Talviloma juoksukuplassa

Sykekäyrä näytti näin nätiltä kolmen tonnin vetojen jälkeen. 

Olen viettänyt talvilomaa maaliskuun ensimmäisellä viikolla. Aurinko on paistanut harva se päivä, sää on ollut pääasiassa niin hieno, ettei ulos ole todellakaan tarvinnut tehdä lähtöä: sinne on suorastaan tehnyt mieli.

Meidän juoksijoiden näkökulmasta erityisen miellyttävää on ollut se, että asvaltti on tullut taas näkyviin ja sulat baanat tarjoavat hyvän alustan juoksemiselle. Maaliskuu-sana viittaakin siihen, että tähän aikaan vuodesta maa alkaa pilkottaa lumen alta. Siis ainakin Helsingissä. Toki liukkaitakin katvekohtia löytyy. Mutta menoa ne eivät haittaa, kun ottaa varjoisat paikat varman päälle.

Loman alkaessa päätin, että teen kolmannen kovan treeniviikon talvilomalla. En ole hetkeäkään katunut tätä päätöstä. Juokseminen on ollut silkkaa nautintoa. Lomalla on ollut myös mahdollisuus kunnon yöuniin ja päivälepoihin, joten palautuminenkin on ollut priimaa.

Olenkin elänyt koko viikon omassa juoksukuplassani. Päivät ovat menneet lähes samassa rytmissä. Olen lähtenyt juoksemaan aamupäivästä. Treenin jälkeen suihku ja lounas, jonka päälle kunnon siesta. Useamman harjoituksen päiviä en ole tehnyt, vaan aamuisin yhden pitemmän session, jotta illalla voi vain rentoutua esimerkiksi Netflixiä katsoen.

Kirjoitan tähän postaukseen talvilomani harjoitukset ja fiiliksiä treeneistäni.

Pohjoisrannassa maata näkyvissä!

Maanantai 1.3.

Kävin juoksemassa kevyen reilun kymmenen kilometrin pk-lenkin. Lähdin kotoa kohti Merihakaa ja sieltä Pohjoisrannan kautta Katajanokalle, missä tein kierroksen. Palasin suurin piirtein samaa reittiä takaisin. 

Aurinko porotti, tossut rytmittivät tasaisesti sulaa asvalttia. Syke pysyi hämmentävän alhaalla ja vauhtikin oli huomattavasti kovempi kuin lumisilla väylillä juoksurepun kanssa taiteillessa. Tämä on se palkinto, minkä saa, kun talven jälkeen pääsee sulalle pinnalle juoksemaan. Pelkkää iloa koko touhu, vaikka alla olikin jo kaksi kovaa treeniviikkoa. Lenkin päälle tein perusvenyttelyt ja vatsalihakset.

Juokseminen keväisessä säässä on ollut suoranaista iloa, ja maisematkin häikäisevät!

Tiistai 2.3.

Vuorossa oli viikon ensimmäinen tehotreeni eli 11 kilometriä reipasta maratonvauhtista juoksua. Heräsin kuuden jälkeen siihen, kun ”katujyrä” harjasi katuja hiekasta. Hyvä niin, juoksija kiittää. Ei-juoksija minussa kiroili hiljaa mielessään, olisin halunnut vielä nukkua. Yöunet jäivät reiluun viiteen tuntiin, mutta niillä olisi mentävä. En saanut enää nukuttua. 

Kun juoksin verkkaa, olo olikin hieman väsynyt. Kiinnitin huomiota myös tuuleen ja tiesin saavani siitä kaverin. Juuri näin kävikin. Varsinaisen harjoituksen ensimmäinen kilometri meni ihan hyvin ja totutuissa vauhdeissa, mutta toisella kilometrillä tuuli tarttui takkiin ja ajattelin, ettei tästä tule mitään. Kilometrivauhti oli lähes 10 sekuntia hitaampi kuin yleensä. Seuraava kilometri meni lähes samoissa fiilareissa.

Kolmannen kilometrin jälkeen reitti muuttui hieman alavammaksi ja kroppakin oli lämmennyt. Sain taas kunnon menosta kiinni. Vauhti kiihtyi, eikä tuulikaan enää kiusannut. Reilun viiden kilometrin jälkeen oli käännös, ja pääsin luukuttamaan myötäiseen. Otin lopputreenissä tuuleen tuhlatut sekunnit takaisin. Päälle juoksin verkat. Kilometrejä kertyi yhteensä reilu 17.

Juoksukuplassa ajatukset pyörivät paljon ruuan ympärillä. Tiistaina söin lounaan Kallion Dylanissa.

Vauhtikestävyysalueen treenin päälle tein kotona lihaskuntoharjoituksen vastuskuminauhojen avulla sekä perusvenyttelyt. Teen säännöllisesti kuntosalilla juoksua tukevaa ohjelmaa, mutta lähisalit ovat kiinni, joten sovellan.

Tiistaina takapiru yllätti minut uusilla lenkkareilla ja geelipakkauksella. Huvittuneena totesinkin hänelle, että minulla olisivat nyt kengät, geelit ja kunto. Vain kisa puuttuu! 

Sauconyn Endorphin Pro on lempikenkäni. Ensimmäinen pari on jo juostu.

Keskiviikko 3.3.

Puolipitkis on harjoitus, joka minulta jää arkisin kovilla viikoilla tekemättä. En saa sitä sopimaan järkevästi viikkorytmitykseeni. Nyt talvilomalla minulla oli tähänkin harjoitukseen mahdollisuus. 

Olen ollut niin ihastunut reittiini Katajanokalle, joten lähdin siihen suuntaan keskiviikkonakin. Tälle reitille houkuttelevat nimenomaan aurinkoisella merenrannalla juostavat kilometrit. Katajanokan kierroksen jälkeen jatkoin Kauppatorille, Kaivopuiston rantaan, Eiraan, Ruoholahteen ja sieltä baanaa pitkin Kiasman kulmalle ja sitten Töölönlahden rantoja kotia kohti.

Aurinko tuntui buustaavan jokaista askelta. Oli sulan asvaltin lumo ja kevyiden vaatteiden viehätys. Ei rapisevia nastoja, paksua takkia, pakkasta silmäripsissä. Vain ensimmäisen kevätkuukauden kutsu. Kilometrejä kertyi puoleentoista tuntiin 16. Kotona tein vielä hyppynaruhyppyjä sekä huolelliset venyttelyt.

Kauppatorilla pysähdyin hetkeksi valokuvaamaan.

Matka jatkui kohti Kaivopuiston rantaa.

Kevään valossa on voimaa ja se psyykkaa ainakin minua, myös lenkillä.

Torstai 4.3.

Vuorossa oli kevyempi päivä eli noin 10 kilometrin pk-alueen lenkki. Enhän minä enää osannut muualle lähteä kuin kohti Merihakaa ja Katajanokkaa. Tein hyvin samantyyppisen lenkin kuin maanantaina. Aamu oli kuitenkin kylmempi kuin edellisinä päivinä, ja illan ja yön aikana oli satanut, koska lunta ja jäätä oli nyt reitillä selkeästi enemmän. Pärjäsin kuitenkin hyvin ihan tavallisilla lenkkareilla. Auringon lämmön tunsi selvästi sulilla pätkillä. Kotona tein matalatehoisia hyppyjä sekä venyttelin.

Takapiru naureskeli minulle torstaina lenkkikamoja päälle pukiessani, että lähdenkö taas juoksemaan itseni hyväntuuliseksi. Minulla on aika ajoin, lomallakin, taipumusta aamuäreyteen. Ja kaava on ollut toistaiseksi jokaisena päivänä sama: lähden tekemään kurttu otsassa treenin ja palaan kotiin loistaen kilpaa kevään kanssa.

Tauko kuivalla maalla, tumppi ei ole minun...

Perjantai 5.3.

Vuorossa oli viikon toinen tehoharjoitus eli kolme kertaa 3000 metrin vedot kolmen minuutin palautuksella. Sää oli jonkun verran alkuviikkoa viileämpi, mutta aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Juoksin verkkaa reilu kolme kilometriä Ilmalaan. Tein vedot Ilmala–Mäkkylä-kevyenliikenteenväylällä, johon on merkattu kilometrit. 

Ensimmäisessä kolmen tonnin vedossa meno tuntui hieman raskaalta, ja osa alustasta ei ollutkaan sulaa. Pienellä riskillä menin lumisetkin kohdat. Onneksi paljasta asvalttia oli loppupätkästä enemmän. Ensimmäinen veto meni kuitenkin spekseihin, vaikka jalat ja takapuoli tuntuivatkin painavilta. 

Kroppa lämpeni hyvin ekan setin jälkeen. Toinen veto lähti jo alusta asti paremmalla tuntumalla ja alustakin parani. Kävin kääntymässä viiden kilometrin merkillä ja palasin vielä kilometrin takaisin. Kolmas ja viimeinen veto oli setin paras sekä ajallisesti että fiilikseltään.

Vastuskuminauhojen avulla voi tehdä toimivan kuntopiirin kotona.

Hieman raskaasti alkanut treeni muuttui kilometrien myötä kelpo harjoitukseksi. Myös vetovauhdit olivat kovempia kuin olin laskeskellut. Syke pysyi nätisti vk2-alueella myös vetojen lopussa eikä keulimista tapahtunut, mikä on hyvä merkki.

Verkkasin neljä kilsaa kotiin ja tein vielä vastuskuminauhojen avulla kotikuntopiirin. Kilometrejä kertyi yhteensä reilu 16. Viiden päivän jälkeen kilsoja on kasassa 70. 

Lauantai 6.3.

Kunnon yöunien ja aamupalan jälkeen olikin pitkän lenkin vuoro. Katsoin vähän huonosti sääennusteen ja ikkunasta ulos, joten keliolosuhteet tulivatkin hieman yllätyksenä. Jo ensimmäisten kilometrien aikana tunsin, miten tuuli tunkeutui kesätrikoiden läpi. Taivaalta tippui ensin vähän lunta ja sitten vähän enemmän. Kaipasin jo kuluneiden päivien keväisiä juoksusäitä. 

Minulla oli yhden juoksukamun kanssa treffit Pohjoisbaanalla, josta saattaisin hänet töihin. Näin sain alkumatkaksi juoksuseuraa, ja ensimmäinen kymppi sujuikin sutjakasti. Tuulen puskema lumi tuntui kasvoilla kuin neulanpistoina, ja vedin tuubihuiviani poskien suojaksi. Sula asvaltti oli pian vain muisto. Mutta tätähän kevät on: välillä tulee myös takatalvi. 

Kun ensimmäinen juoksukamuni meni töihin, sain toisen seuraksi. Olimme sopineet treffit Meilahteen ja jatkoimme sieltä muutaman mutkan kautta kohti Kuusisaarta ja Lehtisaarta. Keliolosuhteet eivät juurikaan parantuneet, mutta paikoitellen oli onneksi sulaakin pintaa tossujen alla. Jutellessa kilometrit kulkivat joutuisasti. Keilaniemen, Lauttasaaren ja Hietsun kautta tulimme Töölöön, jossa mittarissani oli jo 25 kilometriä. Minimitavoite tälle päivälle. Matkaa kotiin olisi vielä kuitenkin kolmisen kilometriä, joten 28 kilsaa täyttyisi.

Juoksukamuni saattoi minun lähes ovelle saakka ja jatkoi sitten matkaansa. Kävin kotona vessassa ja muistin, että minun piti käydä ostamassa palautusjuoma. Laskeskelin nopeasti, että jos juoksen 30 kilometriä täyteen, sata kilsaa täyttyisi jo tänään. Tuumasta toimeen. Palasin kotiin parin kilsan ja yhden palautusjuoman kanssa. Ihan suoranaista nautintoa ei sää tarjonnut pitkällä lenkillä, mutta onneksi päivän seura oli mitä parhainta.

Lumi palasi lauantaina. Otin lenkin jälkeen yhden kuvan, maski jäi kauppareissulta naamalle.

Tavoite täyttyi

Viikon tavoitekilometrit eli 100 täyttyivät siis etuajassa. Voisin pitää sunnuntaina halutessani lepopäivän. Sunnuntai on viimeinen virallinen lomapäiväni, mutta aloitan silloin jo töihin valmistautumisen. Yleensä en tee ikinä töitä lomalla, mutta etäkouluun siirtyminen vaatii valmisteluja.

Olen kuitenkin niin tottunut saamaan hyvän oloni juoksusta, että käyn varmasti vielä sunnuntainakin pikku lenkillä. Kun työt taas alkavat, pidän suosiolla kevyen treeniviikon.

Tein hyvän päätöksen harjoitella vielä huolella talvilomalla, säätkin suosivat, ja sain kohtuullisen helposti juostua kolmannen kovan viikon.