkkareita juoksuvuosieni aikana.

Uusimmassa Juoksija-lehdessä on juoksuvalmentaja Minna Syvälän kirjoittaman juttu ”Monipuolisella harjoittelulla lisää kestävyyttä”. Kirjoituksen tiimoilta juoksuseurani whatsapp-ryhmässä heräsi keskustelu, harrastavatko ihmiset juoksun lisäksi muita kestävyyslajeja tai muuta liikuntaa vai onko juoksu ainoa laji.

Etelä-Suomen lumisena talvena moni on ottanut hiihdon juoksun rinnalle ja tekee osan peruskuntoalueen treeneistä hiihtämällä. Joillakin saattaa olla jokin vamma, jonka takia ei voi juosta niin paljon kuin haluaisi, joten juoksun rinnalle on otettu muita kestävyyslajeja. Osa hakee vaihtelua muista lajeista ja osa haluaa keskittyä selkeästi vain juoksuun.

Itse juoksen enkä harrasta ohessa muita kestävyyslajeja. Teen toki lisäksi juoksua tukevaa saliohjelmaa sekä huollan kehoa säännöllisesti muun muassa venyttelemällä ja käymällä hierojalla. Lihaskunto ja kehonhuolto tähtäävät kuitenkin siihen, että juoksu sujuisi mahdollisimman hyvin.

Salitreenini on rakennettu tukemaan juoksua.

Kotiovelta lenkille

Juoksussa minua on aina viehättänyt sen helppous. Peruslenkeilleni voin lähteä kotioveltani. Tarvitsen hyvät lenkkarit ja urheilurintaliivit sekä perusjuoksuvaatteet. Ne riittävät. Juoksemaan voi lähteä myös melkein missä vain. Olen lenkkeillyt niin Goan rannoilla kuin Kathmandun kaduillakin.

Kun harjoitteluuni tuli mukaan tavoitteellisuus, panostin kunnolliseen sykemittariin. Harjoittelen sykeohjatusti, joten sykemittari on hyvä väline muun muassa oman kehityksen seuraamiseen. Kun treenit tallentaa sovellukseen, niitä voi tarkastella useita vuosiakin taaksepäin.

Tykkään juosta maratoneja. Maraton on kuitenkin jossakin mielessä määrälaji, mikä tarkoittaa sitä, että juoksukilometrejä pitää kertyä. Se, kuinka paljon, riippuu tietenkin juoksijasta, hänen taustoistaan ja tavoitteistaan. Jokaisen maratoonarin täytyy kuitenkin totuttaa oma keho iskutukseen, mikä ei tapahdu hiihtämällä tai vesijuoksemalla. Tarvitaan juoksukilometrejä.

Kaarinan maratonilla viime syksynä. Kuva Aki Sahlström

Kaikkeen ei ole aikaa

Tykkäisin varmasti myös hiihtämisestä, mutta silloin pitäisi panostaa kunnon välineisiin ja osata myös huoltaa niitä. En myöskään pääse kotioveltani suoraan laduille. Tykkään myös esimerkiksi joogasta, mutta juoksu, kuntosali ja kehonhuolto nielevät jo sen verran ison siivun ajastani, ettei minulla ole enää motivaatiota muuhun liikkumiseen.

Tavoitteellisena kilpakuntoilijana tähtää edelleen maratonennätykseni 3.22.35 parantamiseen. Olen pysynyt poissa telakalta eli en ole juurikaan kärsinyt juoksuun liittyvistä vammoista, joten olen voinut lisätä maltillisesti juoksukilometrejä. Juoksen kovimmilla viikoillani tällä hetkellä jopa reilu sata kilsaa. Se on iso määrä minulle.

Jos en pystyisi juoksemaan, alkaisin varmasti tehdä korvaavia lajeja, kuten soutua. Näiden lajien lisäämisestä nykyiseen harjoitteluuni en ole kuitenkaan kiinnostunut. Ajattelen yksinkertaisesti niin, että jokainen juoksukilometri on plussaa maratonille harjoiteltaessa. 

Intohimostani juoksuun on syntynyt muun muassa Boheemijuoksija-blogi. Nimikkokahvia kotona.

Muiden lajien harrastaminen juoksun rinnalla on varmasti hyvä juttu, oli siihen syy mikä tahansa. Ja se, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi kaikille. Isossa mittakaavassa on hyvä löytää oma tapa liikkua. Mitään yhtä oikeaa tapaa ei ole.

Mutta jos haluaa parantaa esimerkiksi omaa maratonaikaa tai pitää huolen siitä, että kisassa kroppa ei petä, ohjelmassa täytyy olla riittävästi juoksukilometrejä. Pelkällä hiihdolla maratoneja ei yleensä juosta.