Juoksuvuosi 2022 numeroina

Vuoden toisen maratonin juoksin Pisassa Italiassa. Kuva: Pisa Marathon

1

Yksi tärkeimpiä asioita, joita juokseminen on minulle opettanut, on häviäminen. Epäonnistumisten sietäminen ja niistä oppiminen.

Keskeytin yhden kisan eli Frankfurtin maratonin lokakuussa. Sää oli liian lämmin ennätysjuoksuun, sillä kestän huonosti lämpöä. Motivaatiota jatkamiseen ei ollut enää puolivälin jälkeen, sillä olin jäänyt tavoitteestani jo yli kaksi minuuttia. 

Keskeyttäminen kirpaisi kuitenkin yllättävän vähän, ja kävin epäonnistumisen läpi ilman sen suurempaa tuskaa. Viikko keskeyttämisen jälkeen ilmoittauduin joulukuussa juostavalle Pisan maratonille. Uusi tavoite suuntasi katseen tulevaan.

Juoksin myös yhden maastokilpailun keväällä Nakkilassa, missä joukkueemme nappasi N45-sarjassa kirkkaimman mitalin.

Suomen Aikuisurheiluliiton SM-maastoissa Nakkilassa. Kuva: Jarno Maimonen

2

Juoksin kaksi maratonia maaliin. Ensimmäisen Helsingin Pukinmäessä (3.25.45) huhtikuussa ja toisen Italian Pisassa joulukuussa. Frankfurtin maraton jäi minulta kesken lokakuussa, joten Pisa oli vuoden viimeinen yritys. 

Kuntoni oli piikattu Frankfurtin maratonia varten, ja tavoite oli lähinnä ylläpitää tätä kuntoa Pisaan asti. Samanlaiseen vireeseen, missä olin ennen Saksan maratonia, en kuitenkaan päässyt. Pisan maratonilla juoksin kuitenkin vahvasti maaliin nettoajalla 3.27.43. Frankfurtin epäonnistuminen oli nyt laastaroitu.

Maratonilla tavoitteeni oli alittaa loppuaika 3.20, mutta siinä en onnistunut. Vuonna 2021 olosuhteet olivat suotuisat moniin uusiin ennätyksiin, mutta vuonna 2022 etenkin maratoneilla oli haasteita jo kelin kanssa: loskaa, tuulta ja jäätä tai liikaa aurinkoa!  

Juoksin niin ikään kaksi puolimaratonia. Toisen Mastereiden MM-kisoissa Tampereella ja toisen Vantaalla, jossa sain kunnian olla yksi vauhtiryhmän 1.40 jäniksistä.

Frankfurtin maraton päättyi osaltani puolivälin keskeytykseen. Kuva: Marathon Foto.

3

Juoksin vain kolme kympin kisaa. Maantiejuoksukisassa maaliskuussa Hakunilassa kymppi kulki melko mukavasti aikaan 43.28, vaikka itse kisa kävikin taas työstä. Kymppi on itselleni yksi haastavimmista matkoista, mutta tulos oli varsin hyvä keskellä maratonharjoittelua.

Vuoden toinen kisakymppi oli Forssan Suvi-illassa kesäkuussa. Meno oli hämmentävän tahmeaa eikä reittikään ollut maailman nopein. Aikani oli 44.47, mikä oli pettymys. Kevään sairastelun jälkeen en ollut vielä päässyt hyvään kympin kisakuntoon.

Kolmas ja ylivoimaisesti paras kymppi oli Ruotsi-ottelun yhteydessä juostu kaikille avoin maantiekymppi syyskuussa. Kisareitti kulki keskellä kauneinta Helsinkiä ja maali oli Olympiastadionilla. Nousujohteinen maratontreeni oli alkanut purra, ja itsellenikin pienenä yllätyksenä tuli elämäni toiseksi paras kympin aika eli 43.13. Jäin lopulta vain parikymmentä sekuntia ennätyksestäni.

Ruotsi-ottelun kymppi yllätti. Kuva: Teemu Planting

4

Vietin kesällä lähes kaksi ja puoli viikkoa Italiassa, pääasiassa Livignossa, jossa osallistuin SporttiOravien järjestämälle urheiluleirille. Neljän hengen etko-tiimimme suuntasi Livignoon jo viikko ennen varsinaista leiriä. Aamut aloitettiin ensimmäisellä viikolla aina yhteisellä aamiaisella meidän huoneistomme pienessä keittiössä. Meidän nelikko oli myös tuttu näky niin paikallisissa pitserioissa kuin jäätelötehtaan terassillakin.

Livignossa, nelikosta yksi on tietenkin kameran takana.

5

Vuoden onnistumiset koin vitosen matkalla. Keväällä Helsinki City Running Dayn vitosella laitoin ennätykseni täpärästi uusiksi lukemiin 20.49. Vuoden makein onnistuminen oli kuitenkin kaveriporukan takaa-ajokilpailussa Kisamakkarassa, jossa juostaan viiden kilometrin matka. Olen osallistunut tähän skabaan lukemattomia kertoja, mutta himoittu kiertopalkintopokaali on jäänyt parhaimmillaankin parin sekunnin päähän.

Heinäkuun Kisamakkarassa juoksin oletetun koronan jälkeen yhden huonoimmista ajoistani eikä sijoituskaan ollut kummoinen. Elokuussa aloitin harjoittelun Frankfurtin maratonia varten. Nousujohteinen treeni tuotti tulosta. Lokakuussa pari viikkoa ennen Frankfurtin maratonia juostu Kisamakkara oli vihdoin se kilpailu, jossa pääsin podiumin korkeimmalle kohdalle omalla reittiennätykselläni.

Monen vuoden sinnittelyn, sitkeyden ja odottelun jälkeen ”poika” pääsi kotiin kirjahyllyyn odottamaan nimeni kaivertamista laattaan.

Vuoden viimeinen kisa oli myös viisi kilometriä, eli uuden vuoden juoksu Vantaan Hakunilassa. Pari viikkoa Pisan maratonin jälkeen juostu kisa oli lähinnä karstan poistamista ja hyvän mielen hakemista uudelle vuodelle. Palautuminen maratonista on edelleen kesken.

Ainoan virallisen ennätyksen tein vuonna 2022 vitosella. Kuva: Marathon Foto

2916

Juoksukilometrini tänä vuonna. Pari sairastelua toipumisineen vähensivät vuosikilometrien määrää, eikä 3000 mennyt tänä vuonna rikki. Syksyllä vähensin tietoisesti kilometrejä, sillä vasemman jalan akilleen vieressä oleva kudos on ottanut itseensä, ja joudun edelleen kuntouttamaan jalkaa.

Akilleen kuntouttamisella ja kevyellä treenillä alkaa siis myös juoksuvuosi 2023. Juoksun rinnalle pyrin ottamaan lisäksi soutua tai jopa hiihtoa – mutta juoksu jatkuu, ja se on tärkeintä!

Onni on juosta! Kuva: Sanna Kullberg